Pages

maanantai 22. joulukuuta 2014

rv 29+1 neuvola ja kahvakuulaa pitkästä aikaa:)

Tänään oli todella pitkästä aikaa neuvola. Babyllä kaikki oli erinomaisesti, mutta äidillä oli rauta-arvot eli hemppa tipahtanut roimasti ollen 107. Kovasti terkkari ihmetteli, että enkö ole huomannut mitään kummaa olossani ja sitä jäinkin sitten miettimään. Ok, joo hengästynhän mä helposti mutta luulin sen nyt kuuluvan vaan raskauteen. Veranpaineetkin oli matalat ja sekin pitäisi jossain näkyä.

No mutta hyvähän se on että kroppa on niin sitkeä, että tämmösilläkin arvoilla vetää menemään:) Miten hyvinvoiva mä olisinkaan, jos kaikki arvot olis kunnossa:)

SF-mitta oli jotain 25 eli nyt se oli sitten tipahtanut reilusti aikaisemmalta käyrältään. Se oli vähän ristiriidassa sen suhteen, että viime viikolla baby ultran mukaan taas oli ihan pikkuriikkisen keskivertoa isompi. Mutta mä veikkaan, että tuo sf-mitta on senkin vuoksi nyt vähän pienempi, että on pidempi tauko ollut tässä välissä ja olen treenannut enemmän...mukailee nimittäin nyt esikoisen käyrää.


Tänään olis pitänyt olla salipäivä joo, mutta annoin miehelle luvan mennä tuplatunnille Elixiaan joten oli kotosalla vasta seitsemältä. Mutta fiilis oli ehdottomasti se, että jotain pitää tehdä ja auto oli lumen alla (samoin kuin kaikki kadut) niin kotosalla sitten vaan:)

45 minsaa toiminnallista kahvakuulailua kovilla sykkeillä. Keskisyke 154 ja kaloreita paloi 427.

Tässä taas pari kuvaa iloksenne. Olen nyt oppinut kännykkäkuvaamisen saloja ja kuvankäsittelyäkin niin ihan uus into tähän bloggaamiseen.
 Treeni koostui 10 minsan lämmittelystä ja sitten kiertoharjotteluna 20, 15, 10, 5 toistolla yhteensä neljä kierrosta

- etuheilautukset kahdella kädellä
- kyykyt
- tempaus
- maastaveto
- punnerrus

-  soutu

Tässä kuvassa kokeilen tempauksen sijaan pystypunnerrusta.

Selkä kyllä otti nokkiinsa. Kaikki mavet ja muut liikkeet missä pitäs keskivartalossa olla kunnon tuki, kärsivät nyt varsinkin tuon isomman kuulan kanssa.

No teen sen mitä jaksan.

Kai sitä pitäis ruveta joulua valmistelemaan. Tänä vuonna en stressaa pätkän vertaa, suurimman osan sapuskoista ostan kaupasta ja siivoan sen vähän mitä jaksan. Muksut on melkein jo parantuneet ja vaativat päivällä muutakin tekemistä kun vaan äidin siivoamista ja kotona nököttämistä:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!