Pages

torstai 25. joulukuuta 2014

Rauhaisaa Joulua

Oikein Hyvää Joulua pyhineen kaikille lukijoille! 

Meillä menee joulu sairastellessa eli olen nyt kolmatta päivää melko koomassa räkätaudissa sängyn pohjalla. Jouluruoat oli hyvät, harmi vaan kun mikään ruoka ei  nyt tahdo maistua. Lahjoja tuli lapsille paljon ja ihan Joulupukkikin käväisi ne tuomassa. Vietimme aattoa anopin ja appiukon kanssa keskenämme, olimme aikaisemmin jo sopineet ettei suursuvun ryyppäjäisiä enää. Ja nyt kaikki viihtyivätkin.

Etelä-suomessa on nyt paljon lunta ja pakkasta. Voi kun säilyis siihen saakka, että pääsen itsekin pulkkailemaam. 

Nauttikaahan vapaista, levosta ja rauhallisesta mielestä!

maanantai 22. joulukuuta 2014

rv 29+1 neuvola ja kahvakuulaa pitkästä aikaa:)

Tänään oli todella pitkästä aikaa neuvola. Babyllä kaikki oli erinomaisesti, mutta äidillä oli rauta-arvot eli hemppa tipahtanut roimasti ollen 107. Kovasti terkkari ihmetteli, että enkö ole huomannut mitään kummaa olossani ja sitä jäinkin sitten miettimään. Ok, joo hengästynhän mä helposti mutta luulin sen nyt kuuluvan vaan raskauteen. Veranpaineetkin oli matalat ja sekin pitäisi jossain näkyä.

No mutta hyvähän se on että kroppa on niin sitkeä, että tämmösilläkin arvoilla vetää menemään:) Miten hyvinvoiva mä olisinkaan, jos kaikki arvot olis kunnossa:)

SF-mitta oli jotain 25 eli nyt se oli sitten tipahtanut reilusti aikaisemmalta käyrältään. Se oli vähän ristiriidassa sen suhteen, että viime viikolla baby ultran mukaan taas oli ihan pikkuriikkisen keskivertoa isompi. Mutta mä veikkaan, että tuo sf-mitta on senkin vuoksi nyt vähän pienempi, että on pidempi tauko ollut tässä välissä ja olen treenannut enemmän...mukailee nimittäin nyt esikoisen käyrää.


Tänään olis pitänyt olla salipäivä joo, mutta annoin miehelle luvan mennä tuplatunnille Elixiaan joten oli kotosalla vasta seitsemältä. Mutta fiilis oli ehdottomasti se, että jotain pitää tehdä ja auto oli lumen alla (samoin kuin kaikki kadut) niin kotosalla sitten vaan:)

45 minsaa toiminnallista kahvakuulailua kovilla sykkeillä. Keskisyke 154 ja kaloreita paloi 427.

Tässä taas pari kuvaa iloksenne. Olen nyt oppinut kännykkäkuvaamisen saloja ja kuvankäsittelyäkin niin ihan uus into tähän bloggaamiseen.
 Treeni koostui 10 minsan lämmittelystä ja sitten kiertoharjotteluna 20, 15, 10, 5 toistolla yhteensä neljä kierrosta

- etuheilautukset kahdella kädellä
- kyykyt
- tempaus
- maastaveto
- punnerrus

-  soutu

Tässä kuvassa kokeilen tempauksen sijaan pystypunnerrusta.

Selkä kyllä otti nokkiinsa. Kaikki mavet ja muut liikkeet missä pitäs keskivartalossa olla kunnon tuki, kärsivät nyt varsinkin tuon isomman kuulan kanssa.

No teen sen mitä jaksan.

Kai sitä pitäis ruveta joulua valmistelemaan. Tänä vuonna en stressaa pätkän vertaa, suurimman osan sapuskoista ostan kaupasta ja siivoan sen vähän mitä jaksan. Muksut on melkein jo parantuneet ja vaativat päivällä muutakin tekemistä kun vaan äidin siivoamista ja kotona nököttämistä:)

lauantai 20. joulukuuta 2014

Raskaana saa luvalla mässätä ja olla välittämättä? Vai saako? Tänään kuitenkin jalka-selkätreeni:)


Tässä todistus siitä, että paino on taas lähteny alaspäin. Oli jo tossa 97 kilossa ja viime viikot junnannut 96.2. Vauva kasvaa hienosti, mahakin kasvaa kokoa mutta paino tippuu, olen ihan täpinöissäni:) Ei taatusti mene 100 kiloa rikki enää tätä vauhtia ja jospa vois kuvitella vielä semmostakin, että synnäriltä tullessa paino alkais kahdeksaisella? Uskaltaisko semmosta haaveilla? Joku 3-4 kiloahan sieltä lähtee vauvan syntyessä varsinkin jos baby painaa sen 3 kiloa kuten on meillä tapana ollut:) Vaaveli on tälleen viikolla 29 jotain 1.5 kiloa eli kerää vielä toiset 1.5 kiloa varmasti ennen syntymäänsä. Saa nähdä miten tää paino jatkaa etenemistä:)

Kuten näkyy, massu se vaan jatkaa kasvamista. En tuota selkää saa enää ojennettua mitenkään suoraksi mutta taitaa noi syvät vatsalihakset olla jokseenkin hyvässä kunnossa kun treenatessa saan pidettyä ruhoni kuosissa?

Oikeastaan tuo otsikko kumpusi ihan muusta asiasta. Olen yhdessä mammaryhmässä facessa ja kiinnittänyt huomiota siihen, että olen yksi harvoista liikuntaa harrastavista raskaana olevista (tulevista ja nykyisistä) äideistä. Silloin tällöin laitan jonkun liikunta-aiheisen postauksen eikä siihen juuri kukaan mitään kommentoi, saati sitten "Tykkää". Mutta auta armias kun joku laittaa postauksen "söin 3 pakettia konvehteja putkeen" niin jo sieltä tulee tykkäyksiä ja pitkä ja hauska keskustelu siitä kuinka ne kaikki muutkin:) Empatiaa sympatiaa ja ennenkaikkea sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Mua rehellisesti kyllä hymyilyttää, mutta samalla mietityttää se, että kun kaikki fitness- ja muut jutut on tällä hetkellä (ainakin blogimaailmassa) ihan suurinta hottia niin yhtäkkiä olenkin semmoisen porukan ympyröimänä joista varmaan alle 5% liikkuu ja sen sijaan 95% potee kaikenlaisia vaivoja. Mä olen säilynyt tosi hyvin vaivoitta tämän raskauden - tämä jopa muistuttaa mua esikon raskaudesta jossa juoksin les milssin tunneilla lähes loppuun asti. Kaiken tämän läskin lisäksi olen vähän sitä mieltä, että hyvä lihaksisto (jota myös ylläpidän) suojaa mua pahimmilta raskausvaivoilta. Kivuttomia suppareita toki on ja jonkun verran liitoskipuja, mutta niiden kanssa pärjään ja pahimpaan otan särkylääkettä.

Noh, kun tommosia ryhmiä pidetään vertaistuen hengessä niin mä en ainakaan ole saanut mitään vertaistukea tähän asiaan (toki siksi tietysti kun olen asiani kanssa yksin). Valituksiini ja itkuihini tietysti saan, mutta onko se nyt oikeasti niin ettei raskaudesta voi nauttia ja voida hyvin? Vai onko se niin, että liikunta aloitetaan vasta raskauden jälkeen ja raskaus on tekosyy mässätä ja löhötä? Nää ajatukset on vähän provosoivia mulle itsellekin, mutta samalla mä oon tajunnut että kyllä liikunta on tainnut tulla mun elämääni jäädäkseen ja olen siksi kai sitten erilainen odottava ja  äiti. Joitain kausia on ollut vähän vähemmän liikkumista, mutta harvinaista se on että olisin ollut edes viikon tekemättä mitään.. ja jos olen niin huono olohan mulle tulee, hapenpuute ja ahdistus. Itse ajattelen niin, että sekä raskaus, synnytys ja synnytyksestä toipuminen on varmasti helpompaa kun olen valmiiksi paremmassa kunnossa. Ja että koska painonhallinta on elämäntapaprojektini (huonosti edennyt semmoinen), niin en mä voi antaa raskaanakaan periksi. Esikon raskaudesta tuli 10 kiloa ja nyt vaaka näyttää samanverran kun toisen raskauden aikana, kauhee ajatuskin kerätä taas 10 kiloa lisää.

Tänään karkasin salille tekemään jalka-selkä treenin. Kuvassa toi mun hemaiseva Ellokselta tilaamani treenitoppi joka on niin vartalonmyötäinen, etten ole sitä ikinä kehdannut pitää (paljastaa kaikki makkarat). Nyt kun vauvamasu peittää makkarat niin kehtaan pitää tuota ja musta toi selkä on ihan tosi makee. Jos vetäis synnytyksen jälkeen jonkun korsetin tonne alle niin kehtais:) Mulla on samanlainen toppi turkoosina myös:)
Kyllä se hiki tulee 8 kg kuulaakin heilutellessa




Mut siis JES oli vuorossa tänään jalka-selkätreeni. Arvoin salille mennessäni, että mitähän sitä treenais ja päädyin yhdistelmään. Jos teen kolmejakoista treeniä niin tarttis sitten kyllä mielellään käydä yli 3 kertaa viikossa salilla ja mä en kyllä ehdi käydä kun sen 3 kertaa viikossa.

Jossain näin semmoisen treenijaon että rinta-ojentajat-olkapäät-etureidet ja toisena päivänä sitten selkä-hauikset-takareidet-vatsat. Vatsat tietysti mulla on nyt vähän kielletty (paitsi jotain sivuvatsoja kai saisi tehdä mutta tää massukka on kyllä liian tiellä).

Että teen nyt vähän sen mukaan miltä tuntuu vähän vaihdellen liikkeitä.
Tänään jätin esimerkiks maastavedon tekemättä koska mua hieman kyrsi se, että edellist treenaajat oli jättänyt kaikki painot minne sattuu enkä raskaana jaksanut niitä keräillä ja kuljetella ympäri salia. Ja mulle tommosen 15 kilon kiekon kantaminenkin on nykyään vähän vaivalloista. Ei sais siis valittaa, mutta oikeasti mennessäni vapaapainoalueelle ensimmäisenä jouduin siivoamaan jumppamatot lattialta, niitä oli jätetty pitkin lattioita niin ettei mahtunut mihinkään edes kyykkäämään. Että sapetti. Tai niitä voimapalloja oli jätetty ympäriinsä niin potkiskelin sitten niitä nurkkiin.

Tästä voi kyllä antaa palautetta meidän salille vaikka muuten tykkäänkin. Jos siellä on jotain pienryhmä PT-toimintaa niin kai ne nyt vois edes jälkensä siivota? Tai sitten huolehtia, että joka ilta omistaja käy siivoamassa salin seuraavaa päivää varten.

Tässä lämmittelen olkapäitä.
Lämmittelen nykyään lähes aina tuolla salin puolella. On tuolla salilla hyvät crossarit ja juoksumatotkin mutta mä tykkään tuosta kahvakuulasta ja vapaapainoista. Tänään heiluttelin kuulaa, tein kyykkyjä ja askelkyykkyjä tangon kanssa (15 kg) ja sitten vähän pystypunnerruksia ja muuten lämmittelin selkää semmoisen vartin verran suurinpiirtein.

Pitää olla noiden painojen kanssa lämmitellessä silleen kuitenkin varovainen ettei väsytä lihasta heti aluksi turhan paljon. Siks pyrinkin tekemään lämppärin ns. kiertoharjoitteluna eli tyyliin 10 etuheilautusta kuulalla per käsi, 10 pystypunnerrusta, 10 kyykkyä, 10 askelkyykkyä jne. Sit pieniä taukoja, keppijumppaa ja taas alusta. Mukavasti saa pienen hien päälle eikä sykkeet nouse taivaisiin kuten jollain crossarilla tälleen raskaana kävis.  Toki crossailenkin välillä ja varmaan jossain vaiheessa taas juoksumatollekin:)

Jalat kun tarpeeks leveellä, maha mahtuu väliin:)
Olen kovasti miettinyt, että miten kannattais noita treenejä ja tuloksia kirjata? Joskus mulla oli liikuntapäiväkirja, mutta nykyään ei enää ole. Kännykkään kokeilin jotain ohjelmaa mutta too complicated eli ei siitäkään tullut oikeen mitään. Täytyy varmaan joku pikku vihkonen käydä ostamassa (vinkkejä???).

Kauheesti kiinnostais noita maksimejakin ruveta kokeilemaan jossain vaiheessa (ainakin penkki ja mave), mutta siihen tarvitsen tekniikkaopastusta ja jonkun varmistamaan sitten että oikeasti tanko nousee. Jossain vaiheessahan tein pientä penkkisarjaa 50 kilolla(?), joten maksimi luulis olevan jonkun verran siitä ylöspäin.
No itse treeni sujui kyllä hyvin. Teen vaihtoharjoitteluna (omakeksimäni termi) eli kahta eri liikettä ikäänkuin samaan aikaan vuorotellen. Ensimmäisenä parina oli jalkaprässi (80kg 15 toistoa) ja alaselkälaite (35kg 15 toistoa). Tein liikkeet rytmitetysti niin, että 5 nopeaa, 5 hidasta ja 5 nopeaa ja sain kun sainkin selkään tuntumaa. Jalkoihin en niin hyvin. 3 kierrosta.

Seuraavaksi tein etureisiä siinä laitteessa ja selkää taljassa (kaks seuraavaa kuvaa). Hyvät painot molempiin ja samalla tempolla 15 toistoa...eikun paitsi että taljassa vain 12!






Sitten kiskoin ylätaljassa 15 toiston sarjalla kolme settiä semmoisilla painoilla, että rupes ranteet ja kädet väsymään. Yritän kuitenkin katsoa painot niin, että tekniikka pysyy hallussa.

Seuraavaks vuorottelin taljassa takareisiä ja käsipainoilla sitten yhden käden soutua. Jälkimmäisessä nappasin lopulta 10 kilon käsipainon ja enemmänkin olis voinut laittaa.

Tämän parivaljakon jälkeen sitten loppuun kuntopiirimäisesti 15 kg tangon kanssa "hyvää huomenta" liike ja pystypunnerrus 10 kpl kutakin, perään askelkyykyt taas takajalka boksilla 10 kyykkyä per jalka. 3 kierrosta. Ja kun sekään ei vielä tahtonut riittää(!), niin kahvakuulan kanssa 3*15 pystysoutua ja trx:ssä sitten vielä 3*10 soutua oma kroppa painona.
Koko tähän rumbaan meni se puolisentoista tuntia ja kaloreita paloi jotain 800. Keskisyke oli 146 eli melkoisen kovatahtinen treeni.

Kyllä sitä hyvällä mielellä taas tulin kotiin. Ja nälkäisenä! Ei muuta kun protskujuomaa naamariin ja päälle hernekeittoa. Ja glögiä:)

Nyt lupaan skarpata ja ottaa teille kuvia vähän meidän Joulusta. Lapset on tehneet ihania joulukoristeita ja muutenkin olen yrittänyt kotia laittaa jouluiseksi:)

Näitä treenipäivityksiä vaan tulee tehtyä kun olen itse niin täpinöissäni näistä asioista.






keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Ruokailuhommia, leipomisia ja vähän muutakin


Mamma taas lähdössä tässä lasten kanssa johonkin... oli hyvä alkuviikko, mutta nyt molemmat sitten kovassa kuumeessa. Tuo musta maihari, mikä ei kovin hyvin kuvassa näy, oli kyllä kiva ostos. Vieläkin masu mahtuu ja tykkään kyllä kovin. Pitää vaan paljon heijastimia laittaa, että näkyy näin joulukuussakin autoilijoille!

http://www.halens.fi/naiset-paallysvaatteet-takit-569/maihari-515869

Mulla onkin nyt viimeinen työviikko ennen joululomia, jotka kestää sitten parisen viikkoa. Tammikuuksi vielä töihin ja 0202 alkaa sitten jo taas odotettu äitiysloma. Tuntuu taas tämä 1.5 vuotta mitä töissä olin, niin hurahtaneen niin nopeasti. Eikä kyllä ole kova ikävä taaskaan takaisin töihin, josko vihdoin sais ne opiskeluhommat käyntiin?


Postiluukusta tipahti lahjalehti Divaanista. Olen joskus Divaania tilannut kun tykkään, että se on sopiva yhdistelmä erilaisia sisustustyylejä. Mutta sittemmin totesin, että kuitenkin jotenkin pinnallinen lehti ja en ole saanut siitä samalla tavalla irti, mitä toivoin.

No aamiaisen (huomaa sämpylä, olen vähän epäkarppaillut) kanssa tuota lehteä on tullut selailtua ja onhan siellä jotain kivoja pieniä yksityiskohtia noissa esiteltävissä asunnoissa. Mutta ei mitään erikoisempaa jota omaan asuntooni ottaisin.

Aamiaisesta tuli mieleen, että nyt sitten paino on lähtenyt taas alaspäin. Täytyykin ottaa uudet tarkat lukemat joku aamu kun muistan käydä vaa'alla:)
Lidlissä oli tarjouksessa broilerin jauheliha. Ja tottakai joka ikinen kerta, kun se on tarjouksessa, me hamstrataan sitä. On edes vähän vaihtelua siihen iänikuiseen jauheliha-broilerisuikaleet-lohi kokonaisuuteen jota meidän perhe melkein viikottain syö. Tällä kertaa tein lihapullia joihin piilotin hieman pekonia, sipulia ja mausteita. Pekoni tuo kivasti makua muuten niin mauttomaan broiskuun.

Tais olla parsakaalikin tarjouksessa...:)
Kodinhengetär täällä taas moi.

Tällä kertaa leivän ollessa kaapista loppu, päätin leipoa itse(!) sämpylöitä. Tuunasin perus vehnäjauhosämpylätaikinaa niin että yli puolet jauhoista korvasin spelttijauholla, kaurahiutaleilla, kauraleseillä ja erilaisilla siemenillä. Lopputulos oli tietenkin se, ettei taikina tahtonut millään lähteä kohoamaan. Onneks sämpylät sitten vähän kohosivat uunissa ja tiedänpä nyt varmaksi että ainakin ovat terveellisiä. Sen ovat näköisiäkin, ehdottomasti terveellistä!

Olisi niin ihanaa kun vaan olis kekseliäs ja osais kaikkea. Kateellisena ihastelen kavereiden piparkakkutaloja ja muita upeita kekseliäitä askarteluita yms.

Eilen luin Kevyet kilometrit, raskaat raudat- blogia ja sen innoittamana päätin tehdä salilla jotain erilaista. Loppujen lopuksi tein ihan samoja liikkeitä, mitä aikaisemminkin mutta kaverin kanssa kokeiltiin erilaisilla toistomäärillä. Vinopenkkiä 27 kg tangossa 15 toistoa, joista 5 nopeaa, 5 hidasta ja 5 nopeaa (oli siis rinta-ojentaja-olkapääpäivä). Otti koville. Muutenkin mietin laihdutusmatka- blogin inspiroimana, että voisi sitä treeni-intensiteettiä vaihdella viikottain (välillä painoharjoittelua, välillä kestävyyttä). Mutta miks ihmeessä mä mietin tätä nyt kun olen raskaana? Kauhee into ja himo jotenkin koko ajan säätää ja muuttaa kun kuitenkaan tässä mitään suurta raskausaikana voi tehdä.Plääh!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Koukussa saliin?

Siis oikeesti. Tälle viikolle tuli 3 salikertaa. Tiistaina rinta-ojentajapäivä, lauantaina jalka-alaselkäpäivä ja äsken kävin vetämässä sitten vielä yläselkä-hauis-olkapäätreenin. Se on niin helppoa kun sali on tuossa ihan vieressä, senkun vaan lähtee. Ja kun on saanut itsensä liikkeelle niin lähteminenkin on jatkuvasti helpompaa ja helpompaa:)
Eilen tosiaan tein alaselkä-jalkatreenin joka meni jotakuinkin näin:
Lämmittelyä kahvakuulalla ja tangon kanssa kyykkäämistä.

Itse ohjelma:
.
Jalkaprässi, sjmv, etureidet, takareidet, alaselkä laitteessa (siinä missä istutaan, älkää nyt naurako mutta tän masun kanssa se oli oikeen hyvä) ja loppuun sitten reiden ulontajia ja sisentäjiä (sanotaanko se noin?) ja askelkyykkyjä takajalka boksilla niin kauan kunnes jalat ei enää kantaneet:).

Mavessa laitoin tankoon kympin kiekot ja painoa siis kokonaisuudessa 40 kg, hyvin sekin meni ilman suurempia kivistyksiä.

Jep, tämä on se laite millä saa sekä sisäreisiä, että ulkoreisiä treenattua kun kääntää vaan nuo tuet. Mä oon ymmärtänyt, että tämä on aika turhake tää laite mutta musta on kiva kovan jalkatreenin päätteeksi istahtaa alas rökittämään jalkoja vielä kun ei enää seisaalteen jaksa mitään:)

huom tuo pallo tuossa edessä <3
Tutisee jalat ja koko nainen, hitsit olikin hyvä fiilis!
Tämä oli tosiaan ihan uusi kokemus. Pitääkin vähän etsiä netistä, että mitä kaikkea tämän kanssa voi tehdä. Nyt siis askelkyykkyjä ja voisipa melkein sanoa että kotiin lähtiessä tuo tuntui melkein vihamieheltä. Nuo narut tuossa taustalla onkin kokeilematta:)

649 kcal meni ja oli reilun tunnin treeni. Aika tehokasta siis.
Tässä todistuskuva tältä päivältä. En jaksanut enempää napsia ja yksinään on noita tosi tylsä ottaakin. Oli vuorossa yläselkä-olkapää-hauispäivä ja jotakuinkin näin
- alatalja
- ylätalja
- olkapäät laitteessa (pystypunnerrus)
- hauiskäännöt istuen takakenossa
- takaolkapäät eli vipunostot taakse etukumarassa
- trx-soutu ja hammerit vuorotellen
Oli ihan pakko lähteä treenaamaan. "Jouduin" olemaan kokona kolmeen asti lasten kanssa yksinäni (kiitos ystävä joka tulit käymään ja seuraksi) ja kun aviomies lopulta kotiutui niin pää oli "hieman" hajalla. Totaalinen sisäpäivä siis (oli epäily vatsataudista lapsilla) eli juurikin seinille hyppimistä ja äidille treeni on terapian lisäksi ihan puhdasta hiljaisuutta eli aivolepoa! On muuten kamalat noi mun kädet. Oli pari muutakin kuvaa, mutta en pysty katsomaan itseäni edes tommoisessa hihattomassa topissa. Miten voi olla noin läskiset kädet?:(


Yks ateriakuvakin edes. Uunijuureksia (Lidlistä saa sekoituksena) ja bataattia pilkottuna. Sekaan oliiviöljyä, hunajaa, suolaa ja timjamia. Kaverina ihan sitä perusitseään eli jauhelihakastiketta. Kyllä ainakin täyttää ja oli makoisaa.

Olen näitä juureksia nyt vetänyt varmaan kolmatta päivää ja näitä mä tarjosin lapsillekin (kts. edellinen turhautunut postaus) joille ei tietenkään kelvannut


Yritin eilen myös leikkiä kotihengetär-äitiä. Kalastajan vaimon blogista (joka on muuten ihan lempparini TooBigToBeMe-Annan blogin lisäksi) löysin ohjeen tämmöisiin jouluisiin kauralastuihin. Anne-Britin adventtikakut. Jep, no pojan kanssa sitten päätettiin yrittää. Nämähän on aika perus kauralastuja ja ohje sinänsä on helppo paitsi että jouduin lopulta laittamaan kaurahiutaleita varmaan puolet enemmän mitä ohjeessa on.

Joten tietysti pikkuleivistä tuli liian kauraisia ja makeita eikä ihanat pistaasipähkinät tai muutkaan sekaan laittamani herkut maistuneet juuri ollenkaan. Tää on aina tätä, kun meikäläinen yrittää leikkiä jotain muuta mitä on. Tän takia mä en koskaan saa tänne mitään gurmeeruokakuviakaan kun en vaan semmoisia osaa tehdä. Anteeks, hieman itseironiaa. Haluaisin pitää lifestyle-blogia, mutta kun en taida olla vaan sitä lifestyle-tyyppiä:)

Tässä ne kakut kuitenkin nyt on. Ehkä mä seuraavan kerran kuvaan järjestelmäkameralla, josko niistä sais yhtä hienon näköisiä mitä tuolla kalastajan vaimon blogissa on:)

Oikeasti tuntui siltä, että meni hukkaan hyviä raaka-aineita. En varmaa enää blogeista ota mitään reseptejä, tuolta kotikokki yms. sivuilta löytyy hyviä ohjeita ja siellä on ihmisten kommenttejakin niin ei tarvitse turhaan kokeilla ensikertalaisena. Tunnistaako kukaan muu tätä kotihengettärettömyyttä? Että olis niin kiva kun osais, mutta kun ei vaan osaa.

Tässä tämä viikko nyt. Kolmen salitreenin lisäksi yhtenä iltana vähän nostatin sykettä kahvakuulaamalla puolisen tuntia (oikeasti oli tarkoitus saada pikkujoulumässyjen aiheuttamat sokeripiikit alas) eli ei hullumpi saldo. Ja sitten vaan reipasta viikkoa sinne kaikille teille!

perjantai 12. joulukuuta 2014

Mitä ruokaa tänään? Mitä perhe syö?

Ihania värikkäitä vihanneksia. Kausivihanneksia. Hedelmiä. Herkkuja!


Vai onko sittenkään niin?
Tuolla karppausfoorumeilla puhutaan jatkuvasti hedelmien sisältämästä sokerista ja hedelmistä tehdään pahiksia. Silti raikas hedelmäsmoothie on ehdottomasti parasta mitä tiedän. Ja tuorepuristettu hedelmämehu. Olkoon sokeria tai ei.

Sain idean tähän kirjoitukseen oikeastaan siitä, että esikoisemme perhepäivähoitaja eilen jo tosi surkeana valitti lasten isälle (ja se on jo jotain, koska yleensä valitetaan vaan äidille) että poika ei juo maitoa. Tämä herätti mielenkiintoisen keskustelun kotona vanhempien kesken, mutta myös itselleni paljon pohdittavaa.

Sehän on selvää (ja varmasti lähivuosina pikkuhilja jo kohta THL:n suosituksissakin), että tuo järkyttävä käsitellyn maidon juottaminen lapsille ei ole ollenkaan niin terveellistä ja fiksua, mitä on luultu. Mutta se keskustelu olkoon erikseen. Päätin vielä elää siltä osin tätä päivää ja mietin, että miten ihmeessä saan lapsen juomaan maitoa. No totuushan on se, etten mitenkään jos hän kieltäytyy sitä juomasta. Sekin on eri asia, että miksi sitä maitoa ei halua juoda. Ok, on pahaa. Ehkä vatsa tulee kipeäksi (allergia?), muuten vaan nirso? Kaakaossa ja puurossa maito uppoaa mutta lasissa ei.  No mutta mistä sitä kalsiumia sitten oikeen saa, jos kerran sitä maitoa ei halua juoda?


Tämmöisen kuvan bongasin tuolta netin syövereistä. Tästä sitä kalsiumia saa. Ja näitä lähteitä on todella, todella paljon. Harmi vaan taas se, että eipä näistä viisivuotiaalle taida pähkinöitä (ja nekin mielellään suolattuna) lukuunottamatta upota näistä mikään. Nyt poden huonoa äitiyttä, miten on mahdollista etten ole opettanut lastani esimerkiksi syömään parsakaalia? Ravintotietoiset kanssaäidit muistavat nimittäin kyllä kertoa, että kyllä heidän 1-2 pilttitaaperonsa suurta herkkua on parsakaali tai avocado. Minähän syön näitä itsekin päivittäin, miksei ne lapsille maistu?

Eilen tein uunijuureksia. Laitoin punajuurta, lanttua, selleriä ja porkkanaa. Kuorrutin hunajalla, öljyllä, suolalla ja timjamilla, sekoitin. Voi että kun tulikin hyvää. Nakkasin lasten lautaselle ruokalusikallisen molemmille ja ensimmäinen reaktio oli että on pahaa eikä edes haluta maistaa. Vanhemman sain ylipuhuttua ottamaan pienen palan punajuurta ja se loppui siihen, että piti sitä suussaan ja halusi sylkeä pois koska on niin pahaa. Kerran nakkasin perunamuusiin pienen palan ylijäänyttä kukkakaalia ja sekin sieltä tahtoi maistua läpi - pahaa on. Ei kelvannut..

Keitoista syödään liha ja peruna, kaikki muu jää syömättä (viime aikoina ovat kyllä ruvenneet lusikoimaan keiton lientä....)

Sitä tuijottaa itseään peilistä sitten ja ihmettelee, että olenko jotenkin outo kun mua jo kuvottaa ajatus jauhelihakastikkeesta (jota on syöty koko syksy oikeasti viikottain ainakin kahtena päivänä viikossa). Niin haluais syödä jo jotain muuta, mutta minkä tahansa uuden tekeminen on iso riski.

Nuorempi on hieman parempi syömään (varmaankin siksi, koska on nuorempi) ja hänelle kelpaa esimerkiksi avokado sekä parsakaalin kukinto. Pelkään vaan, että isomman esimerkki ja ruokarajoitteisuus kohta vaikuttaa tuohon nuoremmankin ruokavalioon.

Tietyllä tavalla tämä on noidankehä. Itselle on pakko tehdä terveellistä ruokaa - aviopuoliso on muusi+jauhelihakastikekansaa ja lapset jäävät siinä vähän paitsioon. Yritän aina säännöllisesti tarjota jotain rehuja, mutta niin ne vaan aina jää syömättä. Kokeilin myös lapsen kanssa ostoslistan suunnittelua yhdessä, joka päättyi siihen että hän halusi vain jauhelihakastiketta ja "nuudelia". Voi apua!

Itse olen vissiin aina ollut "hyvä syömään" (ja se näkyy). Ja mieheni taas ei. Siellä löytyy kyllä taustalta ihan sitä, että lapsuudesta lähtien ruokavalio on ollut tosi yksipuolinen (vasta mun myötä anoppi on ruvennut tekemään salaattia ruoan kanssa). Siksikin tämä on ollut tosi vaikea paikka mulle ymmärtää, että 90% ruoka-aineista ei kelpaa lapsille.

Toisaalta miten se on mahdollista että sokerijugurtit, vanukkaat, rahkat sun muut kelpaa lapsille tuosta vaan. Itse vältän ostamasta niitä viimeiseen asti ja välillä heitän miehen ostamatkin pois. Lapset eläisi niillä jos saisivat itse valita. Ja isompi sen lisäksi leivällä (leivän päälle vaan ei saa laittaa muuta kun oivariinia). Kysymyksiä, kysymyksiä?

Ja loppuun tuo tietysti painetta se, että oikeasti me vanhemmat ollaan niitä jotka näyttää esimerkkiä lapsille. Ja Patrik Borgin rennon syömisen esimerkki on varmasti parasta lapsillekin loppujen lopuksi.

Mitä siis stressaan?
Onko muissa lapsiperheissä sama juttu?



tiistai 9. joulukuuta 2014

Iloista joulunodotusta täällä paitsi asuntohommat surettaa


Kiloja ei ole tullut, kyllä se naamasta näkyy
(jos ei muualta)
Vuoronperään tässä ilon ja surun hetket menee. Tällä kertaa meidän asuntokaupat päättyi niin, että kuntotarkastuksessa ilmeni kohteessa lattiassa/perustuksissa suurta kosteutta. Tätä hymyä ottaessa vielä näytti siltä, että päästään muuttamaan uuteen kotiin ensi keväänä. Vanhan talon ostaminen on aina riski, ja kun perheessä on astmaa(minä) ja allergioita(kaikki muut), mitään riskejä ei voida ottaa. Aviomies kyllä tahtoisi ostaa tuon hometalon ja remontoida sen kokonaan (tai vaatia myyjää remontoimaan) mutta tässä on nyt kyllä mielipiteet vastakkain. Appiukko joka on pari tölliä itsekin rakentanut, on kovasti vastaan ja niin olen minäkin. _Nyt purettaisiin lattia, mitäs jos niitä itiöitä onkin seinässä? Tai muualla rakenteissa?`Koko talo purettava ja sekös vasta kalliiksi tulee.
Paino on pysynyt tässä ysikuutosessa jo pitkään. Jossain vaiheessa se oli 97-98 riippuen vaa'asta mutta tässä mennään. Oon kyllä tosi tyytyväinen, koska teoriassa kuitenkin mä "laihdun" koska vauvahan masussa kuitenkin kasvaa. On vaaka vilauttanut 95-alkuistakin jokusen kerran, mutta ei vielä ole varmuudella tipahtanut. Ja onhan tässä vähän joulusuklaat välillä maistunut, joten täytyy skarpata taas! Katselin eilen vanhoja neuvolakortteja ja esikoisesta mentiin tässä vaiheessa jo 7 kilossa, kakkosesta 10 kilossa joten onhan tämä pysyminen 4 kilossa oikeasti iso saavutus! Jos mulla ei tätä raskausajan diabetesta olisi, epäilen että tilanne olisi ihan eri.

Hah hah. Työkaverit meni perjantai-iltana firman pikkujouluihin ja mä lauantaina aamulla puoli yhdeksän olin salilla:D  Heräsin itsekseni puoli seitsemältä, leivoin perheelle itsenäisyyspäivän pullat ja vedin vaatteet niskaan ja salille!

Melkoisen mojova selkä-jalka-hauistreeni, sanoisinko.

Pistin taljaan kunnolla painoa: alataljasoutu naruilla,ylätalja leveällä otteella ja toistoja tarpeeks! Loppuun vielä trx-soututreeniä niin että vapina ja tutina. Alaselkää on vaikea nyt treenata kun maastavetoja en uskalla tehdä enkä voi tietenkään vatsallani myöskään maata (otan vinkkejä liikkeistä vastaan!)

Jalkoihin tein etureisiä eli pääasiassä prässiä, etureisikonetta ja askelkyykkyjä sitten vielä loppuun vapinan saamiseksi.
Hauikseen hauiskääntöjä kierrolla istuen takakenossa ja loppuun sitten ihan seisoen. Olkapäihin pystysoutuja käsipainolla.  Alkuun ja loppuun kahvakuulan kanssa lämmittelyä ja verryttelyä. Sanonpa vaan, että hyvältä tuntui!

Mamman outfit sateisena maanantaina kun
piti pyöräillä:)
Kaverin kanssa on treenattu sitten kerran viikkoon rinta-ojentajaa. Eilen vinopenkissä 35 kg, taljassa ristiin ja peck deck sitten loput mehut rinnasta. Ojentajan tein taljassa, käsipainoilla konttausasennossa ja lopuksi ojentajapunnerruksia että saatiin vähän vapinaa. Olkapäihin taas myös hieman panostusta eli eteennostot sekä taaksenostot käsipainoilla.

Meillä molemmilla vähän rintatreenissä toinen olkapää rasittuu ja saattaa kipeytyä joten lupasin vähän katsella vaihtoehtoisia liikkeitä. Olen kyllä saanut hyvät tekniikkaohjeet, mutta silti ne kipeytyy. Nyt on jotenkin hyvä, periaatteess teen lihasryhmää kohtaan 3 eri liikettä joista ekat kaks isoilla painoilla ja kolmannella sitten mehustan loput voimat.

Työmatkafillarointi taitaa valitettavasti jäädä tältä erää. Vaikka kovasti toivoin, että pystyisin polkemaan, niin mua supistelee siis ihan koko ajan (ok, paitsi treenatessa) ja se polkeminen jotenkin oikeen provosoi tuota massukkaa tuossa edessä. Jos nämä supparit tästä rauhoittuu niin uskallan ehkä kokeilla vielä. Sääthän on olleet pyöräilylle ihan tosi hyvät joten senkin puolesta harmittaa. Mutta ihan lyhytkin polkeminen 2-3 km tuntuu jo vatsassa. En oo nyt pariin viikkoon käynyt hölkkäilemässäkään, mutta täytyy taas kokeilla sitä kunhan nämä myrskytuulet puhaltavat itsensä pois täältä lounais-suomesta.

Ruokavalioon pysynyt aika samana. Oon ehkä hitusen lipsunut pahimmista karppivaiheista. Pyrin ehdottomasti siis vhh-ruokavalioon, mutta joskus lautaselle lipsuu siivu täysruisleipää tai saaristolaislimppua. Tässä kuitenkin hyvä esimerkki taas karppiaamiaisesta, paistettuna kaks munaa ja pari siivua ilmakuivattua kinkkua. Useimmiten aamupalaksi syön kuitenkin turkkilaista jugurttia/rahkaa/luonnonjugurttia marjoilla. Tää on ehkä viikonlopun gurmee tää munakas. Appelsiineja on tullut mätettyä kyllä vähän liikaakin, ne on nyt ollut tarjouksessa ja luvattoman hyvän makuisia:) Ja nehän nostaa sokerit samantien. Katsoin tuossa just mun sokerimittarista mittausten keskiarvoa. Siinä oli joku lähemmäs 50 mittauskertaa (sekä paastoja, että ruoanjälkeisiä) ja keskiarvo oli 5.7. Sanoisinko, että aikalailla erinomainen. Satunnaisia arvoja on yli kuuden, pääasiassa ruoanjälkeisetkin alkaa vitosella. Vauva siis voi insuliinien osalta hyvin, se jää nähtäväksi että saako se tarpeeksi energiaa kasvuun tällä ruokavaliolla. Huomenna hänet ultrataan. Ja tässä mennään <3

Luojan kiitos pian alkaa joululoma! Tai "loma", mutta jos sais edes vähän levättyä ja vietyä lapset vaikka mummolaan päiväksi-pariksi. Nukun hyvin ja sikeästi, mutta liian vähän.

Mukavaa syksyistä viikkoa taas!

tiistai 2. joulukuuta 2014

Hyviä treenejä alkuviikkoon!

Juu sitä sanotaan, että raskausaikana ei sais treenata tavoitehakuisesti ja kaikkea muutakin. Mä oon saanut nyt kuitenkin hyvän draivin käyntiin kun a)löytyi hyvä sali läheltä ja b)löytyi salikaveri! Salikaverin kanssa on nyt käyty pari kertaa viikkoon ja tänään tehtiin yhteinen rintatreeni, josta oksat pois. Nyt kun pääsen käymään useammin, niin taidan sittenkin ruveta ohjelmaa vähän jakamaan. Selkä-hauis ja rinta-ojentajat + jalat sitten johonkin väliin jaettuna tai yksinään.

Tänään mun selkätreeni meni näin: vinopenkki, ristitalja ja peck deck laitteessa. Penkkiä en pysty enää tekemään (en voi maata selälläni), mutta vinopenkki vielä onnistuu hyvin. Tangon kanssa suurimmat painot ja loppua kohden sitten pienempää painoa ja enemmän toistoa (lihaksen väsytystä).
Ojentajat tein ihan vaan dippejä penkillä ja päälle sitten kahvakuulan kanssa ojentajapunnerruksia. Kyllä siinä sai hyvin tuntumaa. Olkapäitä sitten loppuun vipunostot taakse (etunojassa) ja eteen.

Sunnuntaina käytiin tekemässä selkä-hauis-takareisitreeni jossa sitten jaloille prässiä ja takareisiä taljassa. Selkää tein taljassa sekä vaakatasossa, että ylätaljassa ja muistaakseni vielä käsipainoilla hauiksien vääntöä.

Pyöräilyaika alkaa olemaan ohitse. Olen nyt yhden kerran viikossa polkenut töihin ja usean viikon ajan todennut, että koko illan on vatsa kipeä ja supistelee (kivuttomia) joten tosi tukala olo. Pyöräilyasentokin on muuttunut kun joutuu jalat haarallaan polkemaan ja se ilmeisesti just vaikuttaa noihin vinoihin vatsalihaksiin jotka sitten ärtyvät. Yritän nyt vielä kuitenkin pinnistellä edes kerran viikossa kun vielä säät antaa periksi. Aikaisemmin matkaan meni 25 minuuttia, nyt 45:)

Sokerit on nyt pysyneet kondiksessa. Totesin kaikenlaisten kokeilujen jälkeen, että iltalääke ei vaan mulla vaikuta sinne aamuun asti jos otan sen nukkumaan mennessä. Nyt oon herännyt yöllä 01-04 välillä ja ottanut lääkkeen niin sitten aamulla arvot on kunnossa. Oon myös mitannut sokerit yöllä ja todennut ettei ne iltayöstä edes ala nousemaan eli sillä iltalääkkeen myöhentämisellä ei ole haittavaikutuksia. Tylsäähän se herääminen on, mutta paras ratkaisu tähän nyt sekä mun että vauvan kannalta. Ja kyllä kerron lääkärillekin tästä, ylihuomenna on treffit.

Paino on alkanut myös tippumaan. Lähtöpainohan raskauteen oli 92... Kotivaaka näytti jo 97.2 kiloa ja nyt mennään 96, uskon että ihan lähiaikoina ollaan 95 ja siitä siten mitä ehtii vielä tippua. Mulla tais olla edellisen synnytykseen mennessä paino sen 95, nyt toivon että päästäis vielä vähän alemmas. Olen ottanut vähän rennommin nyt ruokailuissa, eli ruisleivän (100% ilman hiivaa) ainakin pari siivua päivässä. Perunat sun muut pastat puuttuu ruokavaliostani edelleen ja saavatkin puuttua. Sokeritonta suklaata ostin, mutta säikähdin kyllä millanen hiilarimäärä siinä oli joten en usko että on paljoa merkitystä edes että onko sokeritonta vai sokerillista.

Hassu juttu on se, että maito on alkanut ällöttämään. Jopa niin voimakkaasti, että jos juon ruoan kanssa lasillisen maitoa niin saattaa ruveta oksettamaan. Piimän kohdalla tätä ei käy. Toinen lapseni ei suostu myöskään juomaan maitoa, ja olen alkanut epäilemään että mahtaako hän saada siitä jotain vaivoja.

Ja joo, lyhyestä virsi kaunis. Teimme tarjouksen talosta joka hyväksyttiin. Vielä on kuntokartoitusta edessä ja pari muuta mutkaa, mutta kyllä se vähän näyttää siltä että löysimme perheelle uuden kodin. Hirveän paljon remonttia on toki edessä, sille ei oikein voi mitään, mutta tarkoitus olis tehdä/teettää remppa ja asua tässä siihen asti että se on valmis.