Pages

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Terkut sairasvuoteelta


Murr, täällä sitä taas ollaan. Pojan kanssa molemmat saimme sitten pöpön ja poika tietysti paljon lievempänä! Mulle ei tietenkään noussut kuume kun ei ole moinen tapana, mutta kröhä senkin edestä! Eli sängyn pohjalla ja sohvalla..

Oireethan alkoi jo alkuviikosta, torstaina menin mindfull body tunnille ja hikoilin pelkästä venyttelystä kuin pieni sika. Tottakai perjantain kuuma kuubalainen tanssitunti jäikin sitten väliin ja ilmoitin sitten töihinkin jo, että musta ei ole muuhun kun makaamaan sängynpohjalla.

Ja just kun hehkutin karppausta, niin arvatkaa vaan tekeekö kipeänä mieli muuta kun leipää ja sokeria. No eipä tee! Enkä ole viitysinyt enää edes mitata sokereita, antaa olla. Ne (paastot siis) lähti nousuun kun flunssa iski kunnolla päälle joten olkoon. Jatkan taas mittaamista kun jaksan taas keskittyä muuhunkin kuin niistämiseen ja hikoiluun.

Jotenkin ironista kun nyt sitten raskaana oon innostunut vihdoin siitä crossfitistä ja kaikesta muustakin (älkää naurako, mut tankotanssi on ruvennut kiehtomaan) mitä ei oikeen ole nyt mahdollista aloittaa:)

Katsokaas tätä, ei sitä tartte valmiiks olla laiha:)




Anyway, kauheasti on intohimoa aloittaa joku uus juttu mut mennään nyt maaliskuuhun asti näillä tanssitunneilla, salilla/kahvakuulalla ja venyttelyllä.  Samoin hirveesti hotsittais ruveta opiskeleen jotain, kaivaisko ne fysiikan kirjat vai aloittaisko psykologiaa? Vai meniskö laulutunneille?

Uskalsin käydä vaa'alla tänään ja aamupalan jälkeen näytti 93.4 eli veikkaan että puhdas aamupaino alkais 92 joten aika nollalukemissa nyt mennään, sinne 92:seenhan se jämähti jossain vaiheessa kesällä vaikka jo 80-alkuisissa lukemissakin ehdin käydä. Nyt vaan tiukkaa ruokavaliota kun sais pidettyä, niin beebiksen syntymän jälkeen olis hyvä lähtötilanne. Edellisessä raskaudessahan mä kävin yli satasessakin, eli on tässä ihan hyvä tilanne siihen nähden kun viikkojakin on jo jotain 15-16.

Meillä on tässä ollut pientä asunnonvaihtohommaa, oli tarkoitus muuttaa yhteen omakotitaloon tässä lähellä, mutta niin paljon sen myyjän kanssa on nyt ongelmia että veikkaanpa koko homman peruuntuvan. Tehtin siitä tarjouskin, mutta koska se oli 15% pyyntihintaa pienempi, pöyristyi myyjä ja ei ole suostunut edes vastatarjousta tekemään. Ja meidän asunto olis valmiina myyntiin, mutta odotamme jotain selkeyttä tuosta tulevasta talosta, ennenkun ruvetaan mitään myyntihommia tekemään. Musta tuntuis tosi ikävältä tehdä mahdolliselle tämän kämpän ostajalle oharit samalla tavalla sitten jos tuon talon myyjä päättäisikin olla myymättä (niinkuin vähän nyt näyttää). Ollaan käyty monta kertaa katsomassa, mutta nyt otetaan vähän taukoa koko hommaan. Mieskin on suunnitellut ja laskenut remontteja ja lainalupauskin me saatiin jo, että ei tää mitään haahuilua ole ollut. No, ehkä tuo talo ei vaan ollut meille tarkoitettu:/ Harmittaa kyllä kovasti.

Syysflunssaisia terveisiä siis!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Kuulumisia


Mitäs tässä oikeen olis kuulunut viikkoon? Nyt mennään jo torstaissa (kröhöm. eikun perjantaissa) ja liikunnat eilistä työmatkapyöräilyä on ihan jäissä. Siihen on toki syynsä, eli uuvuttava väsymys joka näyttää nyt muuttuvan jonkunlaiseksi syysflunssaksi. Olen pahimmillani nukkunu 21-07 ja kahden tunnin päiväunet siihen päälle. Ja nyt sitten tosiaan kurkkua kivistää ja on nuhainen olo.

Viikonloppu meni tämmöisissä merkeissä. Ne jotka tunnistaa tuon veneen tuolla taustalla, tietää että olin meripelastuspäivystyksellä. Vähän sama kun vpk, mutta merellä. Pitkäaikainen harrastukseni, joka on ollut tauolla 4-5 vuotta ja nyt menin sitten kokeilemaan. Aikamoista istumistahan se on, mutta yritin sitten kiipeillä saarissa kallioilla sun muuta että sais vähän liikuntaa. Ja käytiinhän me tietysti miehistön kanssa uimassa:) Ja saatiin keikka:)

Pastat on nyt sitten bygones ainakin maaliskuuhun asti. En saa mitenkään noita paastosokereita kuriin, paitsi karppaamalla, niin nyt sitten karpataan. Tietysti joskus silloin tällöin voi herkutella, mut tällä mennään nyt. Oon kokeillut ihan kaikkea mahdollista, ja silti aamupaaston arvo se vaan kipuaa lähemmäs kuutta (max 5.5). Onhan tää vähän tylsää, mutta mitäpä sitä ei vauvan hyväksi tekisi. Paitsi ottais insuliinia.

Vaa'alla en oo nyt käynyt, mutta ens viikolla on sokerineuvola (missä katsotaan kahden viikon mittaustuloksiani) joten siellä sitten nään. On heilunut neuvolassa 94-95 välillä, mutta siellähän otetaan vaatteet päällä ja ei todellakaan mitään aamupainoa joten arvelisin että aika lähellä nollatulosta vielä mennään. Kyllähän tässä on vyötärö levennyt vähän, mutta ei niin paljoa että asiaa edelleenkään julkisesti esim. töissä olisin kertonut.

Sattui viime viikolle yks hyvä salikertakin. Tein pääasiassa yläkroppatreenin ja hyvältä tuntui. Mavet sattui selässä joten ne saa jäädä kokonaan pois, vaan onhan noita korvaavia liikkeitä. Täytyy nyt katsoa millon taas pääsen salille, nythän mulla alkaa ne ohjatut tunnitkin (mind&body ja joku kuubamania) niin jos niihinkin nyt satsais. Eiks ole hienon lila tuo meidän salin vapaapainoalue?

Tähän loppuun mun on pakko laittaa tää video. Animaatio kertoo ihmisen alusta, eli siitä siittiövaiheesta syntymään. On 12 minuuttia joten skippaa jos ei kiinnosta/ehdi. Musta on vaan tosi hyvin tehty ja tykkäsin. Ja hormoniherkistyin tietysti:)

tiistai 9. syyskuuta 2014

Väsymys bygones? Ja muutakin avautumista

Olen nyt nukkunut. Ja nukkunut. Ja nukkunut. Ja ehkä se pahin väsymys nyt vihdoin on takanapäin. Mutta pitää varoa kyllä tosi tarkkaan, ettei tule yhtään ylimääräistä univelkaa tässä tilanteessa. Yks asia, mitä en tänne ollut kirjoitellutkaan, oli se että mulla vähän on palaillut iltaiset rytmihäiriöt joita ei ole sitten vuoden 2007 jälkeen ollutkaan. Neuvolalääkäri onneksi tänään mua valisti, että häiriöt voi syntyä ihan pelkästä väsymyksestä (toki stressistä ja muustakin) johon lepääminen pitäisi auttaa.

Astmalääkitys tuplattiin taas kerran ja sain ohjeen palata heti asiaan, jos suinkin olo ei parane. Vedän nyt sitten kortisoni+pitkävaikutteinen avaava yhdistelmälääke Symbicortia ja sen lisäksi tarvittaessa Ventolinea joka on avaava lääke. Nukahtamislääkettäkin sain varoiksi, mutta sovimme että hän selvittää ensin Melatoniinin käyttömahdollisuudet ja riskit. Jos nyt sais kuitenkin nää astmaoireet kuriin niin vois taas liikkua paremmin jolloin uniongelmatkin väistyisivät vihdoinkin!.


50 minuuttia hyvää treeniä:)
Liikunnasta puheenollen uskalsin tänään taas kahvakuulata ja todellakin selvästi paremmin meni, mitä sunnuntaina. Muutenkin yleisvoinnissa on nyt ollut käänne parempaan, eilenkin vedettiin juniorin kanssa lähes 3 tunnin päiväunet.

Mutta ei tämä vielä tässä ole - ei todellakaan!

Olen kirjoittanut tätä blogia nyt jo 2 vuotta ja projekti on jatkunut sitäkin pidempään. Ensimmäinen ja päätarkoitus on ollut laihtua ja saavuttaa parempi kunto. Laihtumisen osalta on käynyt ihan naurettavasti, paino on tippunut ja taas noussut, tippunut ja nyt taas nousee jonkun verran. En ole siis saavuttanut mun päätavoitettani. Toki tässä on kaikenlaisia terveysjuttuja ja aineenvaihduntahäiriöita ollut, mutta silti tältä osin koko projekti on ollut suuri pettymys. Kunto on noussut ja treenitulokset on parantuneet, mutta läski on näköjään ikuista. Mulla on motivaatio ollut välillä tosi nollassa tän suhteen, koska haluaisin kirjoitaa tänne oikeastikin saavutettuja tuloksia. Enkä tarkoita tuloksilla näitä mun treenipostauksia ja muuta, vaan että oikeasti voisin sanoa laihtuneeni. Pyörittelen mielessäni nyt blogin jatkoa, aloitanko mä maaliskuussa taas alusta koko projektini ja jos aloitan niin millä periaatteella. Onko pääpaino laihduttamisella, liikkumisella, elämänilon etsimisellä vai millä. Nämä usein sotkeutuvat mulla keskenään ja kaikki tietysti vaikuttaa kaikkeen.



Ja jaksoin taas heilutella isompaa kuulaa
Periteisesti Iiriksen tavoin lajit on tässä vaihtuneet ja se onkin musta liikkumisessa kaikkein parasta, että kun kyllästyy niin aina löytyy jotain uutta. Silti tietynlainen pettymys painaa tässä taustalla ihan koko ajan ja tyytymättömyys muhun itseeni. Vaikka nyt jo osittain tajuan, että jostain syystä laihtuminen on mulle vaan niin paljon vaikeampaa kun monelle muulle ja sit taas toisaalta se, että entisenä syömishäiriöisenä mä en voi tehdä mitään hirveän radikaaleja päätöksiä ja muutoksia. Ne suurimmat muutokset (säännöllinen ruokailurytmi, rehujen lisääminen ruokavalioon, turhien hiilareiden välttäminen) on jo tehty ja ne alkaa olemaan ihan peruskauraa jo mun ruokavaliossa. Jossain silti mättää edelleen - ja pahasti.Tavallaan on onnistumisia, tavallaan ei.

Suoraan sanottuna mun on monta kertaa tehnyt mieli lopettaa koko blogi. Myös kiinnostaa just nyt vähän enemmän lifestyle-tyyppinen bloggaaminen, mutta en tiedä osaanko mä edes yhdistää näitä kahta lajia. Ja ehkä kuitenkin se, että mä en ole bloggaajana kuitenkaan semmonen mitä haluaisin. Että mulla olis oikeasti hienoja tavoitteita joihin tähtäisin. Nyt ehkä omakotitaloon muutto edessä, joten siitä nyt sais jotain kirjoiteltavaa mutten tiedä onko se kuitenkaan ketään kiinnostavaa.

Kyykkyjä, askelkyykkyjä, maveja
No onneksi on positiivistakin kerrottavaa. Tänään oli sitten lääkärineuvola ja sain sokerirasituksen tulokset. Paastosokeria lukuunottamatta arvot olivat hyvät ja tässä tilanteessa ei johda mihinkään lääkitykseen, ihan kotiseurannalla edetään! Tilanne on siis siltä osin parempi kuin edellisessä raskaudessa ja toivottavasti pysyykin.

Toisaalta paastosokeri on kaikista vaikeinta hallita. Hiilareita säätämällä pystyn helposti vaikuttamaan noihin aterioiden jälkeisiin arvoihin, mutta paastosokerin kanssa olen kinkkisessä tilanteessa. Jos paasto venähtää vähänkin yli 8 tuntia, niin sokeri alkaa nousemaan ja mä en nyt vaan jaksa millään nousta mittailemaan ja syömään aamupalaa ja iltapalaa niin että väliksi tulis vain toi 8 tuntia. Se meinais, että iltapala olis syötävä 23 ja aamupala klo 7, yleensä jompanakumpana noista ajoista olen unten mailla. No mutta täytyy kokeilla vähän erilaisia iltapaloja, josko sais venytettyä sitä kahdeksaa tuntia vähän pidemään.


On se kuulkaa kyllä ihmeellistä, miten raskaus ja vauvan paras saa jotenkin omankin ajatusmaailman muuttumaan ja motivaation ruokavalion suhteen ihan uusille raiteille.Muistan toisessakin raskaudessa saman, paino alkoi tippumaan melkeinpä heti sen diagnoosin jälkeen. Että vaikka kuinka on sitä tahtoa tehdä itselleen hyvää, niin se tahto masuvauvan parasta on vielä sata kertaa suurempi. Toisaalta moni, joka noudattaa tiukkaa dieettiä raskauden aikana, repsahtaa kyllä sitten synnytyksen jälkeen.

Mukavaa loppuviikkoa taas teille kaikille! Mä luulen, että saatan yrittää pientä juoksulenkkiä taas kokeilla joku päivä, kerron sitten kuinka kävi:)

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Jatkoa edelliselle väsymys-valitus-urputukselle ja vähän muutakin


Niin.Heti kun se alkuraskauden pahoinvointi väistyi, meni pari viikkoa ja nyt on tää väsymys. Eikä siinä vielä kaikki. Väsymyksen lisäksi astma on pahentunut ihan huomattavasti ja vaikka oon vaihtanut inhaloitavan kortisonin yhdistelmälääkkeeseen (kortisoni+pitkävaikutteinen avaava) ja lisännyt lyhytvaikutteisen avaavan määrää lähes maksimiin, niin ei tästä vaan tuu mittään.

Keräsin tänään mökillä omenoita ja pelkkä kyykkiminen ja kurotteleminen hengästytti niin, että kahden säkin jälkeen oli pakko mennä pitämään taukoa ja löhöämään. Jep. No mites ne liikunnat, arvatenkin ei mitenkään:/ Tänään sunnuntain kunniaksi kirjaimellisesti pakotin itseni takapihan terassille kahvakuulan kanssa ja treenasin 45 minuuttia niin, että jokaisen sarjan (vaikkapa 10 kyykkyä) oli pakko istua ja pitää minuutin tauko. Miten voi jalkalihaksetkin väsyä muutaman onnettoman kyykyn jälkeen? Puhumattakaan hengästymisestä. Nyt täytyy varmaan laittaa joku supertilaus iherbiin ja mennä superfood-kauppaan keräämään kaikki mahdollinen jotta sais jostain energiaa.

Ei ole kyllä yhtään parempi olo treenin jälkeen, entinen endorfiini-ryöppyaika taitaa olla bygones. Toisaalta unirytmikin on ihan sekaisin. Jatkuva väsymys kun aiheutti sen, että toissayönä nukuttiin esikoisen kanssa jotakuinkin klo 18-07. Seuraavana iltana sitten 21-07 (heräsin tajuttoman väsyneenä mutten saanut unta) ja isomman kanssa vedettiin tuossa reilun parin tunnin päikkärit tänään, jonka jälkeen voin myöntää ekaa kertaa koko viikkoon (viikkoihin...en muista), että en ollut väsynyt. Harmi vaan, että töihin on herättävä. Tai no toisaalta on hyvä, silloin on edes poljettava.

Niin, tämän viikon liikunnat oli sitten siinä, fillarointia kolmena päivänä n. 20 km ja tänään kahvakuulaa 45 minuuttia. Ihan hävettää kirjoittaakin jo tänne, mutta en vaan voi tälle nyt mitään. Ja onhan se hyvä, että jaksan edes polkea!

Omenoita tuli poimittua 5 säkillistä mehustamoon ja nyt on oikeastaan vasta 1/6:sta puusta kerätty. Eli paljon on mehua meille tulossa. Ja hilloa, ja sosetta... ja työtä tietenkin!:)

Sykemittarin kanssa kävi sitten niin, että kävin sen palauttamassa sen eilen giganttiin. Siinä oli 30 päivän palautusoikeus ja sykevyöstä irtosi toinen mittausantura asettaessani vyötä paikalleen. Varmaan huonot liimaukset, no sain rahat ja kävin hakemassa toisen samanlaisen samaan hintaan joten toivottavasti nyt kestää:)

Hiusten kanssa on nyt melkoista vääntöä. Mullahan tehtiin keväällä se "raidat"+tyvikasvu juttu vähän vastoin tahtoani ja olin sitten kesän "blondi". Nyt oon kaks kertaa yrittänyt heittää kestovärin jo päähän ja se ei vaan tahdo pysyä vaalennetussa tukassa. Hitto! En alunperinkään ollut siihen blondiin niin tyytyväinen ja nyt sitten tämmöinen vaiva.

Mutta näihin kuulumisiin tämä viikko loppuu! Yritän levätä ensi viikolla enemmän, josko sitten jaksais liikkuakin paremmin!

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Lomakuvia

Tällä kertaa en kommentoi kuvia sen enempää. Kertokoon kuvat itse meidän lomasta kaiken oleellisen:)














Vä-syt-tää ja uus treeniohjelma


Nyt on keskiviikko ja pakko sanoa, etten ole saanut liikunnan saralla mitään aikaiseksi. En vaan kykene. Vaikka mulla on ma+ti hoitovapaapäiviä, niin ne on menneet ihan yhdessä horroksessa. Miksei lapset voi edes vapaapäivinä nukkua pitkään??

Mun jaksaminen on viime päivinä siis lähinnä sitä, että löhöän ja istun. Heitän lapset pihalle leikkimään ja istun sielläkin. Kotona joko istun tai makaan sohvalla ja yritän pysyä hereillä. Varmaan Hb laskenut roimasti tai sitten kyse on taas jostain muusta, kuten vaikkapa syysväsymyksestä tai ne kilppariarvot on taas romahtaneet.

Tänään oli viikon eka työpäivä, ja vaikka nousin aamukuudelta, niin vielä kymmenen aikaankin taistelin nukahtamista vastaan. Kahvia, kahvia... yritä siinä nyt keskittyä töihin ja olemaan tehokas projektipäällikkö! Kohta varmaan pakko viedä lapset hoitoon ja nukkua kotona univelkaa(?).

Eikä yhtään tilannetta helpota kaikki ylimääräinen stressi. Asunnonvaihto pyörii koko ajan mielessä (mieheni on todella innostunut asiasta) mutta kun en jaksa keskittyä ajattelemaan koko asiaa... Puikoilla odottaa ihanat punaiset sukat, mutta kun väsyneenä sitä vaan näprää kännykkää... otan mielelläni vastaan vinkkejä, että mistä sitä elämäniloa ja voimaa saisi kaivettua tähän väsymyksen (ja ehkä masennuksen) notkelmaan.

Oikeasti mä haluaisin vaan nukkua. Vapaapäivinäkin olen koko päivän vaan tosi väsynyt ja kiroan kun isompi lapsi ei enää nuku päiväunia (haluaisin niin päästä itsekin unille).

Mökiltä kerättiin taas kolme kassillista omenoita ja väännettiin niitä mehuksi. Valitettavasti meidän tehosekoittimsesta hajosi terät ja viimeinen satsi meni ihan pilalle kun vaihtoterä teki omenoista tommoista pyreetä, josta ei sitten enää saanutkaan mehua puristettua. Nyt on mietinnässä joku toinen laite tätä varten.

Mutta saatiin me pakkaseen silti mehua tehtyä:)

Ja se on kyllä melkoista herkkua!
Tämän näköinen on meidän omenamehun puristin. Ihan Honkkarista ostettu ja toimii kyllä, jos vaan murska on sopivan puristettavaa. Viime kesänä hajotettiin yks tämmönen kun myyjä sanoi että riittää kun paloittelet omenat neljään osaan... no ei riittänyt.

Ja nyt todettiin ettei saa taas liian soseeksi sitä laittaa. Vaikeaa on, mutta lopputulos on jokaisen hikipisaran arvoinen. Muksut käy suoraan astiasta juomassa:) Nam nam sanoo pikkusisko!
Kokeilin tehdä lapsille puuroa pitkästä pitkästä aikaa. Kun sekaan lisää tarpeeksi omenasosetta, niin puurokin alkaa maistumaan. Ja maistui se mullekin kun lisäsin vielä raejuustoa. Tällä aamupalalla nälkä pysyi poissa, paremmin kuin pelkän rahkan kanssa.

Näitä siis lähitulevaisuudessa enemmän!

Vielä kun sais voimaa liikkua enemmän niin jaksais paremmin. Päätin jo tuossa surkeuksissani muuttaa kuntosaliohjelman takaisin yksijakoiseksi (näyttää kaksikin kertaa viikossa olevan liikaa), mutta niin että teen eri kerroilla eri tavoin.  Jos siis saan mentyä kaks kertaa viikossa salille. Vähän tämmöistä alustavaa pohdin, 2 liikettä per lihasryhmä

1.
jalat: prässi, etureidet penkillä, takareidet taljassa
rinta: penkkipunnerrus, viparit
selkä: sjmv, kulmasoutu kp
hauikset: käsipainoilla takanojassa + taljassa
ojentajat: ranskalainen, dipit penkillä
olkapäät:  käsipainoilla ylös, eteen

2.
jalat: kyykyt(prässi), askelkyykyt
rinta: vinopenkki, laitteessa
selkä: yläselkä taljassa, alaselkä taljassa
hauikset: käsipainoilla hammaer, taljassa
ojentajat: kontallaan, taljassa
olkapäät: käsipainoilla sivulle, takaolkapäät etunojassa

vatsat tietty teen fiiliksen mukaan ja ylipäätänsä varioin sen mukaan miltä milloinkin tuntuu. Tarkoitus olis kuitenkin tehdä koko kroppa yhdellä kerralla. Vähemmän liikkeitä per lihasryhmä, mutta nyt en kykene kovin tehokkaaseen ja tähtäävään harjoitteluun. Koska väsymys. Otan kommentteja vastaan mielelläni:)

maanantai 1. syyskuuta 2014

Kuvia ja kuulumisia viikonlopulta


Jee! Päätettiin lähteä viettämään Venetsialaisia merelle meidän venekerhon saareen. Mutta päätin silti aloittaa viikonlopun juoksulenkillä. Reipas 12 astetta lauantaina aamulla klo 8.30 pistin juoksuvermeet päälle ja päätin kipaista edes vartin lenkin ihan vaan raikkaan ilman vuoksi.

Mulla paheni jo edellisenkin raskauden aikana astma kovasti ja nyt taas ihan samaa vaivaa. Jos en pääse ulos liikkumaan koko päivänä, niin yöllä haukon henkeä kuin kala kuivalla maalla. Eli samaan aikaan kun hapenottokyky huonontunut, raikkaan ilman tarve lisääntynyt.

Eli tähänkin juoksulenkkiin varauduin astmalääkkeen kanssa ja kun sen hyvissä ajoin ottaa, niin kyllä se auttaa!
Itse asiassa oli kyllä niin kylmä ilma, että shortsit oli aivan liian vähän. Mutta pärjäsin kyllä. Ensin oli tarkoitus juosta koko matka, mutta aika pian hoksasin että sykkeet nousee taas ja mentiin sitten 5-6 minuuttia hölkkää 1-2 minuuttia kävelyä. Lopullinen lenkin pituus oli 25 minuuttia, josta puolivälissä alkoi melkoiset liitoskivut. Hieman kipuihin auttoi navan vetäminen sisään, mutta ehkä juoksulenkit on jatkossa parempi tehdä matolla tai pehmeällä alustalla.

Kivut nimittäin jatkuivat koko viikonlopun aina satunnaisesti.
Fiilis oli kyllä ihan loistava <3
Ja aamuaurinko tosi kirkas. Ilma raikas!
Rannassa myöhästyin just ja just naisten saunavuorosta, joten tehtäväkseni jäi sitten tämän katraan ruokkiminen. Aika hyvä kokemus oli 100% ruispaahtoleipää grillattuna (=paahdettuna), päälle levitettä, jauhelihapihvi, juustoa ja vihanneksia. Tuhti iltapala:)

Lapset viihtyy meidän seuran saaressa tosi hyvin ja kyllä viihdyn itsekin. Meillä oli tässä monta vuotta taukoa ja on paljon tullut uusia oudompia kasvoja, mutta vanhojen tuttujen kanssa juttu lentää ikäänkuin koko taukoa ei olis ollut. Saa nähdä sitten ensi kesänä että miten vauvan kanssa onnistuu:)

Jo kotona pakkasin kuulkaa uikkarit messiin ja sunnuntaina oli aamu ihan pakko käynnistää uintireissulla. Mittarista riippuen vesi oli 16.5-17 asteista ja kyllä se siltä tuntui. Toki kun ilma oli vain 12, niin vesi tuntui kädellä kokeillessa lämpöiseltä mutta ai hitsit, kun sinne meni kokonaan!!:D

Hitsit kun se oli tyrmäävän kylmää. Kaks kertaa kävin! Mutta kyllä se kans herätti, paremmin kuin aamukahvi.

Lapset liikkuu veneen kannella jo tosi luontevasti. Tässä isompi viritteli kaikenlaisia ohjelappuja ohiajaville veneille ja huitoi niitä:)


Saaressa on myös paljon mustikoita. Vaikka siellä on monta venekuntaa jo niitä käynyt poimimassa, aina niitä riittää minullekin! Kiitokset vaan venenaapurille flora-purkin lainasta. En malttanut lopettaa poimimista ennenkuin purkki oli ihan täynnä:)
Väsyttävä reissu oli kuitenkin, pakko myöntää. Vaikka lapset nukkui melkein yhdeksään asti ulkoilmassa, niin minä en. Kyllä tämä tästä:)

Maanantain päivällinen. Riisi ei näy ruoassa (enkä sitä syönytkään). Kyssäkaalia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa (oma) ja sipulia wokattuna. Hieman suolaa ja maapähkinävoita kaveriksi. Että on hyvää. Proteiinia saa sitten toiselta pannulta eli broileria kermakastikkeessa.

Veneilemässähän ei syödä minkään ruokavalion mukaan enkä tosiaankaan jaksa mitään salaatteja viritellä. Kurkku kurkkuna ja tomaatit tomaatteina.

Eipä muuta kun mukavaa alkuviikkoa! Meillä taitaa olla edessä omenamehuhommat, mökin puut ovat olleet todella antoisia tänä syksynä:)