Pages

tiistai 20. tammikuuta 2015

sekalaisia kuulumisia


Sorry taas pidempi tauko päivityksistä. Uusi aloittamani antibioottikuuri on väsyttänyt niin, etten ole  paljoa jaksanut tehdä yhtikäs mitään. Tai no joo....

Lauantaina tyttären kummi vei neidin ratsastamaan ja mä jouduin ponin taluttajaksi metsälenkille. Kylläpä poluilla kulkeminenkin väsytti ja olin ihan hiestä märkä. Kaiken kukkuraksi nappasin ennaltaehkäisevästi antihistamiinia ja se tais olla virhe, olin nimittäin kuoleman väsynyt loppupäivän...

Joka piti sitten viettää teatterissa. Olin katsomassa Turun kaupunginteatterin näytelmää Seili joka oli hurjan hyvä!


Olin todella vakuuttunut tästä näytelmästä ja jotenkin siinä käytetyt kotimaiset tutut biisit koskettivat vielä enemmän tässä yhteydessä. Olenkin viime päivät melankolioissani kuunnellut Laura Närheä, Jenni Vartiaista ja Emma Salokoskea. 

Olen tänä talvena käynyt teatterissa useamman kerran ja tämä oli kyllä paras näytelmä kaikista.

Sporttivaihteen laitoin vasta eilen päälle. Mutta täytyy kyllä mainita sunnuntaista kun kävimme koko perheellä paikallisessa kylpylässä. Baby ilmeisesti puskee itseään kuitenkin pää alaspäin, koska kylpyläreissu kulminoitui lastenaltaalla istumiseen takakenossa- niin tukala olo oli. 

Kylpylässä kiinnitin taas kerran huomiota siihen, kuinka paljon lihavia lapsia on. Ja nyt tarkoitan ihan näitä b-kuppien poikia ja tyttöjä ihan alta kouluikäisiä. Keskivartalolihavuus lapsilla on uutisointien mukaan ollut ongelma jo aikaisemmin, mutta olihan se hämmentävää... Eikä edes se rasva vaan se, että näiden lasten on selvästi tosi vaikea liikkua- altaassakaan. Itsekin kun tietää, miten on vaikea taipua kun makkarat on tiellä niin lapsen kohdalla se on tuhoisaa. Aikuinen vielä voi pakottaa itsensä liikkeelle, mutta lapsi menee usein siitä mikä on helpointa. Ja kun on vaikea liikkua, sitä tietoisesti sitten välttelee ja kierre on valmis. Mun lapsilla on myös iso riski lihoa myöhemmin (tutkimuksien mukaan pienikokoisempi syntyneet ja pikkulapsiaikana kasvaneet nimittäin ovat suuremman riskin lihoajia myöhemmin), joten kyllä sitä taas ajautui miettimään näitä ruokavalioasioita. Onneks lapset nyt ainakin on vielä reippaita ja liikunnallisia ja itsellehän se vaan luo haastetta, että näyttää hyvää esimerkkiä:) ja kyllähän monen kohdalla kuitenkin kasvupyrähdys esimerkiksi kuittaa ylipainoa onneksi ja me aikuisetkin olemme koko ajan enemmän ja enemmän ravintotietoisia. Uskon, että suunta länsimaissa on ylöspäin onneksi!

Illalla piti vielä lasten kanssa karata kotoa asuntoesittelyn alta. Todella huono on kyllä nyt aika myydä asuntoja, pitäis polkuhintaan myydä ja siltikin myyntiajat on tosi pitkiä. Vuokralaisia olis kyllä tarjolla. 

Uuden asunnon tilanne etenee jotenkuten, mutta suurin huolenaiheeni (ja perheen kinastelun aihe) on sen talon remontti. Lasten isä haluaisi tehdä kaiken itse (joka tarkoittaisi taas mulle yh-aikaa) ja minä en jaksa kyllä enää yhtään yksinäni varsinkin kun nyt on nähty ettei tukiverkkoa enää ole. Se olisi taas puoli vuotta putkeen kaikki illat ja viikonloput lasten kanssa yksin ja nyt just ei voimia semmoiseen ole. 

Olemme siis puhuneet aikaisemmin rakennusmiehen palkkaamisesta, mutta miehen mieli vetää koko ajan tekemään itse. Mökin kanssa tätä on ollut neljä vuotta joista pari ekaa tosi rankkoja enkä halua lähteä siihen uudestaan.


Teksti menee nyt kuvien kanssa ristiin, mutta tässä mun tytär. Tykkäsi kyllä kovin, mutta (onneksi) ei mitään suurta ahaa-elämystä tullut. Senverran kallis harrastus tuo on ja koko perhe allerginenkin.

Mutta jee, maanantaina päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähdin salille (ylemmät kuvat)! Selkä-hauis-olkapäätreeni kun lapset oli kerhossa. En nyt saanut mitään hirveen hienoa treeniä ja poltetta, mutta meni ihan ok ja ainakin tuli hiki. Koko ajan joutuu enemmän varomaan tuota keskivartaloa...onneks ei enää kauaa:)

Tänään ei ole mahiksia salille, joten tein pienimuotoisen kotitreenin jaloille. Neljällä kierroksella 12 toistolla kyykkyjä, sumokyykkyjä sivuheilautuksella, lantion nostoja, jalan nostoja konttausasennossa ja askelkyykkyjä. Alkulämmittelyineen meni reilu puoli tuntia ja 300 kcal. 

Mulla menee salikortti lukkoon tammikuun lopussa (ehkä ihan hyvä, alkaa vähän olla jo kuitenkin raskasta) joten tarttis helmikuulle vielä keksiä jotain kotiliikuntaa. Jos saisimme tänne etelään lunta, niin pääsisi hiihtämään edes. Pidän peukkuja, luistelemaan en taida enää uskaltaa.

Ai niin, paino oli taas vähän laskusuunnassa. Ei nyt mitään suurempaa mutta muutama sata gramma kuitenkin. Saa nähdä nyt miten nämä viimeiset viikot menee, turvotusta on ainakin alkanut tulemaan. 




2 kommenttia:

  1. Ihana massu ! Tulipas ikävä omaa raskausmahaa..tai no melkein ainakin. :D Tsemppiä liikuntaan !

    VastaaPoista
  2. Kiitos <3 Sniff, tämä taitaa olla mun viimeinen raskausmassuni ellei joku saa aviomiehen päätä kääntymään ja tuskinpa saa. On se hassua kun mahakin näyttää sopusuhtaisemmalta treenivaatteissa:)

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!