Pages

perjantai 7. marraskuuta 2014

Viikot ne vaan vierii ja kierii. Kuulumisia taas!


puoli tuntia hölkkäilyä pinkeissä takana!
Tiistaina menin Tyksiin raskausdiabeteshoitajalle nyt sitten vihdoin käymään. Tottakai mulla oli muksut mukana ja se mittaustulosvihko jäi autoon (joo, en lähtenyt kävelemään hakemaan sitä) eli melkoista sählinkiä. Sain sitten lisää virallisterveellisiä ohjeita (yllättävän ymmärtäväinen oli kyllä mun vhh-ruokavalioonkin) ja reseptin kouraan. 

Reseptille oli tarvetta, sillä paastoarvoni on noussut tässä pikkuhiljaa ja pyörii nyt jo kutosen tuntumassa, eli ei ole hyvä. Enkä näköjään voi ruokavaliolla siihen vaikuttaa (totuuden nimissä väsyin siihen kikkailuun ja siksi pyysinkin itse jo sinne lähetteen). Tänään sitten arvot olikin jo 5.4 eli hyvä niin.

Mun tarkoitushan oli että paino pysyis +-0:ssa tässä raskaudessa, mutta ei se ole pysynyt - ruokavaliostani huolimatta. Olenkin lukenut, että huonosti toimiva sokeriaineenvaihdunta tähän vaikuttaa nimenomaan raskauden aikana. Tämä metforem-lääkityshän korjasi tilannetta viime raskaudessa ja laittoi sitten painonkin takasin raiteilleen eli toivotaan nyt parasta. En nyt osaa ihan sanoa painoa, täytyy tehdä aamupunnitus, mutta jos se oli lähtiessä n. 92 niin epäilen että mennään nyt jo 95-96 kilossa. Viime raskaudessahan lähdin 94 kilosta, käväsin just ylittämässä satasen ja lääkityksen alettua taisi paino synnytykseen mennessä olla 95. Hassu juttu mutta toivotaan nyt parasta.

Häh, onko mulla vauva masussa?
Kotona on nyt tilanne parantunut. Miehellä on edelleen tajuton talokuume ja nyt sitten löytänyt yhden rempattavan kohteen. Mun ehdoton vaatimukseni oli vaan se, että sen remppaa joku muu kun minä ja mies (kokemusta kun tästä jo on) eli sillä ehdolla lähdetään tekemään tarjousta. Kohde on jotakuinkin vastapäätä sitä aikaisempaa, mikä menetettiin ja onhan siinä tosi ihana kaunis piha...paljon kalliota ja istutuksia, omenapuita yms. Mutta sanotaan nyt näin, että vaikka me ei tuota(kaan) saataisi niin en mä itkuun nyt puhkeais. Näyttää, että siltä alueelta mistä kotia etsitään, vapautuu vähän väliä samanalaisia, samanikäisiä ja samankuntoisia taloja.



Kävin sitten hölkkäilemässä.

Tämä on ollutkin ihan superviikko nimittäin ainakin käväisin tiistaina tekemässä reilun tunnin salitreenin (prässiä, takareisiä, penkkiä, haukkareita, ojentajia) ihan reippailla painoilla, keskiviikkona pistin polkien töihin ja nyt tänään sitten hölkkälenkin. Maanantaina taisin kahvakuulaakin heiluttaa puolisen tuntia, eli on tullut kyllä liikuttua. Vaatimattomiahan nämä liikuntamäärät on, mutta nyt mulle on tärkeintä että tulee tehtyä "edes jotain". Keskivartalon lihakset on nyt sitten varmaan revenneet ja monet liikkeet jää nyt tekemättä, selkähän siitä kärsii jos ei saa jännitettyä enää keskikroppaa. Niin ja kuten kuvasta näkyy, niin kyllähän toi maha on levinnyt. Töissäkään ei ole kenellekään enää epäselvää:)
Pientä askartelua. Oli pihatalkoot ja muutama naapuri kovin raivasi pihlajia. Minäpä keksinkin tehdä niistä kranssin:)
Viimeiset porkkanatkin oli pakko kaivaa maasta ennen routaa. Näitä on nyt sitten syöty ihan urakalla:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!