Pages

perjantai 6. helmikuuta 2015

Viime metreillä mennään...



Kyllä mä olen täällä edelleen:) Valitettavasti en ole edelleenkään parantunut tästä köhästä niin hyvin, että saisin jonkun kotitreenipostauksen teille aikaiseksi. Antibiootti  näyttäis purevan eli liman määrä alkaa pikkuhiljaa vähentyä (TOOOOOSI hitaasti) ja astmalääkkeen määrääkin alan taas hissukseen normalisoida. Toki ihan tommoiset perus pikkukävelytkin ottaa koville (mentiin lasten kanssa eilen kirkon perhekerhoon, matkaa ehkä 500 m) ja kröhin ulkona kuin keuhkotautinen, mutta ainakin sisällä on nyt jo paremmat fiilikset. Kovat on vielä toiveet, että ehdin ennen synnytystä liikkumaan, kun selvästi noi sokeritkin reagoi jo tähän liikkumattomuuteen....

On tässä kuitenkin kaikenlaista hauskaa tullut tehtyä viikon aikana, vaikka vointi vähän tämmöinen tehoton on ollutkin. Maanantaina kävin paikallisella uudella kosmetologilla kasvohoidossa ja keskiviikkona jalkahoidossa. Ei kai sitä nyt sovi synnyttämään lähteä kamalilla koppuraisilla jaloilla, ja itse en taivu oikein jalkoja enää hoitamaan (+olen kyllä tosi laiska). Meidän paikallisen apteekin kylkeen on perustettu kosmetologihoitola ja ilmeisesti apteekkarin tytär opiskelee edelleen, joten tekee hoidot sitten opiskelijahintaan. Ihan mielettömän kiva kokemus, meillä oli lapsetkin samanikäisiä joten oli jutusteltavaa muutenkin. Tottakai kasvohoidossa keskitytään rentoutumaan (ja nukkumaan:).

Mitäs muuta tässä on puuhailtu. No lapset oli ma-ke hoidossa päivät ja mä yritin levätä. Eli toisinsanoen juoksin ympäri kaupunkia aina työpaikalta hoitolaan ja lääkärille, kauppoihin hoitamaan asioita yms. yms.

Eilen sitten tajusin, että hitsit kun ilmahan on otollinen oikeasti....luisteluun! Ja jos ei nyt niin ei sitten koskaan. Isompi (kuvassa) kävi viime talven jäkiskoulussa ja oppi luistelupotkut siellä, sekä ihan luistelemaan mailasta tukea ottaen ja pakkohan sitä taitoa on käydä harjoittelemassa, muuten se unohtuu. Itsekin tykkään tosi paljon luistelusta ja kävin ostamassa viime talvena luistimet, mutta nyt sattuneesta syystä en uskalla kyllä nousta luistimille...tasapaino on vähän niinsanotusti etupainotteinen.

Nuorempi taas, no on se sisukas tyttö. Käytännössä ensikertalainen ja 50 minuuttia oli luistimien päällä putkeen. Valittamatta. Juttelin just miehelle, että tytön sisulla hänestä tulee vaikka mitä. Vaikka kilpaurheilija jos niin haluaa, koska luovuttaa vasta kun on oikeasti ihan poikki. Tuon 50 minuutin aikana isoveli oli käynyt pitämässä jo monta lepotaukoa (ja niin olisin minäkin jos olisin ollut luistimilla). Mistä lie tytär sisunsa perinyt. Meillä lapset on kyllä monessa suhteessa kuin yö ja päivä, ja jännityksellä odotan minkälainen tämä kolmonen sitten on.

Lapset oli tosi reippaana muutenkin eilen, kun kävimme paikallisen kirkon perhekerhossa. Isoveljellä tietysti meni suurin osa ajasta vierastamiseen ja kiukutteluun, mutta lopulta hänkin lämpeni ja ajattelin sitten kotona, että leivotaan nyt "laskiaispullia". Nämä on niitä leivinjauheella tehtyjä "pikapullia" ja kermavaahdon sijaan lykkäsin väliin lirauksen vadelmahilloa sekä Rainbow-kermarahkaa. Osui ja upposi, harmitti vaan kun ei itse oikein uskalla näitä syödä mutta ehkä sitten synnytyksen jälkeen. Taisin mä tuommoisen "kannen" yhden syödä.

Arvatkaa maistuiko tämmöiset luistelureissun jälkeen kaakaon kanssa? Vaikka mä olenkin aika makeanatsiäiti, niin joskus täytyy tehdä jotain hyvää. Ja musta kotitekoinen voittaa aina kaupan säilöntäainemössöillä tehdyt tortut (vaikka lapset kyllä tykkää niistäkin).

Mun piti tuosta kirkon kerhosta sanoa vielä sen verran, ja muutenkin meidän kunnan hommista, että olen tosi positiivisesti yllättynyt tällä viikolla. Kerhossa jaettiin villasukkia... niin, siis sukkia! Ihmettelin kun yks ohjaaja mulle huitoi ja lopulta selvisi, että siellä on seurakuntalaiset mammat neuloneet sukkia ja niitä jaetaan lapsille ja nuorille. Meille lykättiin kolmet sukat ja kaulahuivi matkaan, tosi kauniin värisiä. Ihanan ajattelevaista <3

Toinen juttu on se, että olen täällä muutamaankin kertaa valittanut meidän kunnan terveyspalveluista. Mulla on niin karseat kokemukset koko asiasta, että mieluummin maksan suoraan yksityiselle ja saan hoidon. No, se parinvuoden takainen episodini josta täälläkin kirjoittelin, kun yks vastavalmistunut hammaslääkäri uhkasi repiä multa hampaan pois kun oli kuulemma mätä hammas (ja lopulta yksityinen hammaslääkäri totesi ettei ole mitään syytä repiä että juurihoidolla selvitään...ja 600 eurolla) josta tein kirjallisen valituksen jälkeenpäin ylihammaslääkärille, ilmeisesti on sitten jollain tasolla vaikuttanut (tai onkohan mulla hankalaan asiakkaan maine?). Toissapäivänä nimittäin klo 13.30 multa lähti poskihampaasta isohko paikka irti. Ihan yks kaks. Soitin samantien hammaslääkärin ajanvaraukseen ja sain klo 14.00 päivystysajan. 15.00 hammas oli korjattu. Toki lasku oli 53 euroa joka on kunnalliselle melkoinen taksa, mutta kuitenkin... ei paha:) Olin tosi yllättynyt positiivisesti ja aion kyllä tälläkin kertaa antaa palautetta, positiivista kylläkin! Samalla reissulla tuli varattua sitten jonotuspaikka itse hammastarkastukseen, meillä pääsee kahden vuoden välein.

Sain nyt vihdoin viritettyä ipadiin ostamani irtonäppiksen, eli tämmöisellä kirjoittelen jatkossa blogia. Vielä pitäisi löytää joku näppärä softa tähän hommaan. Nyt joudun selaimen bloggerin kautta muotoilemaan kuvat ja sitten bloggerilla tai jollain muulla softalla kirjoittamaan tekstit. Ja kun tähän sotketaan vielä puhelin, jolla otan kuvat jne. jne. niin kyllä yhden postauksen tekeminen on työn ja tuskan alla.

Asensin semmoisen ohjelman kun BlogGo, mutta eihän se toimi vaakatasossa tällä tabletilla ollenkaan... eli rahanhukkaa. Bloggerkin toimii jo paremmin. Joku blogsy on vielä kokeilematta.
Tässä eletään rv 35+5. Yllättävän pienenä tuo masu on pysynyt, siihen nähden että olen kuitenkin vain 161 cm pitkä ja en edes mitenkään pitkäselkäinen. Muistuttaa kuva paljon mua esikoisen raskaudesta, jolloin olin oikeasti hyvässä kunnossa. Kakkosen kanssa olin tässä vaiheessa jo levinnyt joka suuntaan. 

Alkuviikosta tehtiin välittäjän kanssa myyntisopimus tästä meidän asunnosta (jep, ens tiistaina mennään tekemään kauppakirjat uudesta talosta) ja voitteko uskoa, tällä vaatetuksella ei välittäjä (pienten lasten äiti hänkin) huomannut, että olen raskaana! No joo, nauroin että hyvä niin, toivottavasti eivät huomaa pankissakaan:) Lainalupaus on tehty niin kauan sitten, ettei silloin ollut vielä mitään aihetta kertoa koko asiasta. 

Reipasta viikonloppua kaikille. Toivottavasti jo ens viikolla olis jotain treenipostattavaakin. Sillä välillä käykää lukemassa Annan blogia Too Big To Be Me (http://toobigtobeme.fitfashion.fi), koska siellä on on ehdottomasti tämän alkuvuoden paras huumoripläjäyspostaus aiheesta belfiet. Olen Annan blogiin ollut koukussa jo pitkään ja kun sama elämäntilanne on nyt molemmilla, niin tuntuu vielä läheisemmältä:)

Niin ja mielelläni otan tänne taas teidän vinkkejä elämäntaparemonttiblogeista(nne) (tai ihan mitä tahansa muitakin). Olen tuota listaani kasvattanut ja joitain ottanut pois ja aina uudet kiinnostaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!