Pages

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Viikko pakettiin


Ensinnäkin oikein hyvää Isänpäivää kaikille isille! Myös meidän isukille ja tietysti omalle edesmenneelle isälleni sinne tähden reunalle!

Isänpäivää ei meillä juhlistettu kovin erikoisesti. Lapset tietysti antoivat askartelunsa ja isänpäivälahjansa, joita oli taiteiltu hoidossa ja kerhoissa. Ja minä leivoin kakun, jonka esikoisen kanssa koristelimme ihan karkeilla.  Lounaaksi lampaan pihvejä ja perunamuusia (+parsakaalia itelleni perunan sijaan), päivälliseksi pizzaa ja tietysti tätä kakkua joka välissä:)

Joinain hetkinä mun on tosi kova ikävä mun isää. Varsinkin kun nyt on äidin kanssa täydellinen välirikko, niin olenhan mä todella yksinäinen. Ei oikeastaan ole ketään luotettua henkilöä lähipiirissä (toki upeat ja ihanat kaverini) loppupeleissä joka munkaan puoliani pitäisi jos jotain tapahtuisi. No. Elämä on.

Tämä viikko on ollut todella eriskummallinen. Olen liikkunut ihan törkeen monta kertaa nykymeininkiin verrattuna. Ma ja su kahvakuulaa, ti salilla, ke fillarointia ja pe hölkkälenkki. Tänään nappasin kahvakuulan kun nuorempi meni päiväunille ja heittelin sitten kuulaa 45 minuuttia keskisykkeellä 143 ja kaloreita paloi lähes 400. Tarkoitus oli samalla vähän testata, miten treeni vaikuttaa verensokereihin, sillä olin just lounaalla syönyt hieman tuota ...kakkua. Ja oudosti kyllä vaikuttikin. 20 min treenin aloittamisesta (1h syömisestä) sokerit oli 4.9 ja siitä puolen tunnin päästä 6 eli ne lähti nousemaan... todella hämmentävää.  Olen kyllä todella _stressaantunut_ näiden sokerien kanssa nyt. Selkeesti näyttää, että noi paastot on edelleen koholla ja sokerit käyttäytyy nyt todella epäloogisesti ja itellä on voimat loppu semmoseen jatkuvaan skarppaamiseen. Mutta vauvan vuoksi sitä tekee nyt mitä vaan:)

Syksy+pimeys+raskaus = mieletön väsymys (psyykkisesti myös) on kova yhdistelmä jaksaa ja toivon että tää liikunta nyt auttais vähän piristymään ja antais voimaa ihan perus arjen jaksamiseen.

Mutta kyllä mä täällä potkin eteenpäin koko ajan. Ja toisaalta tämmönen hieman masentuneisuuteen viittaava pohdiskelu vie ehkä jopa joitain asioia eteenpäin. Jaksaminen lasten kanssa on kovilla, mutta sekin liittyy väsymykseen!

Eilen käytiin tuttavaäitiporukan kanssa teatterissa ja syömässä hyvin. Se, jos mikä, on terapiaa pienten lasten äidille kun pääsee kotoa pois ja ihan uusiin ympyröihin hetkeksi.

Tiistaina sitten uudelle salille tutustumaan!:)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!