Pages

torstai 28. elokuuta 2014

Q niinkuin Quula


Pyysin hovikuvaajani taas napsimaan kuvia:) Tänään ei ollut pyöräilypäivä ja tarkoitus oli itse asiassa lähteä salille. Jatkuva pahoinvointi (tai taas koko päivän jatkunut) ärsytti niin etten jaksanut, mutta revin ittestäni mehut irti sitten kuulailemalla. Takapihalla. Välillä satoi, välillä paistoi aurinko ja taukoja sai pitää vähän väliä (sykkeet kun nousee tosi helposti).
Tässä mä teen niitä tempauksia. Tempaan niin lujaa, että napa näkyy:) Vaikka olen noita tehnyt pääasiassa 12 kilon kuulalla, niin tänään otti kyllä tosi koville. Pakko oli kympin jälkeen vaihtaa kevyempään.

Mun tämänpäiväinen treeni koostui lyhyeastä lämmittelystä (5 min.) jonka jälkeen tuttua 20,15,10,5 sarjaa ja loppuun sitten hauiksia, ojentajia ja sivuvatsoja. Tarttis varmaan katsoa jostain vähän enemmän ja monipuolisempia liikkeitä kun tuntuu että ihan samaa teen aina vaan. Ei siinä mitään, kyllä kova hiki tulee ja hengästyy.
En tiedä onko nää kuvat suttuisia vai onko "vika" hovikuvaajassa, mutta musta tuntuu että vaikka paino on pysytellyt taas pitkään samassa niin kyllä toi liikunta on mun kropalle hyvää tehnyt. Tai sitten mun silmät on vaan iän myötä pehmenneet hyväksymään toi mun kroppa entistä paremmin. Tuokin paita on tosi piukka ja silti ei se pahalta näytä mun päällä (siis mun mielestä). Voisko se olla kuitenkin, että lihasta on tullut läskin tilalle...:-)

Treeniin kuului tietysti myös punnerrukset! Kuvasta näänkin, miten peppu pystyssä sitä punnerretaan, hyi hyi!
Jee!!!
Mittari sanoi hyviä tuloksia.
Myös kaloreissa.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ekat tutkimukset ohi yms.!

Noniin! Eilen oli se sokerirasitus ja tänään sitten ensimmäinen ultra. Täytyy sanoa, että tulihan sitä (taas kerran) tippa linssiin kun siellä sätki taas yksi pikkuruinen masussa. Pelkäsin ihan hirveästi, erään ylipainoisen tuttavan kokemuksien jälkeen, että tyyliin kätilö ei saa ultrattua koska läski/vatsamakkara ja joudun ilkeän lääkärin tutkittavaksi. No mutta kaikki meni hyvin ja olin tosi nopeasti ulos sieltä salista. Sitten vielä verikokeeseen antamaan näyte josta tutkitaan mahdollisia kromosomihäiriöitä, joka tapauksessa vauvelin niska ei ollut yhtään turvonnut joten eiköhän kaikki ole hyvin!

Nyt on tosi haikea olo. Tämä on n. 99% varmuudella mun viimeinen vauvani. Toivottu, mutta viime aikoina ei enää niin odotettu (kun tuo kk-kierto ei ottanut missään välissä normalisoituakseen) eli olin jo kai totutellut ajatukseen, että nämä on tässä. No ei ollut:-)

Eilen kävin teettämässä sen sokerirasituksen. Mulla oli oma mittari mukana koska halusin vaan vähän seurata sitä etenemistä itsekin. Paastosokeri oli selvästi koholla, kuuden pintaan eli kroppani ei tämmöistä 12 tunnin täysipaastoa kyllä kestä. 1h arvo pitäis olla alle 10 ja mun mittarilla se oli 9.3-9.9 eli aika tiukille mennään, että ylittyikö sekin arvo. 2h oli sitten jo normaali, 7. Tuossa on iso ero, ylittyykö 1 vai 2 arvoa jatkoseurannan suhteen. Jos vaan paasto ylittyy ja saan sen ruokavaliolla pidettyä kurissa (kuten saankin) niin selviän kotiseurannalla. Jos useampi arvo ylittyy, niin joudun sairaalaan seurantaan ja se ei ole mukavaa nimim. kokemukset edellisestä raskaudesta. Lääkärit osaavat olla tylyjä ja inhottavia herkälle odottavalle äidille. Tämän lisäksi otettiin kilpirauhaskokeet ja muutakin jota en nyt muista.

Tänään taas alkoi mun työviikko. Sunnuntaina kävin salilla ja sitten on ollut treenitaukoa. Kotona on tytär ja aviomies sairaana ja eilisen sokerirasituksen jälkeen (olin suunnitellut meneväni salille) voin pahoin koko päivän eli käytännössä makasin sängynpohjalla. Toisaalta eilen vieläkin sunnuntain jäljiltä tuntui lihaksissa... taidan saada jonkun verran kuitenkin tuntumaa treenatessani. Nyt kun loppuviikon fillarointi, niin selkä-hauis-olkapää treeni täytyy tehdä ilman jalkoja ja yrittää sitten viikonlopulle saada jalkatreeni tungettua. Kahvakuulaankaan en ole tällä viikolla vielä koskenut joten sekin mua kutsuu.

Kävin vaa'allakin eilen ja yllätyin positiivisesti. Aloituspainohan ennen raskautta oli n. 92 ja neuvolan vaaka näytti jo 94.5 (hellevaatteissa). Ok, vatsa on koko ajan ollut kamalan turvonnut, mutta eilen näytti sitten aamupaino 93 ja sen ylemmäksi mielellään se ei sais edes nousta. Raskaushan ilmeisesti buustaa kilpirauhasta vielä (ennen lopullista romahtamista....) joten jos tää aineenvaihdunta pysyis nyt jotenkin käynnissä ja jaksais liikkua. Selkeästi vaivoja on taas kyllä ollut enemmän, astma on mennyt huonommaksi ja väsymys painaa. Niistä onneks selviää lääkkeillä ja nukkumisella.

Seurasin intensiivisesti TooBigToBeMe-blogin Annan raskautta ja nyt tarvitsen ihan hirveästi tsemppiä etten itse ala lihomaan tai väsähtämään! Tämä blogi tulee päivittymään ja tänne saa sitten tsempata mua vaikka olisin kuinka väsynyt:)

maanantai 25. elokuuta 2014

Viikon treenit ja muuta

Viikon liikunnat oli vähän paremmat kun ehkä edellisellä viikolla, mutta silti olis parannettavaa. Kaks salitreeniä, yks kahvakuulatreeni ja vain yhtenä päivänä työmatkapyöräilyä näiden sateiden vuoksi. Mitään yleishyödyllistä ei muuten tullut juuri tehtyä koska väsymys.


Sain silti eilen otettua itseäni niskasta kiinni  vielä riensin salille:) Kesto 1h 80 min, kaloreita paloi lähes 600. Hikinen, mutta hyvä treeni ja tulipa todettua, että sunnuntai-iltana salilla on hyvin tilaa.

Aloitin kahvakuulan kanssa lämmittelyn (ihan parasta!) ja 12 kilon kuulan kanssa menee tempaukset jo ihan helposti:)

Kuvan sali on Kilosportin (entinen) jumppasali eli aika yksin sain kuulata:) Jokunen mies kävi ovesta kurkkimassa, ei ne varmaan olleet edes huomanneet että sieltä niitä kuulia löytyi.

Kymmenessä minuutissa saa jo kahvakuulan kanssa tosi hyvän lämmön päälle!
Kahvakuulat rivissä, on mistä valita aina 20 kilon kuulaan (just sain nostettua). Aika hyvä valikoima eiks vaan?:)
Etureidet, rinta ja ojentajapäivä. Prässissä mulla oli 70 kiloa ja ihan hyvin meni:)

Penkissä tein toistoja 30, 35 ja 40 kg mutta kyllä enemmänkin sais jo luvan mennä. Jotenkin tuo penkkitulos on vähän jämähtänyt ja olkapää rikkoutuu heti jos liikaa yrittää.


Tämmöseltä tää nyt näyttää. Ei paremmalta, mutta ei huonommaltakaan. Tuskinpa tässä kamalaa laihtumista oikein voi odottaakaan raskausaikana, mutta jos pysyis edes lihomatta....

Just tuossa kaverin kanssa juttelin ja kertoi, että todella nihkeänä ovat Tyksissä ylipainoisten odottavien äitien kohdalla. Mullahan jo viime raskaudessa sain aika tylyä kohtelua monilta lääkäreiltä joten saa nyt nähdä. Tietty olen hyväkuntoinen ylipainoinen, mutta ei sillä taida merkitystä olla. Riskit on riskit ja tuo pcos lisää kyllä riskejä myös raskausaikana. Samoin kilpirauhasen ongelmat, nekin selviää lähipäivinä että onko tilanne huonontunut.




Masu se pömpöttää. Huomenna onkin sokerirasitus ja se kyllä jännittää tosi paljon. Paastosokeri on taatusti koholla (karppaajilla se on yleensä koholla) koska raja-arvot on raskaana normaalia alemmat. Normaalistihan lasketaan alle 6 normaaliksi (mulla ollut esim. 5.6), mutta raskausaikana arvon pitää olla 5.4 tai alle. Saa nähdä miten noi muut arvot. Tänään mittasin tunnin arvon lounaan (jauhelihakeitto missä perunaa ja 100% ruisleipä eli hiilaripitoinen) jälkeen 5.9 eli mun ymmärtääkseni oikeen hyvä arvo. Mutta saa nähdä, kyllä se jännittää ihan hirveästi.

Joka tapauksessa toinen sokerirasitus on tiedossa parin-kolmen kuukauden päästä joten siellä sitten viimeistään jään kiinni, jos kroppa ei toimi.
Olo on koko ajan väsynyt ja aika huonovointinenkin (kuten kuvasta näkyy). Joudun oikeen repimään itseäni niskasta, että jaksan lenkille tai treenaamaan. Aamulla ylösnouseminenkin on aika raskasta. Astmalääkettäkin kuluu taas tuplamäärä eli mun kohdalla raskaus on vähän ikäänkuin sairaus. Murr!

Ja nälkä, se on koko ajan. Kaks tuntia edellisestä ruoasta niin vatsa huutaa jo. Noi rahkat ei riitä mihinkään, jopa banaanikin on parempi.

Ja tietysti yöllä herään 10 kertaa vessaan, kuten asiaan kuuluu:-)


Mutta nyt on ihanat kuulaat syysilmat olleet. Vaikka olen täysin kesäihminen, niin kyllä syksyiset aurinkoiset säät lämmittää sydäntä ja lasten kanssa on tosi kiva ulkoilla (vaikka joutuukin pukemaan). Tässä likan kanssa puistossa, melkoinen huimapää on tämä neiti, tässä pyörivässä laitteessa halusi vaan pyöriä, pyöriä... eikä yhtään mennyt pää pyörälle:)

Liikumme paljon pyörällä, itse asiassa aina kun vaan voimme. Hyvää hyötyliikuntaa, vaikka parin kilometrin pätkissäkin.

Tarkoitus olis vielä päästä koko perheellä purjehtimaankin. Syksyinen saaristo on ihan huippuihana, kaunis kuulas ja ruskainen. Nyt kun merivesikin on vielä kohtalaisen lämmin niin vois käydä uimassa:)

Salilla ollessani kotona tehtiin hampurilaisia. Lidlin pakaste naudanlihapihvit on ehdottoman parhaat tähän. Mä tietysti nälkäisenä kokosin itselleni tuplapurilaisen. namm!:) Kyllä nälkä tämmöisellä lähtee!:)

Mutta ei näitä kovin usein voi tehdä. Kesällä tehtiin näitä aina välillä grillissä sen normi makkarameiningin sijaan:)

No, mutta uuteen sateiseen viikkoon, jonka teemana on varmaankin käsityöt ja lepo plus tietysti treenit.

torstai 21. elokuuta 2014

Iloa liikunnasta!

En nyt kirjoita painonhallinnan tavoitteista, koska tämä projekti vaan jumittaa ja jumittaa ja epätoivon hetkiäkin välillä jo koen. Onneks pääsen taas uusiin kilpparikokeisiin - tää ei voi olla näin vaikeaa ja hankalaa! Näillä kalorimäärillä ihan kuka tahansa laihtuisi, vaikka yöllä jotain söisikin ylimääräistä koska päiväsyöminen jää ihan varmasti alakanttiin. Hemmetin pcos, vajaatoiminta, mikälie....! *avautuminen end*

Mutta puhun liikunnallisista tavoitteista. Ja asiasta oikeastaan aika mielenkiintoisesta näkökulmasta - eli suorittamisesta.

Yks kaveri päivitti faceaan että oli juossut jonkun lenkin tiettyyn aikaan ja mä innokkaana tsemppasin että vaude ja hyvä lenkki. Lenkki oli kuulemma ollut pettymys ja sitä ja tätä valivali. Ei ilon häivääkään.

Sama toistui taas parin päivän päästä päästä. Ok, kyseessä oli mies ja miehillä on tapana toki tavoitella kuuta taivaalta ehkä vähän rohkeammin kun meillä naisilla, mutta siinä mieleeni taas juolahti, että eikö liikuntaa tehdäkään liikunnan ilosta?

Varsinkin meidän lähes nelikymppisten kohdalla kun varsinainen "kilpaurheiluikä" alkaa olemaan jo ohi. Nauttia lenkistä lenkkinä ja vaikka matka oli lyhyempi/hitaampi/kivuliaampi niin hyväksyä omat rajoitteet ja tehdä sen mukaan?

Mä jäin miettimään, että löytyiskö musta edes semmoista kilpailuhenkistä tyyppiä, joka tavoitteellisesti treenaisi johonkin kisaan niin, että oikeasti tavoittelisi tuloksia muita vastaan.

Ei. Ei löytyisi. Viime aikoina olen hylännyt haaveeni pitkistä juoksukisoista (=myöntänyt, etten ole juoksijatyyppiä) ajat sitten ja olen oikeastaan pyöräilyn myötä innostunut triathlonista. Siellä on mukava lyhyt matka (sprintti?) jossa juostaan 5 km, poljetaan 20 km ja uintikin oli suhteellisen lyhyt.. Katsoin joidenkin kisojen tulostaulukoita ja ihan mahdottoman hyviä aikojahan porukka tekee. Olisin taatusti viimeinen. Mutta silti, mua kiinnostaa ja innostaa. Mä kisaisin itseäni vastaan ja siellä maaliviivalla olis mun mies ja lapset odottamassa ja jakamassa sitä (varmaan aika tuskaista) iloa.

Ensimmäinen saavutus olisi se, että mä jaksaisin kisan loppuun vaikka hölkkäisin 5km/h vauhtia. Se olis ihan mieletöntä! Sama kun mun yks paras kaveri juoksi puolimaratonin tässä vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa ja pääsi maaliin. Ihan mieletöntä ja upeaa! Toinen saavutus olis varmaan sekin että jaksaisi maaliin. Jossain vaiheessa ehkä omien aikojen parantaminen, mutta voi olla ihan mahdollista että kisa jäis yhteenkin.

Minusta liikunnan täytyy tuottaa iloa. Kilpaurheilussa varmasti pettymyksiä tulee toisensa jälkeen, mutta tämmöinen harrastelijaliikkujana mä en kestäis jos lenkit aina vaan tuottais pettymyksiä tai tulisin salilta aina vaan pettyneenä kun en jaksanut enemmän/kovemmin/paremmin. Mulla on lähestulkoon aina hyvä olo liikunnan jälken, oli se sitten tanssihyppelyä tai kahvakuulan heittelyä kotona, salikäynti tai pyörälenkki. Ehkä siinä on sekin, että olen niin monta vuotta tehnyt sitä ilman sykemittareita ja laitteita, ettei ole tarvinnut miettiä ja vertailla tuloksia (tietty salilla painojen nostot sun muut kirjaan ylös ja iloinnut kun olen jaksanut enemmän).  Ja se, että olen harrastanut kaikenlaista aika monipuolisesti vaihdellen viimeiset vuodet. Mulle ei ole ongelma luovuttaa jonkun asian kanssa ja innostua jostain muusta!

Esimerkkinä nyt tää syksy. Ilmoittauduin kansalaisopiston KuubaMania kurssille (tanssi) ja Body Mind(?) kurssille (rentoutumista, venyttelyä). Nyt tuntuu siltä, että tarvitsen elämään hauskuutta ja iloa tanssin merkeissä ja kropan rentouttamista. Kahvakuula heiluu edelleen kotona ja jatkan salillakäymistä tietysti ja pyöräilykin jatkuu sen aikaa kun vielä pystyn (raskauden myötä hapenottokykyni selkeästi on heikentynyt). Tämmöisellä reseptillä tämä talvi. Varmaan sitten synnytyksen jälkeen jossain vaiheessa palailen taas juoksentelemaan ja harjoittelemaan sitä triathlonia.

Mikä muu tuottaa elämässä tällä hetkellä suurta iloa?

1) Mun ihan mielettömän ihanat rakkaat ystävät jotka olen mammapiireissä jokaisen tavannut! Vaikka jokaisella on elämässään omat murheensa ja kiireensä niin aina löytyy lopulta aikaa nähdä yks kerrallaan tai yhdessä. Ilman ystäviä olisin hyvin yksin, blogi ei todellakaan riitä aivosumun purkamiseksi ja ajatusten vaihtamiseksi.



2) Rakkaat lapset ja perhe. Vaikka miehen kanssa olen välillä niin eri maailmoissa ja henkisesti ei ihan joka asia kohtaa, niin ainakin on turvallinen ja seesteinen koti jossa lapset saa kasvaa. Lapset onkin ihan ykkönen kaikessa.

3) Kaikenmaailman pikku projektit, jotka kyllä ihan yhtä lailla stressaa kun tuottaa iloa. Pienikin asia voi kuitenkin tuottaa iloa. Vaikkapa se, että itse siemenistä kasvatetut tomaatit tuottavat nyt satoa:)

Mitkä asiat tuottaa teille iloa? Mitkä asiat liikunnassa tuottaa teille iloa? Entä mitkä on ne asiat jotka liikunnassa stressaa ja kiukuttaa?


keskiviikko 20. elokuuta 2014

Kahvakuulaa keskiviikon kunniaksi


Perinteinen aamiainen nykyään
Mulle ei kauheen hyvin enää tahdo ne rahkat maistua, kuten oon aikaisemminkin sanonut. Kyllä mä periaatteesta niitä smoothieita yritän ainakin työpäivisin tehdä, mutta pikkuhiljaa on alkanut taas sortua tuohon hiilarimmalle linjalle. Tässä ehkä mun vakkariaamupalani jos ei puuroa tai sitä smoothieta lasketa. Eli munaa jossain muodossa ja siivu ruisleipää (yleensä 100% ruis). Yllättävän pitkälle tällä pärjää.
Rasvaton rahka ei tahdo pitää mulla enää yhtään nälkää, tänäänkin söin aamulla mehukeittoineen ja parin tunnin päästä jo oli huutava nälkä. Ehkä kroppa huutaa sitä rasvaakin nyt...? Rasvojahan se masussa kasvava vauva nimenomaan tarvitsee kehittyäkseen ja proteiinia tietysti.

Jep, no tänään oli se kahvakuulapäivä! "Runsaiden" sateiden vuoksi työmatkapyöräily ei tullut tänään kuuloonkaan joten ihan hyväkin korvata se kuulan heittelyllä. Treeni meni taas kiertoharjoitteluna. Aluksi 10 minuuttia vapaamuotoista lämmittelyä (kuulan kanssa, tanssiaskeleita yms.) mm. Kaija Koon tahtiin. Sitten alkoi kierros 20,15,10,5 toistoa näin: etuheilautus, kyykky, tempaus molemmilla käsillä, mave, punnerrus, kulmasoutu per käsi, askelkyykky per jalka. Loppuun taas verryttelyä ja varjonyrkkeilyä mm. Jenni Vartiaisen tahtiin. Yllättävän tehokasta tuo varjonyrkkeily. Lähinnä liikkeitä musiikin tahtiin tyyliin body combat ja nopeasti saa olkapäät ja käsivarret väsytettyä:)


Pientä taukoa oli välillä pitää. Varsinkin tempauksissa mun oli pakko tehdä 10,10,10,10 käsiä vaihdellen. Ja jos sykkeet nousee liian ylös niin vaavin vuoksi on pakko antaa laskeutua. Mutta tosi kova hiki tuli siltikin. Ja tänään hei tein vain tällä kuulalla:-D Tää on mun isompi 12 kilon kuula!
Aika hyvä tulos, eiks vaan:) Keskisyke oli 151 ja maksimisyke 179. Kyllä kuulallakin saa siis sykkeet nousemaan:)
Tämä treenipaita ei ole koskaan imarrellut mun vartaloani, mutta nyt oli ihan jo ihan pakko ottaa sivuprofiilikuva teille. Ei auta enää vatsan sisäänvetäminen tai ryhdin suoristaminen. Jumantsuikka rv 11 menossa ja maha turvonnut kuin ilmapallo. Ei ole ollut tarkoitus ihan vielä töissä julistaa tätä siunattua tilaani, mutta kohta ne arvaa sen kuitenkin.

Mulla on muutenkin vatsan kanssa ollut paljon ongelmia. Tavara ei tahdo tulla kunnolla läpi ja paljon ilmavaivoja. Jos hetkellisesti saan vatsan turvotuksen normalisoitua niin ei tarvi kun syödä jotain ihan vähän ja taas maha on pinkeänä. Tilasin Ellokselta jo plussaosastolta semmoisen kivan paitapuseron jonka pitäis vähän peittää:)


Voisin vähän muuten avata teille taas mun ruokavaliotan. Moni varmaan ihmettelee miksen mä laihdu vaikka kuinka huhkin (tai ainaki vähän) ja mainostan syöväni terveellisesti.

Tää on mun työpäivän ruokavalioni noin yleisesti jota noudatan sen 3 päivää viikossa
- aamupala smoothie marjoilla ja mehukeitolla (light)
- lounas joko salaatti proteiinilisällä tai proteiini n.100gr + kasviksia 200gr (arvio, varmaan syön enemmänkin)
- välipala proteiinipatukka
- välipala2 banaani
- päivällinen normaali kotiruoka kuten tässä, salaatti lohta, peruna (1-2 riippuen koosta), pastaa en syö, riisiä joskus
- iltapala ruisleipä leikkeleellä ja rehuilla

Kotipäivinä aamupala voi olla puuroa tai munakasta tms. Lounaaseen joskus sisältyy rehujen ja proteiinin lisäksi myös sitä perunaa tai vaikkapa tommoinen ruislepä. Välipala jää usein syömättä ja päivällinen kuten työpäivänäkin sekä iltapala.

Mun suurin ongelma on ehdottomasti yösyöminen, vaikken ole varma selittääkö se painonpudotuksen hitautta/olemattomuutta. Eli kun muksut on tarpeeksi monta vuotta herätelleet mua öisin, mua vaivaa krooninen unettomuus ja parin heräämisen jälkeen kroppa huutaa jotain hiilaria (ihme juttu, se unettaa). Yleensä nousen sitten, juon lasin vissyä ja syön banaanin/leivän ja pahimpina aikoina jotain makeaa. Tätä nyt ei tapahdu kuin 0-1 kertaa yössä riippuen ihan siitä miten paljon lapset pitää mua hereillä. Mulle on ihan normaalia herätä esim. 01.00 ja 04.00 jonka jälkeen viimeistään ei enää uni tahdo maistua. Ahdistun siitä että aamulla pitää nousta ja siitä se kierre alkaa. Toisaalta jos tästä pamahtaa raskausdiabetesdiagnoosi niin voi olla hyväkin syödä vähän ja katkaista se paasto, joka aiheuttaa aamulla korkean paastoarvon. Toivottavasti nyt ei tulis sitä diagnoosia kuitenkaan.

Jahas, mies päätti taas tehdä lettuja... nyt vaaditaan taas meikäläiseltä mielenlujuutta:/ Tämmöstä se on kun tähän projektiin ei oikeen saa tukea kotoa.

Sitten vaan reippaasti kohti loppuviikkoa! Otan vinkkejä kyllä noihin ilmavaivoihin. Ainakin magnesiumia syön nyt reilusti että suolisto toimis kunnolla.

maanantai 18. elokuuta 2014

Tarttis blogata joka päivä...

Koska aina kun jumitan tunnustuksineni tänne blogiin, niin saan samantien inspiraation lähteä salille. Tänäänkin kävi tietysti niin ja nappasin kamppeeni, läksin tekemään tunnin treenin.

Nyt kun selvis, että meidän salilla on myös kahvakuulia niin lämmittelin itseni hikiseksi KUUDESSA minuutissa tekemällä 10, 12 ja 16 kilon kuulilla etuheilautuksia ja tempauksia. Jep, kokeilin tehdä myös 16 kilon (kisakuula) kuulalla niitä tempauksia ja sain tehtyä... kaks kappaletta:) Kyllä toi kuulahomma on mun juttu. Yks tuttu kirjoitti joskus, että lapsena liikunnassa oli kuulatyttöjä ja aikuisena nyt kahvakuulafriikki, niin tiedättekö mitä. Kuulantyöntö oli munkin "lajini" nuorempana (totuus on tietenkin myös se, ettei kunto olis riittänyt mihinkään muuhun). Joten kuula kuin kuula :)

Salitreeni kesti noin tunnin kaikkinensa. Takareidet sjmv (40kg) ja takareidet taljassa. Selkä ylätaljassa ja etutaljassa sekä lavat käsipainoilla. Hauikset käsipainoilla ja taljassa. Revittelin nyt sitten isommilla painoilla ja pienemmillä toistoilla ja aika hyvän tuntuman sain. Näin täytyy tehdä jatkossakin, selkeästi mun lihakset kestää painojen lisäystä, en ole vaan oikein malttanut alle 10 toistoja ennen tehdä. Nyt hauikset meni vinopenkissa 9 kg painolla 8,8 ja 6 - viimeiset aina kiemurtelemalla eli niinkuin pitääkin!


Tästä on nyt sitten hyvä jatkaa viikkoa, huomenna velä vapaa ja loppuviikko sitten töissä!

Vähän laiskottaa


Manna tuohon edelliseen postaukseen kommentoi, että kuinka reipas mä olen. Kiitokset sulle siitä. Mutta en ole kovin reipas ollut viime aikoina, ja siihen on ihan syynsäkin. Vointi on ollut väsynyt, hiilarit tahtovat maistua paljon aikaisempaa enemmän ja tuntuu että ihan koko ajan on nälkä. Väen väkisin yritän pysyä dieettiruokavaliossa, joka lipsuu silti vähän väliä. Asia on nyt niin, että masuvauva on pistänyt hormonit sekaisin kokonaisvaltaisesti. Huh, kai sen uskaltaa tännekin jo kertoa, raskausviikkoja on vissiin jotain 11 jo menossa. Pahoinvointi on ajat sitten jäänyt taakse, mutta jatkuva väsymys ja mielen alakulo painaa.. Ja on tässä paljon mietitty. Kun pari vuotta on hormonitoiminta ollut ihan sekaisin, niin en enää oikein edes osannut odottaa että vauva voi saada alkunsa mutta niin se vaan sai. Ehkä kevään kilpparilääkitys, ehkä superdieetti.. mikä lie sai kropan toimimaan:) Meidän nuorepikin ehti kasvaa jo isoksi tytöksi ja täyttää kohta kolme. Hetkittäin on tuntunut, että helpottaa jo näiden uhmisten kanssa mutta nyt alkaa kaikki uudestaan. Ei siinä mitään, ilolla ja rakkaudella odotan tulevaa! Sukupuolta en aio kysyä tälläkään kertaa:)


Ylläolevasta kuvasta jokainen voi vaan arvata, mitä yritin tehdä. Mun tekemiset on oikeasti tällä tasolla, että tuo oli päivän ainoa juttu mitä sain tehtyä. Lasten kaitseminen, perheen ruokkiminen puhumattakaan aktiivisesti ja ihanasta treenihommasta on nyt puoliväkisin tauolla. Mutta ehei, minä taistelen sitä vastaan ja siksipä teinkin 2 kk sopimuksen taas sinne salille. Ja teen seuraavan 2 kk sopimuksen.

Äh, tuo ylläoleva kuva oli otettu mökiltä eilen. Unohdin, että päivän toinen saavutus oli 20 minuutin kotijumppa eli tein kaikenmaailman kyykkyjä, punnerruksia, vatsoja, takareisiä yms. Eli päivään mahtui kaksi asiaa sentäs. Kyllä tämä tästä. Tänään aion pyörittää kahvakuulaa kunhan aviomies saapuu illalla omista jumpistaan kotiin. Väsymyksen lisäksi ei ole mitään varsinaista sen kummempaa oiretta (jos ei laiskuutta lasketa) mikä estäisi treenin ja toivon kyllä hartaasti, että ei semmoisia tulisikaan. Toista lastani odottaessa sairastuin jo raskausen alkuvaiheessa mykoplasmaan (silmätulehdus, poskiontelontulehdus, keuhkoputkentulehdus) jonka selvittämiseen lääkäreiltä meni kuukausia. Lopputuloshan oli se, etten kyennyt enää edes astmalääkkeillä polkemaan noita työmatkoja joskus neljännen kuukauden jälkeen ja töissä koko ajan ihmeteltiin, että miksen ole sairauslomalla (neuvolalääkäri ei suostunut kirjoittamaan).

Sadonkorjuu on mökillä menossa paraikaa. Nämä sipulit tuoksuvat ihanalle:) Samoin käydään lasten kanssa napsimassa kasvimaalta ihania pieniä porkkanoita. Kotipihasta saan kurpitsaa ja kirsikkatomaatteja sekä salaattia. Olen vissiin nauristakin laittanut ja parsa- sekä kukkakaalia:) Tuntuu ihan huikealta syödä itse kasvatettua!:)
Mutta mikä määrä työtä, että oltiin tässä pisteessä. Kasvimaan tekeminen kun vei vuosia: 2 vuotta katettuna että saatiin rikkikset kuolemaan, kuorma-autollinen multaa, jyrsin, mies, lapio, minä ja paljon hikeä. Lapset auttoivat sitten istutuspuuhissa.


Jos voisi ummistaa silmänsä tämän kuvan sotkulle ja tarkentaa katseen tuohon keskelle. Mun pitkän ajan hyvä ystävä on myynnissä. Vähän laiskasti olen sitä mainostanut, mutta nyt taas laitoin ilmoituksen tori.fi:hin. Kyseessä on Energeticsin crosstrainer ET 12.1. Malliston paras laite, tukeva, iso vauhtipyörä ja tosi hyvä polkemisasento. Polar yhteensopiva ja kestää jopa 150 kg painoisen käyttäjän. Jos pitäis muistella, niin tää on varmaan vuosimallia 2008. Käytetty tosi ahkerasti 2009 ja 2010 jonka jälkeen ollut melkein tyhjänpanttina. Jos täällä joku Turun seudulta lukee, niin tuu ja osta pois. Bensakuluja vastaan voidaan tuodakin tää sulle. Hintaa pyydän satasen, joka on todella edullinen, noista huonommistakin malleista pyydetään enemmän. Mun tarvii nyt vaan päästä tästä eroon koska tila loppuu meiltä ja tälle ei ole enää käyttöä kun molemmat ollaan siirrytty tuohon pyöräilyhommaan.

Tämmöistä vähän toisenlaista turinaa tänään! Tänään on pysytty hyvin ruodussa joten josko tältä viikolta sais paljon tsemppaavamman postauksen! Paitsi, että just ilmoittauduin kansalaisopiston kursseille kuubamania ja mindful body (josta toivon todella saavani apua tähän hektiseen elämäntilanteeseen ja arjen haasteista selviämiseen). On noi loistavat noi kansalaisopistot!

perjantai 15. elokuuta 2014

Pyöräilykausi alkanut:)


Mun uusi syke.mittari Suunto rc3x on ollut tämän viikon aika tiheässä testissä.  Sunnuntaina salilla ja ke+to+pe olen taas polkenut työmatkat. Tästä näkee, että suuntaansa polkeminen kuluttaa n. 230-250 kcal riippuen ajasta. Tällä viikolla poljin reilun 8 km matkan 24 minuuttiin joka miehen mukaan ainakin oli ihan hyvä vauhti. Olen siis polkemalla kuluttanut lähes 1500 kcal:)

Toisena työpäivänä olikin sitten hurja nälkä, tuntui että joka välissä piti syödä ja vedin sitten proteiinipatukkaa, rahkaa, banaania ja siitäkös maha sitten tykkäsi ja pisti ittensä ihan jumiin.Ja sitä on sitten on yritetty saada toimimaan:/
Tämän viikon aterioita on ollut mm. jauhelihakeitto ja lohta parsakaalin kanssa. Tänään tosin työkavereiden kanssa lounaalla ähkyannos kanasalaattia alkusalaattina ja pääruokana rapuwokkia. Pelkkä salaattikin olis riittänyt:)

Mukavan kuulasta syksyistä keliä on pitänyt, mukava polkea ja kuitenkin vielä päivällä tosi lämmintä ja aurinkoista. Nyt kun merivesikin on lämmintä, niin voi helposti käydä uimassa vaikka ilma oliskin vähän viileämpää.
Maanantaina kävin salilla ja tein etureisi-rinta-ojentajatreenin johon meni reilu tunti. Hyvältä tuntui, nyt olis vielä tälle viikolle takareisi-selkä-hauistreeni tehtävänä. Huomenna on mökkikylässä onkikisat joten ehkä saan muiden onkiessa aikaa vaikkapa kahvakuulaata.

Muuten elämä on taas arkea. Lapset on olleet hoidossa tällä viikolla ja ihan hyvin on mennyt siihen nähden, että tyttö ei ole koskaan ollut kodin ulkopuolella hoidossa ja poikakin vain jonkun aikaa ihan pienenä. Äitiä tietysti sydän särkyy kun aamuisin itketään, ettei haluta mennä, mutta aikansa kutakin. Nyt eletään tätä hetkeä ja siihen on kaikkien sopeuduttava. Muutoksia kuitenkin on tulossa:)




maanantai 11. elokuuta 2014

Taas viikko vierähti, nyt niskasta kiinni jne.


Viime viikko vierähti aika nopeasti, kävin kolmena päivänä pyörällä töissä, neljäntenä hurautin autolla ja viidennen päivän otin lomaa (oon niin tottunut kolmipäiväiseen työviikkoon, että 5 olis ollut vaan jo.. no too much). Viime viikkoon kuului myös touhuamista lasten kanssa, yksi asuntonäyttö (omakotitalo), mökkeilyä ystävän pari lasta ja koira seurana ja kaikenlaista muuta. Olen ollut aika voipunut viime aikoina (ja helteestä), mutta nyt alkaa taas voittaa. Ja kyllähän tämän rusketuksen eteen kannatti myös lomailla:D
Tässä pari pöperökuvaa nyt tästä uudesta alusta. Aviomies on innostunut taas keittämään puuroa, joten sitään sitten syödään aamupalaksi. Mehukeitolla ja raejuustolla. Minä mieluummin, lapset vähän hankalammin. Jo kolme aamua menty puurolla.

On se onni, että nämä helteet alkaa olla ohitse, näin ruokailujenkin puolesta. Kuten joka kesä, meidän pakastin on täytetty (muiden kun mun toimesta) jäätelöillä. Onneks ne nyt pääasiassa on eskimon kokoluokkaa, mutta silti. Mustikoita siuaantui puolisentoista ämpäriä itse poimien, joten pakastimeen tarvitaankin tilaa!


Tänään kävin sitten vihdoin tekemässä loman jälkeen ensimmäisen salitreenin. Mun uuden mittarin kanssa.Saanko siis esitellä Polarin rc3. Mittari on siis erityisesti juoksijalle tarkoitettu, mutta ajaa se asian myös salilla, kun ei vaan lue niitä kommentteja mitä se antaa treenistä:) Gigantissa oli joku esittelykappale tarjouksessa ja pakkohan se oli ostaa pois.  Yksi iso miinus on se, että ei voi käyttää tavallisena sykemittarina ilman, että tallentaa suoritusta. Eli ei esimerkiksi voi mitata leposykettä muuta kun käynnistämällä tallennuksen - ei vaan näytä sitä sykettä numeroina ennenkuin on painanut tallenna-nappia. Mutta kyllä mä kestän, nyt ei ole vielä vähään aikaan mitään tarvetta seurailla leposykkeitä. Enemmänkin nyt treenisykkeitä seurailen ettei nouse liian korkeaksi. Mittareiden kanssa arvoin tosi pitkään Suunnon ja Polarin välillä. Mun aikaisempi Suunto t4c oli aika eri hintaluokan laite gps-podeineen, mutta nyt ei ollut varaa semmoiseen ja käytettyjen myyjät tori.fi:ssä ja huuto.netissä käyttäytyivät tosi oudosti, tiedusteluihin ei vastattu yms.

Salin jälkeen mun suurinta herkkua, Lidlin lohta rehujen ja pastan kanssa. Pastaa nyt kuitenkin vaan näön vuoksi, eli pääpaino oli vihanneksilla ja lohella sekä raejuustolla. Ja join mä tänään ekaa kertaa pitkästä aikaa palkkarinkin. Hikoilin salilla kuin pieni porsas ja mietin, että täytyy siihen vesipulloon ostaa jotain tiivistettä missä vähän suoloja sun muuta.

Tällä viikolla olis tarkoitus mennä vetämään vielä selkä+hauistreeni salille ja tietysti ke-pe polkea ne työmatkat. Fillarin eturengas taas tyhjenee mystisesti, joten se on selvitettävä ennen keskiviikkoa. Olis kyllä kiva saada yksi kahvakuulakin mahdutettua, täytyy pitää peukkuja jos nyt jaksais paremmin.

Salimietteitä taas on. Olen nyt tuolla Kilosportissa käynyt keväästä saakka. Siellä on ollut kesätarjous 25 euroa/kk ja sen vuoksi sitten käynyt. Sali on hyvin perinteinen äijäsali, jossa 99,9% kävijöistä on nuoria miehiä. Ja jokainen salilla käyvä nainen tietää, mitä mä tarkotan, kun joutuu kuunteleen niitä baarireissujen selityksiä ja kielenkäyttöä jossa joka toinen sana alkaa v:llä. Mulla ei ole vielä korvanappeja, mutta hommaan ne seuraavaksi. Silti mua ärsyttää, tänään näin ihan selvästi askelkyykkykävelyä tehdessäni kun pari tosi nuorta jannua katteli mua kulmien alta (mitä se läski täällä tekee). Iso osa on tietysti normaaleita ja kun ikä alkaa oleen testosteronimiehillä 30+ niin se käytöskin alkaa olemaan jo rennompaa ja luovempaa. Yleensä kyllä keskityn omaan treeniini täysillä, mutta tänään tuli vähän seurailtua muitakin. Mun vanha sali on pelkkä naistensali, tosi pieni semmoinen, ja kk-hinta jotain 32 euroa ja siinä ne vaihtoehdot melkeen on, jos en halua jotain jäsenyysmaksua erikseen maksaa. Aerobisia olen ajatellut hoitaa myös kansalaisopiston kuubamania-jumpissa tämän talven, hinta on aivan eri luokkaa kun näillä saleilla. Nyt on kuitenkin syyskuun loppuun maksettu taas salikortti joten on käytävä tässä nykyisellä. Sen jälkeen saa nähdä.

Ja olishan se kiva, että olis joku PT joka kannustais vieressä vetämään viimeisetkin mehut. Mielestäni tee aika hyvän treenin useimiten, mutta silti tuntuu että en ole välttämättä kaikkia haluamiani lihasryhmiä saanut piiputettua niin hyvin mitä haluaisin. Tänään tein pääasiassa settiä toistomääriä vähentämällä kilomääriä lisäämällä per kierros. Penkkipunnerruksenkin olis voinut alottaa 30 kg eikä pelkällä tangolla, mutta en uskaltanut ja sitten jäi kovin tulos vaan 35 kg 8 toistolla. Maastavetoa en voi nyt tehdä ja tarttisin jotain vinkkejä takareisiliikkeisiinkin, onneks taljassa voi tehdä kaikenlaista.

Tämmöisiä mietteitä. Paino pyörii taas 94-92 välillä joten aika samassa mennään kun kesäkuussakin. Pari kiloa lähtee kun päästän eroon noista jäätelöistä ja muusta hiilarihötöstä ja saan treenin rullaamaan. Kyllä se siitä taas! Kilpparikokeisiinkin on kohta aika mennä, johan siitä alkaa olemaan vuosi viime käynnistä.

maanantai 4. elokuuta 2014

Loma ohi!


Varmasti ihanin muisto tältä kesältä. Nojailen siis mastoon tuossa kuvassa, selfie:)

Valitettavasti loma on tosiaan nyt ohi ja asian kanssa täytyy elää. En hyvällä tahdollakaan voi kyllä kutsua lomaa "lomaksi" siinä mielessä, mitä se on ollut joskus menneisyydessä. Ensimmäisen viikon olin lasten kanssa kotona yksin - uuvuttavaa. Toinen viikko tyttären kanssa reissussa - uuvuttavaa. Kolmas viikko purjehtimassa - uuvuttavaa vaikka niin ihanaa, ja tämä viimeinen viikko sitten meni yrittäessä levätä. Mutta eihän siitä mitään tule kun koko ajan kaksi känkkäränkkää on toistensa raiveleissa kiinni. Tuntuu, että tuo nuorempikin on oikein herännyt provosoimaan ja pienestäkin saa melkoisen dramaattisen kohtauksen. Helpoiten pärjäämme kun toinen lapsi isällä ja toinen mulla ja ollaan siis eri paikoissa. Molemmat lapset viihtyy paremmin:)

Olin toivonut ja pyytänyt, että lapset pääsivät mummolaan edes yhdeksi yöksi niin että saisimme miehen kanssa olla kahdestaan. Mielestäni ansaitsisimme tämän 5 vuoden jälkeen. Oikeasti mä tarttisin just nyt viikon vapaata lapsista ja töistä. Saisin löhötä kotona ja tehdä suursiivousta ja kaikkea semmoista mitä en jaksa ollenkaan tällä hetkellä. No katsotaan jos mummola huolisi meidän lapset ja päästäisiin edes syömään keskenämme:) Rehellisesti sanottuna tuntuu, että me molemmat ollaan aika väsyneitä.


Mitäs sitten loman jälken? No töitä, ja työmatkapolkemista! Tästä se alkaa! Ensimmäinen työviikkoni on 5 päivää, sitten mulla alkaakin taas osittainen hoitovapaa ja vuoden loppuun asti teen kolmepäiväistä viikkoa. Sitten alkuvuodesta taas hetken täyttä viikkoa jonka jälkeen puhaltaa ihan uudet tuulet!;-)

Olen kyllä niin tyytyväinen näihin työkuvioihin. Vaikka ahdisti ihan pirusti taas töihinpaluu loman jälkeen, niin ainakin saan olla rauhassa edes hetkittäin. Ja lapsia viihdyttää/leikittää ihan joku muu, eli meidän pph A.

Tässä sitten poljetaan!



Tämä kuva piti ottaa ihan itselle muistutukseksi. Kun sulla on pyörän polkimet säädetty sentilleen oikealle kohdalle, niin älä IKINÄ laita tämmöisiä kiilakorkokenkiä lähtiessäsi pyöräilemään pidempää matkaa. Ajattelin vähän ekan työpäivän kunniaksi tsempata ja laittaa vähän nätimmät kengät. 1 km jälkeen jo mietin takaisinkääntymistä ja kenkien vaihtamista (tai vaihtoehtoisesti paljain jaloin polkemista).  Sekä polvet, että reidet kyllä tuli kipeäksi kun vedin jalat kainaloissa koko matkan.

Naapurin kanssa käytiin mustikassa. Mulla on meidän rivarissa yksi ihana naapurin rouva joka miehensä kanssa aina talvet Espanjassa. Me ollaan jo monena kesänä tälleen loppukesästä käyty yhdessä marjastamassa. Rouva keräsi itse asiassa meille, koska he tosiaan lähtee talveksi etelään (Nuuskamuikkusen suuntaan sanoi esikoiseni). Leivoin mustikkapiirakan joka...höm... no se katosi kyllä alta aikayksikön. Puolet pellistä naapurin rouvalle, iso pala äitiystävälle joka tuli kylään ja loput sitten sekä pienemmät, että isommat sormet napostelivat. Niin että kun mieheni tuli iltamyöhällä kotiin, hänelle oli jäänyt vain pieni pala. Voi parkaa.

Leivoin lohdutukseksi eilen hänelle samanlaisen raparperipiirakan:) Ja tein raparperimehua:)
Viime viikon treenit. Keskiviikkona tultiin sieltä purjehtimasta ja loppuviikkoon sain tungettua kaksi treeniä. Kuten sanoin, olen ollut tosi uupunut, joten tämäkin oli saavutus. Lauantailta tämä kahvakuula. Tunnin vedin helteessä vähän erilaista settiä. 20, 15, 10 toistoa ja lähes kaikki tällä isommalla kuulalla!!

- heilautukset, kyykyt, tempaukset, askelkyykyt,  punnerrukset, kulmasoudut/käsi, maastavedot, hauikset, ojentajapunnerrukset, sivuvatsat seisten

Eli vähän pidempää sarjaa kun ennen. Paljon taukoja (lasten komentamista) ja kyllä tuossa helteessä sykkeet nousi niin pahasti välillä, että oli pakko käydä istumaan.

Katsotaan nyt mitä tämä viikko tuo tullessaa. Ainakin esikoinen valitti illalla ja koko yön vatsaansa.