Pages

perjantai 28. helmikuuta 2014

SD day 5


Tässäpä taas näitä mun "herkkuja". Kypsennettyä kaalia ja naudanlihaa sekä 30 grammaa vähärasvaista fetaa. Ihan rehellisesti sanottuna, en jaksa kauheasti mitään gurmeejuttuja nyt tehdä kun lapsillekin on ruokaa tehtävä joten syön sitä itse mitä on helpointa ja nopeinta tehdä. Ja mahdollisimman pitkälle yritän tietysti koko perheelle samaa sörsseliä (joka tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lähiviikkoina ei meillä syödä esimerkiksi keittoja).
 
Kolmas päivä oli fiiliksiltään rankin. Koko ajan oli nälkä ja heikotti. Eilen kävin jo tekemässä selkä-hauistreenin salilla (sjmv 50 kg 3*10 oli mulle iso saavutus) ja tuntui jo paremmalta (sai syödä aamulla puuroa! Ja puuro ei ole mun aamupalaan kuulunut ees aikoihin). Vihdoin painokin on kääntynyt laskusuuntaan eli näytti tänä aamuna käytännössä -1 kg (95.8). Virallisesti punnitsen vasta maanantaina. Onhan se vähän noihin muihin suuriin pudottajiin verrattuna, että saa nähdä mihin tämä johtaa. Vähän tuntuu nyt siltä, että jonkuntyyppinen sokerin/hiilarinhimo on vähän mennyt ohi. Aviomies kun paistoi lettuja eilen palatessani salilta ja vain vähän enää teki mieli.

Nyt sinne foorumille on alkanut koko ajan tulemaan "tämän voi korvata tällä ja tämän tällä" juttuja ja alkaa vähän tuntua tutulta se melodia. Olenhan itsekin kovasti laskenut hiilareita, proteiineja, kaloreita nämä viimeiset 1.5 vuotta. Eli loppujen lopuksi näytän päätyvän aika tuttuun juttuun:)

Maitorahkan saa korvata heraprotskulla joten helpottaa vähän (maitorahkasta vatsa turpoaa ihan palloksi). Mutta esimerkiks mun herkut, banaaniletut (banaanimunakas) on vähän kiellettyjen listalla ellen tee sitä tyyliin pelkistä valkuaisista ja treenipäivänä ja syö siitä vain puolet (ja arvuuttele sitten loppu tarvittava proteiinimäärä). Eli tavallaan tää sotii mun filosofiaa vastaan, missä on ensisijaisesti tarkoitus löytää kropalle sopiva ruokavalio jolla se ikäänkuin itsestään löytää oman hyvänolon painon. Se ruokavalio ei voi olla vähärasvainen JA vähähiilarinen. Mutta olkoot nyt vähän aikaa sitten sitä ja toivotaan ettei kroppa mene jumiin siitä (lue vaikka tämä teksti Hyvän olon metsästäjät- blogista) ja ehkä tämä sitten on se ruokavalio?

Tuossa yksi anonyymi kommentoi siitä aikaisemmasta PT:n tekemästä ruokavaliosta. Sehän itse asiassa oli aika samantyyppinen ruokavalio kuin tämäkin, mukaileva... Ainoita eroja oli se, että puuroa sai syödä joka aamu raejuuston kanssa (mähän en ole syyskuun jälkeen enää syönyt aamuisin puuroa vaan noita maitorahka/herasmoothieita), lihaa oli enemmän (muistaaksein 150-200 grammaa) itse asiassa nopeat hiilaritkaan eivät olleet kiellettyjä eli toisella pääruoalla oli aina jotain pastaa/perunaa/riisiä toki vain vähän. Eli siinä kyllä oli hieman enemmän energiaa ja meille vajakeille (mullahan on nyt diagnoosi ja lääkitys) se laihtumispiste voi olla paljon normi-ihmisiä matalampi (tämä selittää miksi esimerkiki karppaus ei ole mulla toiminut ja vlcd on taas toiminut). Mut turha tuota menneisyyttä on enää murehtia. Hauis ja penkkitulos kertoo siitä, että jotain on kuitenkin tapahtunut:)

Keskiviikkona kävin hierojalla kun kahvakuulatreenistä menin ihan jumiin. Eli oli vapaapäivä. Eilen tein punttistreenin. Viikonloppuna yritän tehdä yhden aerobisen ja yhden punttitreenin. Ajoittain ehtii tulla nälkä ruokailujen välillä. Kyllä tää tästä, nyt on taas positiivisempi olo!

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

SD Day 3


Eipä tämä mun normiruoasta paljoa eroa. Parsakaalia
ja uunilohta, sekä hitunen raejuustoa. Määrällisesti
kyllä aika paljon pienempi annos, mihin olen tottunut.

Joo. Mitähän tähän nyt sanoisi. Ruokaa on määrällisesti riittävästi, mutta aktiiviseen elämään se ei kyllä riitä (tai sitten syön jotenkin väärin). Eilen kun piti polkea kotiin töistä, jalat kramppasi koko ajan ja jouduin pysähtymään 9 km matkalla varmaan 10 kertaa. Illalla kahvakuulatreeni meni sisulla vääntäen, voimia ei ollut ollenkaan. Toki osittain syynä oli sekin, että päätin vasta illalla treenata joten en ollut syönyt päivän treeniruokia (kaurapuuroa aamulla ja hiilaria lounaalla).

Meillä on kiva ryhmä, jossa kaikilla tuntuu "turvotukset" hävinneen ensimmäisten päivien aikana. Mullapa ei ole lähtenyt grammaakaan (toisaalta ei varmaan ole ollutkaan turvotuksia, koska olen ennenkin syönyt hiilareita vähintäänkin maltillisesti). Huomenna olen menossa salille, joten pitää syödä aamusta saakka huolellisesti, että sitten oikeasti jaksaa illalla. Mitenkähän mä jaksan jotain zumbaa mennä tekemään näillä sapuskoilla??


Eilisen työeväät. Aamusmoothie, välipalaksi Skyr 
 (pakkohan se oli käyttää pois jääkaapista) ja lounaaksi oli possufileita,parsakaalia ja selleriä
Ei tässä muuten mitään, tottakai on
ruoanhimoja ja eilen illallakin ihan ajatuksissani olin kaivelemassa jo jotain herkkuja kaapista kunnes muistin että eihän se käy. Tavallaan kyllä tosi hyvä vieroittaa nyt itseään noista makeista kuitenkin.

Tässä eniten laihduttavien ryhmässä on vedetty hiilarit tosi minimiin paitsi treenipäivinä. Toisaalta mun työmatkapyöräilyt ehkä lähentelee enemmän spinning-tuntia kuin aamuaerobista joka on esimerkiksi reipasta kävelyä. Senverran hikinen ja väsynyt olen sen lenkin jälkeen (varsinkin noilla nastoilla). Täytyy nyt miettiä vähän noita ruokavalioasioita kunhan ensin totuttelee tähän..

Paino ei ole liikkunut mihinkään, katsotaan sitten vaikkapa viikon päästä:)

maanantai 24. helmikuuta 2014

SD, ensimmäinen päivä!


Näillä eväillä lähdetään liikkeelle ensimmäinen työpäivä.
Rahkaa ja rahkaa, naudanlihapihvejä, kypsytettyä
kaalia ja raejuustoa.
Nyt se sitten alkoi. Koko viikonloppu on mennyt jännittäessä ja kieltämättä kyllä vähän tankatessakin. Pirtelöitä kyllä maistelin, mutta piti vielä eilen käydä "viimeisen kerran" hampparilla (minä joka tosi harvoin syön edes pikaruokaa) ja sensemmoista...

No näillä mennään. Ensimmäinen "aamuaerobinen" oli tietysti työmatkapyöräily, joka flunssaisena menikin vähän hitaammin. Laskin että ohjeen mukaan 4*45-60 min on 3-4 h. Mulla tulee 6*35 min eli 3.5 h. Menee kyllä vähän eri rytmissä, mutta tuskinpa siitä nyt on niin haittaa.

96.7 kg.
Jotain kuvia otin eilen kiireessä, mutta ne oli aika huonoja. Yritän ottaa vähän jotain inhimillisempiä kuvia nyt. Ja mittoja myös, että on sitten mitä vertailla. Eipä tässä sitten muuta kun, että tsemppi päälle!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Vanhemmat edellä, lapset perässä??

Voisin välillä yrittää vaihtaa roolia näissä kirjoituksissa. Olen monesti täällä(kin) pohtinut sitä, että myös liikunnan ja elämänmuutoksen saralla mulle on tärkeää toimia hyvänä esimerkkinä lapsille. Mulla on kuitenkin vanhempana suuri vastuu myös lasten terveydestä ja hyvinvoinnista. Jokainen pienen lapsen äiti kuitenkin tietää, että lapset voivat olla todella nirsoja ja huonoruokaisia ja aika moni tietää myös sen, miten vaikea lasta on motivoida oman mukavuusalueensa ulkopuolelle jos on vähänkin arka lapsi.

Tavallaan olen nyt joutunut katsomaan peiliin tässä asiassa kun mulle on selkeästi valjennut, että toinen lapsi on liikunnallisesti lahjakas ja kiinnostunut ja toista joutuu motivoimaan/lahjomaan/palkitsemaan/uhkailemaan ja käyttämään kaikki konstit että hän lähtisi edes yrittämään mitään.  On myös itsetutkiskelun paikka se, että miten haluan kannustaa liikuntaan tätä toista (ja kyllä haluan, ylipaino on viimeinen asia minkä soisin lapsen kokevan, itse olen lapsuudessa siitä niin kärsinyt).

Minkälaisena esimerkkinä mun pitäisi olla? Itse ajattelen, että voisin olla mukana ja kannustaa sekä palkita. Näin olen nyt koko talven yrittänytkin luistelukoulussa. Kieltämättä voi sanoa kyllä, että lapsi on kehittynyt tosi paljon mutta onko se sen kaiken itkun ja kiukunpuuskien arvoista. Olen ainoa vanhempi nykyään enää jäällä, kaikki muut lapset (nuoremmat ja vanhemmat) ovat jo ihan omillaan. Jos laitan hänet sinne yksinään, siitä ei tule mitään. Itkunpuuskia, kiukuttelua (jopa niille valmentajille)  ja lopulta puoli tuntia jäällä makaamista. Kun olen itse mukana, hän osallistuu edes harjoituksiin. Ei voi sanoa siltikään, että suuresti nauttisi tästä. En ole nyt viitsinyt edes aloittaa mitään muuta harrastusta koska poikaa tuntuu vain ja ainoastaan kiinnostavan sisällä oleminen, autoleikit ja tietokoneella(kännykällä pelaaminen). Nuo sisäleikit ja muut ei sinän haittaisi yhtään jos olisi vastapainoakin asioille. Monesti vaan tuntuu, että tulee silti riitaa heti kun pitäisi tehdä jotain muuta. Lasten isäkin harrastaa monenlaista liikuntaa, mutta on hirveän nihkeä tekemään mitään yhdessä lapsen kanssa. Itse tykkään retkeillä (lapsi inhoaa kävelemistäkin) eväiden kanssa ja voitaisiin monenlaista tehdä jos vaan se ei aina olisi itkemistä ja kitinää.

Tavallaan, kun olen nyt löytänyt tämän liikunnan innon, niin haluaisin sen tartuttaa lapsiinkin. Eikä kyse ole mistään kilpaurheilusta vaan ihan yhteisestä tekemisestä ja touhuamisesta.

Harrastetaanko teillä muissa lapsiperheissä lasten kanssa liikuntaa? Miten motivoitte lapsia? Hiihtämistä, retkeilyä, luistelua näin talvisin? Uintia, jalkapalloa jne.? Mulla on vähän neuvot vähissä, että miten onnistuisin motivoimaan. Epäilemättä geenit eivät ole kaikkein liikunnallisimmat (paitsi tuon toisen kohdalla joka jo nyt 2-vuotiaana haluaa tehdä ihan kaikkea) joten millä kannustaa? Käytän aika isoja houkuttimia jo ja silti aina menee kiukutteluksi ja itkuksi ja vinkunaksi. Isompi 5v aika usein haluaa jopa pikkusiskon tilalle rattaisiin kun häntä vaan ei huvita kävellä edes lyhyitä matkoja...

Osittain varmasti on syynä sekin, että lapsi on ollut kotihoidossa ja tietynlaista ryhmädynamiikkaa ei osaa. Se johtaa kuitenkin siihen, että perusryhmäjutut menee hänen puoleltaa lyömiseksi kun ei tajua että olisi toimittava ryhmän tavoin. Toisaalta ehkä on ollut kuitenkin parempi hänen olla kotihoidossa kun selkeästi tuo kehityspiirre tulee vähän hitaammin. Hän on myös arka ja pelkää asioita kuten vaikkapa kaatumista luistimilla, jonka vuoksi ei uskalla kokeilla asioita.

Mielelläni otan kommentteja vastaan, rohkaiskaa edes mua!:) Tiedän, että lapsia on erilaisia vaan jostain syystä on ollut mulle aika yllätys, että juuri omasta on kuoriutunut tavallaan tämmöinen arka ja hitaastilämpiävä persoona.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Sssssuperdieetti!!!

Noniin, nyt olis enää kaks päivää superdieettiin. Tässä ohjelmassa on tosi paljon liikuntaa; 4 aamuaerobista ja 4 treeniä (kuntosali, koti yms.) ja se jännittää kyllä tosi paljon, että kuinka kykenen suoriutumaan niistä kaikista.Osan voi onneksi tehdä kotona kuten kahvakuulailu.

Tässä on tietysti taas yksi mutta. Olen nimittäin taas kipeä. Vaikea sanoa, onko tämä nyt influenssan jälkitauti vai ihan uusi. Ei ole kuumetta, mutta tosi kipeä olo vaan. Kaikki röörit ihan tukossa ja koko naama punoittaa ja on ärtynyt. Kurkku kipeä ja väsyttää ihan tajuttomasti. Olin keskiviikkona jo sairaslomalla ja katson tilannetta nyt maanantaina. Punnitukset ja mittaukset sunnuntaina, maanantaina aloitan ruokavalion, mutta varsinaisen sd:n lasken alkamaan vasta kunnes pääsen liikkumaan. Hitto soikoon!

Lisäravinteista, en ole raaskinut ostaa kaikkia tarvittavia, ne ovat melko hinnakkaita. Kaupasta hommasin soijalesitiinirakeet ja vihreää teetä. Heraahan mulla on omasta takaa ja jotain proteiinipatukoitakin. Laitan varmaan iherbiin vielä jonkun tilauksen jos on tarvis. Dieettiin kuuluu joku Juttan oma burner- tuote, mutta en ole kovin varma sen tehosta ja ehkä perus cla voisi olla parempi.

Tämmöisillä eväillä mennään. Ai niin ja kilpirauhasasia kulminoitui nyt niin, että aloitan T3-lääkityksen, huomenna menenkin hakemaan ekat lääkkeet. En aloita ihan heti sitä, koska haluan seurata ensin että millainen olo superdieetin ruokavaliosta tulee. T3-only lääkitys kun ei ole niin yksinkertainen juttu. Siihenhän vaaditaan ihan erikoislupa.

Tämmöisen ostin kotiin. Olen lopen kyllästynyt tekemään pirtelöt aina vaan sauvasekoittimella. Tällä olisi nyt sitten tarkoitus sheikata rahka ja proteiinipirtelöt seuraavat 6 viikkoa ja tietysti jatkossakin. Kyseessä on C3 blender. Pullot (2 kpl) ovat 0.7 litraisia, kun vastaavassa Gigantin laitteessa oli 0.3 litran pullot. Ei nyt kummoisen näköinen vehje, mutta kelpaa mulle jos vaan toimii. 2 vuoden takuu ja 25 euroa hinta. Ja pulloja ainakin saa varaosina myös ostettua.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Mamma mamma

Harvemmin mä tänne mun äidistä/perheasioista kirjoitan, mutta nyt kyllä tuli taas semmoinen stoppi että hyvää päivää!

Äiti oli miehensä kanssa loppuviikosta tulossa kylään. Kaksisuuntaista sairastavan äitini tilanne on vuosi vuodelta huonontunut ja nyt niin, että jäi töistä sairaseläkkeelle ja makaa nyt sitten neljän seinän sisällä. Aina on vierailut onnistuneet jotenkuten kun hän skarppaa mutta onhan se kieltämättä vähän huvittavaa että kaksoiselämää vietetään. Kuulen pääasiassa veljeltäni äidin asioista, itse ei mulle kerro mitään ja esittää että asiat on ok. Ja sitähän ne nimenomaan ei ole.

No nyt velikin tuli täysi-ikäiseksi ja alkoi kova uhma. Tiedän sen omasta kokemuksesta, että äidin läheltä haluaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman kauas. Veli on vaan pari astetta mua uhmakkaampi joten vanhemmat ovat kieltämättä vähän pulassa. Ja kun veli on sitä helvettiä vuosikaudet kestänyt, niin en voi minäkään kyllä hänelle rehellisesti sanoa että musta hänen olisi hyvä vielä asua kotona ja käydä lukio loppuun.

Anyway... veli tietenkin facessa jossa rupatellaan ja kerroinkin hänelle, että joo mamma ja mies on tulossa tänne kylään. Seurauksena sitten se, että äiti soitti raivoissaan mulle et miksi olen mennyt kertomaan veljelle. Kuulemma pitää hirveät bileet ja blaa blaa... kiroilua ja "et ole mun tytär" - sitten löinkin luurin korvaan. Nyt odottelen mielenkiinnolla saanko sekopään tänne kylään vai en.

Meidän äidin kanssa tulee aina, säännöllisin väliajoin, näitä kohtauksia. Asun itse 350 km päässä ja tavataan n. 2 kertaa vuodessa, mutta puhelimen läpi saan kuulla kaikenlaista. Esimerkiksi joskus oli tämmöistä, että mieheni jättää minut hoikemman naisen vuoksi jos en laihduta. Sitten, että mieheni on tyhmä (ei siis kirjaviisas). Tai, että mieheni suku on kouluttamatonta. Tai että lapseni on kasvatettu huonosti. Tai että sairastun kaikkeen mahdolliseen koska olen läski (tämän hän huusi joku perheen lääkärikirja kourassa).

No sairaus on sairaus. Tavallaan surullista nähdä kun hänen elämänsä lähestyy elinkaaren loppua vaikka onkin vielä kohtuunuori (57). Onhan tässä ollut jo aikaa totutella elämään ilman häntä - kokonaan.

Mut hei, superdieetin ruokavalio-ohjeet tulee ylihuomenna! JA nyt tuli jo lisäravinneohjeet. Fat Burnereita lukuunottamatta multa löytyykin jo kaikki:D

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Sunnuntai: Rinta-ojentajapäivä



Johan mä olen koko tämän blogin ajan harmitellut, kun ei löydy treenikaveria. No nyt löytyi ja sain vihdoin teille lukijoillekin "todistusaineistoa", että kyllä mä vaan oikeasti treenaan myös painoilla. Aamulla olin pojan kanssa luisteluharjoituksissa (joka tarkoittaa siis, että luistelen myös itse) ja iltasella sitten salille kahden kaverin kanssa. Siinä sai hyvän treenin lisäksi päivän naurut:)


Tänään päätin tehdä yläkroppaa kun taas on työmatkafillaroinnit edessä. Penkkipunnerrus 30-35-40-35 kg settiä. Sitten käsipainoilla ja vinopenkkiä. Kokeiln myös rintaa taljassa, olikin ihan uusi kokemus.


Melkoisia rutistuksia nuo viimeiset, olihan siinä jo kivasti painoakin (siis käsissä). Näyttäis vaatteetkin olevan sävy sävyä lilan seinän kanssa.
Tässä treenaillessani yksi (kaks kertaa mua leveämpi) törttö heitti viereisellä penkillä olevan käyrätangon melkein kännykkäni päälle (joka oli siis tuossa juomapullon vieressä pyyhkeen päällä). Kuka heittelee tankoja salilla???

No, totesin vaan että kalliiks olis hänelle tullut ja häipyikin siitä sitten onneks:)
Ojentajat tein eka  punnerruksia penkillä, käsipainoilla ja lopulta tässä taljassa.

Paikkana oli muuten Kaarinassa sijaitseva Kilosport, jossa salijäsenyys on nyt tarjouksessa 19,90/kk jos tekee vuosisopimuksen. Ei ole paha hinta.

Mitäs muuten tuumaatte, näyttääkö siltä että akka on tiivistynyt? Itse kun näitä kuvia katselen, niin vähän näyttäis siltä että jotain on ehkä tapahtunut. Tai sitten oli vaan tiivistävät kuteet. Vatsa nyt on varmasti entisensä...


Näihin tunnelmiin päättyi tämä viikko! Huomenna taas "talvipyöräilyä" (lainausmerkeissä siksi, että on +2 astetta ja sataa vettä taivaalta).

Eli mukavaa alkavaa viikkoa taas!




lauantai 15. helmikuuta 2014

Elixian ystävänpäiväkemut & TuplaZumba

 

Jotakuinkin 5 minuuttia rääkin jälkeen:)
Elixiassa on tämän viikonlopun ystävänpäivän kunniaksi vapaa pääsy. Mulle avautui mahdollisuus päästä jo pitkään haaveilemaani tuplazumbaan ja kävinkin sitten zumbaamassa oikein olan takaa. Olis ollut kyllä tosi mielenkiintoista ottaa sykemittari messiin ja nähdä vähän tuloksiakin. Toisaalta nyt sain jorata ihan rauhassa. Tunti oli tuplatunti ja vakkarit oli ensisijaisia. Ilmeisesti tilanne olikin vähän se, että vieraita ei juuri ryhmään mahtunut ja mua v****tti lopulta se, että porukkaa alkoi luovuttaa jo ekan tunnin jälkeen. Miks pitää viedä paikka toiselta jos oma kunto tai tahto ei riitä vetämään kahta tuntia? Aika moni pettynyt näytti olevan tiskillä odottamassa josko paikkoja vapautuisi...:(

Mullahan kävi samalla tavalla itsellekin sillon kun vuodenvaihteessa oli se kuukauden erikoisjäsenyys, että en saanut varata tunteja ja vasta paikalla selvisi että pääsenkö vai en. No, se siitä. Itse mahduin ja se on tärkeintä. Zumban veti Anton ja oli se kyllä upeaa! Hyvin jaksoin ja kantapäätä varten varauduin särkylääkkeellä:)



Pinkki kassi, pinkki Tupperin juomapullo... aika pinkkiä
tänään
Joskus menneinä vuosina vedin pari-kolmekin jumppaa peräkkäin. Silti otti koville. 

Jaksoin kyllä hyvin mielestäni, varsinkin kun ekan tunnin jälkeen oli useampia vähän hitaampia ja letkeämpiä biisejä. Ja hei, mitä väliä sillä on mihin suuntaan ne jalat tai pyörähdykset menee?







Tässä suihkunraikkaana:)

Kaikenlaista vähän erikoistakin palvelua ja tarjoilua oli myös tarjolla.

Pure. at Latte Gourmand tarjosi raakasuklaaleivoksia kokeiltavaksi. Kokeilin leivosta, kun se sisälsi kookosöljyä (jota inhoan yli kaiken, mutta halusin maistaa miltä se raakasuklaassa maistuisi). Oli herkullista, mutta taas rupesi suu kutisemaan. Ei tuo raakasuklaa ole oikein mulle sopivaa vaikka mausta tykkäänkin. Itsetehty (palkkä kaakaovoi ja raakasuklaajauhe) ei kutita niin paljoa, joten pidättäydyn siinä.  Joo ja olihan se raakasuklaan myyjä aika "mies",  tatuointeineen päivineen, selkeästi crossfit-tyyppiä:)

Proteiinismoothien nappasin ennen tunnille menoa mukaan energian antajaksi ja tunnilta takaisin tullessani jonkun hedelmä-vihannessmoothien. (valitettavasti vatsa meni jälkimmäisestä ihan sekaisin tavaraa tuli kotona molemmista päistä)

Oli myös pikameikkausta ja mm. osteopaatti tekemässä pikahoitoja. Ei hullumpaa. 

Likka oli isoveljensä kanssa siellä leikkihuoneessa, joskin rupesi itkemään melkein heti ja mieheni sai sitten treenattua vain 10 minuuttia. Taisikin olla neidille tämä reissu kaikkein raskain:)

Voi kun tämmöisiä tilaisuuksia tulisi lisää. Elixiassa on kyllä tuo hyvä puoli, että siellä on kaikenlaisia tämmöisiä päiviä niin minäkin pääsen joskus köyhänä sinne.

 

 Iltaruokana täytettyjä paprikoita, herkkua!












Zumbafiiliksiä kesää odotellessa, enjoy:)


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

jee!!

Saako olla ihan pienistä asioista iloinen?

Mieheni nosti pyörän satulaa 1cm verran ja tänään pyöräily meni mukavasti. Otin kyllä aamulla särkylääkkeen varmuuden vuoksi, mutta olisin pärjännyt ilmankin. Pari tärkeää asiss lisää talvipyöräilyyn: aja normaalia pienemmällä vaihteella ja pidä taukoa (taluta vaikka ylämäessä). Ihan hyvin on nyt tullut treenattua.

Hierojalla kävin taas paukuttamassa mun lihaksia auki, ei se ihan hetkessä tapahdu.

Mies kertoi, että Elixiassa on ystävänpäivän kunniaksi niin, että saa ottaa kaverin mukaan ja siellä on joku tuplazumba. Olisipa kiva päästä semmoiseen. Muutenkin olis kiva kokeilla zumba-maratonia vaan täällä Turun seudulla semmosia järkätään aika harvoin.

tiistai 11. helmikuuta 2014

Kahvakuulatiistai


Hartiat  pakottaa edelleen, mutta sukankudontainnostus ei ota laantuakseen. Huomiseksi varasin taas hierojan, joten nyt oli hyvä hetki kaivaa kahvakuula sohvan alta ja rääkätä vähän:) Pahoittelen kuvien huonoa laatua, mutta kun haluan edes jotain laittaa "todisteeksi" että täälläkin tapahtuu:)
Tästä oikeastaan aloitan. Kuula odottaa siinä varpaiden välissä. Lämmittelynä vartalon kiertoa, heilautuksia vuorokäsin, kahdeksikkoja, maastavetoa jne.

Jatkan itse sarjaa: etuheilautuksia 15 per käsi, yhden jalan kyykyt 15 per jalka, heilautus ja pystypunnerrus 15 per käsi, kyykky ja ylhäällä hauiskääntö 15 kpl,  kulmasoudut 15 per käsi. Tätä kaksi kierrosta. Loppuun vielä pari kevyempää kierrosta: 10 tuulimyllyä per puoli, 10 rinnallevetoa, 10 ojentajapunnerrusta ja 10 sivuvatsalihasta seisten per puoli.

Koko hässäkkään meni 40 minuuttia ja hiki oli taattu.! Kokeilkaa!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Ei vaan voi!!:(

Näin paljon harmittaa nyt!!
Pakko katsoa peiliin ja myöntää, että taas on jottain pielessä. Tulin eilen fillarilla töihin ja kaikki lumethan on jo sulaneet. Sepeliä ja hiekoitushiekkaa riittää koko matkan. Tuntui kun polkisin pyörällä jossain tervassa. Ja se kipu! Reisilihakset sattuivat niin, että kyyneleet valui silmistä ja äkkiähän se kipu pomppasi taas polviinkin. Mitä ihmettä???

Onkohan mun ajoasento jotenkin väärä ja se kostautuu nyt raskaammilla keleillä? Vai onko influenssan joku jälkitauti vallannut? Ei jälkeäkään siitä reippaasta syksyn polkijasta joka uhosi pyöräilevänsä koko talven. Renkaat turhan löysät?

Iherbistä tuli nyt taas onneksi uusi setti magnesiumia ja e-epaa, joten jospa se tästä kun saa niveliä rasvattua. Muuten täytyy ottaa särkylääke ennen pyöräilyä eikä siinä ole mitään järkeä. Ja olen pyytänyt siippaa nostamaan satulaa jo monta kuukautta. Musta vähän tuntuu, että jalat jää pyöräillessä "suoranakin" liian koukkuun ja eivät ikäänkuin pääse lepuutusasentoon ollenkaan. Edes alamäessä kun en polje, niin lihakset eivät "lepää" koska jalat on mielestäni luonnottoman koukussa.

Luulenpa, että mun pyöräilyt loppuu nyt tähän ennenkun löytyy joku ratkaisu.  Kellään vinkkejä? Oon ihan hätää kärsimässä. Mietin, että mahtaisko fillariliikkeestä saada apua tähän?

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Näläntunne

Vähän on outoa ollut. Sairastelun jälkeen on multa hävinnyt näläntunne kokonaan. Eilen rakkaan kaverin kanssa kävimme brunssilla ja söin mielestäni kohtuullisesti (ei tullut edes ähky). Koko loppupäivänä ei tullut nälkä. En oikein ymmärrä nyt, että missä tämä kroppa taas menee. En tiedä, pitäisikö sitä väkisillä syöttää itseänsä säännöllisesti että aineenvaihdunta pysyisi käynnissä vai

Ilmoittauduin nyt superdieettiin 24.2 alkaen. Viime keväänä kun paino tippui sen 5-6 kiloa, noudatin aika säntillisesti PT:n tekemää ruokavaliota ja söin sitä sokerilääkitystä. Ehkä tarvitsen kuitenkin jonkun sanomaan ja vahtimaan syömisiäni. Olen tässä pitkin syksyä kokeillut kaikenlaista huonolla menestyksellä. Superdieetti ei oikeastaan paljoa eroa nykyisestä ruokavaliostanikaan, mutta semmoinen säännöllisyys vois tehdä tässä hyvää. Ja toisaalta viidenkympin hintaan saa kahvakuulaohjelman, kotijumppaohjelman ja vielä saliohjelmankin ruokavalion lisäksi, eli mielestäni ihan hyvin rahalle vastinetta. Superdieetin tavoitteeksi otan saada painon alle 90 kilon. Ja sitten jatkan paleo-tyyppisesti.

Eilen hain myös melatoniinia. Olen jatkuvasti väsynyt ja unirytmi on ihan sekaisin. Vedän nyt nappeja kunnes saan unirytmini kohdalleen kunnolla. Väsymys kun vaikuttaa kaikkeen jaksamiseen, saliin, ruokailuihin jne. Kun tästä tokenen, olisi tarkoitus meidän salilla mennä kokeilemaan juoksumatolla cooperia. En ole koskaan sitä juossut, mutta kiinnostaisi tietää että kuinka pitkän matkan jaksan vetää eli kuinka hyvässä kunnossa oikeasti olen. Vois sitten joskus toukokuussa juosta uudestaan ja katsoa onko aika parantunut:)

Nyt, kun täältä etelästä suli lumet kokonaan, niin eipä ole enää mitään tekosyitä olla polkematta töihin. Kun kerran hiihtämään ei pääse. Vasen hartia-olkapää-lapa on niin pahassa kunnossa tosin taas, että polttelee vain koko ajan. Istumatyö ei ole mun juttu.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Neuloin meidän pikkuneidille säärystimet. Ihan kuin pieni tanssija. Tämä selittää kyllä vähän näitä yläkropan jumejakin:)

lauantai 8. helmikuuta 2014

urheilija ei tervettä päivää näe & fitfarm



Heh, otsikko pitää kutinsa vaikka mä en ole edes urheilija:)

Kirjoitustaukoa taas. Alkuviikosta alkoi niskat ja lavat olemaan niin pahasti jumissa, että menin keskiviikkona hierojalle. Keskiviikkona sitten illalla vasemmasta olkapäästä kuului rusahdus (sama olkapää on aikaisemminkin vähän vaivannut) ja nyt on joku pieni kohta särkenyt koko ajan enkä ole uskaltanut. Jos tämä ei tästä yhtään parane, niin on pakko mennä lääkäriin.

Tänään (kun se kipu sitten oli vähän vähentynyt) vähän uskalsin ottaa puntit ja tein tuota pari postausta sitten mainostamaani treeniä 5 kierrosta. On se tosi rankka, vaikka mulla oli vain 12 kiloa painoa tangossa yhteensä. Sykekin nousi tosi korkeaksi joten on se hyvä treeni:) Meni kaikkinensa noin 30 minuuttia.

Ruokavalio on nyt ollut vähän taas erilainen. Olen syönyt vähän "nopeita" hiilareita, parina päivänä jopa leipää. Olen antanut itselleni nyt kuitenkin luvan vähän pidempiin ruokailuväleihin. Tähän mennessä kun olen aina pyrkinyt siihen 5 aterian päivätahtiin ja nyt suuremalla proteiinimäärällä nälkä pysyy paljon pidempään. Tää on tietty johtanut kalorien vähenemiseen, toissailtana naputtelin kalorilaskuriin ja sain jotain 1280 kcal. Toisaalta on koko ajan vähän äklö olo, enkä ole toipunut viimeviikkoisesta influenssasta vielä oikeen kunnolla niin ei hirveästi ole ruoka maistunut. Paino ei tietenkään ole pudonnut, mutta nyt alan olemaan aika varma että kun saadaa kilpirauhaslääkitys kohdalleen, alkaa painokin tippumaan. Kilpirauhasporukan laihdutusfoorumilla moni sanoo, että paino ei 1200 kcal dieetillä tahdo tippua että pitää tiputtaa alle tonniin. On sekin aika hankalaa... ehkä nyt olisi hyvä miettiä sitä fitfarmia vielä kerran, siellähän on valmiiksi suunniteltu ruokavalio jossa laskettu kaikki valmiiksi. Onko joku lähdössä fitfarmin uuteen nettivalmennukseen 24.2 alkaen? Olisi kiva jos olis joku tsemppikaveri:)

Tässä on vähän tämmöstä kroonista väsymystäkin koko ajan. Isompi herättää keskimäärin kerran yössä ja pienempi kaksi kertaa, joista toisesta joudun nousemaan ylös kun en saa unta. Ja just nyt tuo tuntuu tosi raskaalta. Päikkäreitä en ole oikeen uskaltanut nukkua kun en sitten saa illalla unta.

Mukavaa viikonloppua taas kaikille!

maanantai 3. helmikuuta 2014

Maanantain sapuskat

Tässä vähän hyvä ja huono esimerkki ruokavaliostani, eli tämän päivän

Aamupala puolikas banaani ja tuoppi vettä ennen pyöräilyä ja töissä sitten banaani-herajauhe-mehukeittosmoothie
Loukas karjalanpaistia ja uunijuureksia
Välipala avokado
Päivällinen karjalanpaistia ja uunijuureksia, hieman valkoista riisiä
Iltapala 1.5 omenaa, hieman kauraleseitä, voita ja intiaanisokeria (mikrossa kunnes omput pehmeät) ja desin verran turkkilaista jugua.

Ihan on napa täynnä:-)

Vihdoinkin sitä talvipyöräilyä ja crossfit!!!??



Näytänkö vähän nuutuneelta. No sitä kyllä olen. Tänään ensimmäinen kerta ns. oikeaa talvipyöräilyä, eli kun on lumet maassa. Kovat pakkaset vihdoin laskivat lähes nollaan. Sehän on selvä, että pyöräteitä ei aurata aamuseitsemäksi joten eilisten aurausten jäljillä mentiin. Osa oli hiekoitettu osa ei. Jarrut sentäs toimivat.

Parin kilsan jälkeen polvet huusivat hoosiannaa enkä tiedä miksi. Mutta sitten pidin pienen tauon ja poljin rauhallisemmin lopun matkaa niin kipu poistui. Sanoisinpa jopa, että tuntui loppumatka kohtalaisen mukavalta. Jännä juttu on se, että kun ylittää kuntarajan niin pyöräteiden tilannekin muuttuu. Oman kuntani puolella oli hiekoitettu ja aurattu jotenkuten. Turun puolella taas hiekoitus oli poissa ja aurauksetkin niin ja näin.

Asuna mulla oli tänään tekninen kypärämyssy jonka päällä tekninen pipo (kaksinkertainen materiaali). Tekninen t-paita, tekninen kerrasto ja kuoripuku. Kaulassa tuubihuivi. Lämpötila oli noin nollassa ja olin kyllä ihan hikinen. Normaalisti työmatkaan (n.9km) menee 25-35 min. Tänään taisi mennä lähemmäs tunti.

Tiedättekö. Eilen katselin crossfitin sm-kisoja ja tuntui niin mun jutulta. Koko ajan olen tässä tuon kahvakuulankin myötä vähän siirtymässä mentaalisesti pois semmoisesta yhden lihasryhmän pumppaamisesta kohti juurikin tommoista kokonaisvaltaisempaa touhua. Illalla unta odotellessa mietin jo tulevaa kesääkin, uskaltaisiko sitä huvikseen kokeilla sitä mini-triathlonia.(750 m uintia,20 km pyöräilyä,5 km juoksua) olettaen että saan tuon kantapään kuntoon. Ajattelin kotona ainakin kokeilla crossfit-tyyppistä treenaamista noilla mun painoilla. Ainakin noissa kisoissa tehtiin mm. askelkyykkyjä, pystypunnerruksia, pallonheittoa vuoronperään putkeen ja siihen voi itse lisätä helposti vaikka punnerrukset ja steppilaudan päälle hypyt tasajaloin.

Olen myös kovasti innostunut taas zumbasta ja ajattelin aloittaa taas sen parissa vaikka edes kerran viikossa. Ihan vaan koska nautin tanssimisesta.

Nyt ensisijaisesti on kuitenkin löydettävä hyvä hieroja. Niska-olkapääseutu on tosi pahasti kipeä ja jopa ehkä tulehtunut.

Tässä hyvä video vaikkapa kotiharjoitteluun jos löytyy jonkun sortin käsipainot tai painotanko. Lupaan tehdä tämän myös itse ja kertoa kokemuksia:)

Painot tähän harjoitukseen vaatimattomat. Tiputa reilusti alaspäin normaalista kyykkypainostasi ja jonkin verran pystypunnerruksessa käyttämästäsi kilomäärästä. Linkki täältä


Mukavaa viikonalkua!