Pages

tiistai 7. lokakuuta 2014

I am here:)


Brunetti duunissa
Olen täällä edelleen.Nyt just ei ole paljoa ollut liikuntaterveisiä tälle viikolle, mutta yritän skarpata. Eilen piti jo heitellä kahvakuulaa mutta aviomies sai mut ylipuhuttua mökille hommiin työpäivän jälkeen (mä lähinnä poimin omenoita puusta, porkkanoita maasta ja vahdin lapsia kun hän pakkeloi ja hioi yläkerran seiniä). Josko tänään sitten, loppuviikosta on taas noi tunnit.

Työmatkapyöräilykin tältä päivältä nyt jäi kun jouduttiin tulemaan autolla (muksut meni mummolaan).


Niskat on tosi pahasti jumissa tuon sairastelun jälkeen. Olen vähän arponut, että miten tuo hierominen onnistuu kun en voi enää maata vatsallaan niin hyvin. Apua tarvitsen koska alkaa molemmat kädet olemaan puutuneet (yleensähän mulla toi vasen puoli reagoi enemmän). Mulla on sitäpaitsi mieshieroja niin tiedä sitten... no pakko mennä vaan kysymään:)

Flunssa ei ole edelleenkään hellittänyt kokonaan. Antibioottikuuri kyllä puri ja räkä on kadonnut, mutta yleinen tukkoisuus on jatkunut ja nyt kyllä valitettavasti iho on mennyt huonoksi. Toki saan syyttää siitä itseänikin, nimittäin: Olen käyttänyt ihonhoitoon pääasiassa palasaippuaa (vauvoille tarkoitettua), ihoöljyä ja kaakaovoita. Erehdyin laittamaan aikaisemmin mulle tosi hyvin sopinutta Biodrogan kasvonaamiota ja iho ärtyikin siitä tosi pahasti ja on nyt sitten täynnä punaisia läikkiä jo monta päivää. Kai se on niin, että kun luonnonkosmetiikkaan siirtyy niin ei ole enää paluuta:)

Ruokavaliohommat sen sijaan on eilistä lukuunottamatta menneet tosi hyvin. Jostain syystä paastoarvot on nyt pysyneet hienosti kuosissa (eilen aamulla jopa 5.2). Eilen kyllä tuli kyllä mässytettyä leipää (ja omenapiirakkaa), mutta nyt olen taas ruodussa! Juttelin just yhden toisen odottavan äitikaverin kanssa (myös radi) siitä, miten tämä jo pitkään tekemäni elämänmuutos on auttanut tämän radinkin hallinnassa eli syömällä oikein ei tarvitse oikeastaan edes vahtia sokeriarvoja (tunnin arvot on mulla olleet koko ajan hyvät) kun toiset reppanat joutuvat raskausaikana muuttamaan ruokavaliotaan radikaalisti.

Toisaalta myös luin just jutun, että aika moni raskausdiabetes jää nykyään diagnosoimatta koska odottavaa äitiä ei passitetä testiin (alle 25v ja ei ylipainoa). Nämä äidit sitten syövät raskausaikana mitä sattuu (olen eräässä äitiryhmässä jossa on kiinnittänyt huomiota moni aloitus aiheesta mässy) ja eihän sekään nyt hyvää vauvalle tee tietenkään plus että se diabetes ehkä kuitenkin on ollut siinä taustalla. Kyllä, olen mieluummin ravintotietoisempi, ei pelkästään vauvan, vaan myös itseni vuoksi!

Ekasta raskaudesta mä taisin selvitä puhtain paperein koska liikuin ihan älyttömästi. Toisen raskauden sairastin sitä mykoplasmaa (=en liikkunut) ja silloin puhkes mulle tää sairaus ja se herätti silloin 2011 mut lopullisesti. Nyt sitten jatketaan loppuelämän ja toivottavasti eletään pitkä ja terve elämä:)

Viime viikkoina on ollut ihan älyttömästi ylimääräistä stressiä, meillä on ollut asunto(omakotitalo)kaupat tässä pyörimässä koko ajan. Mieheni haluaa meidän muuttavan rivitalosta omakotitaloon ja on saanut mut jo ylipuhuttua. Mutta talon myyjä vuoronperään haluaa ja ei halua myydä taloa, on huonosti tavoitettavissa, stressaantunut ja väsynyt. Olen joutunut nyt jo pari kertaa pettymään, ja vaikka tarjouksemme nyt sunnuntaina hyväksyttiin (JEE!) niin olen edelleen tosi skeptinen.

Talo on tässä n. 3 km päässä eli ei edes kaukana. Plussaa on tietysti oma piha ja rantaoikeus (saamme purjeveneen omaan rantaan) 700 metrin päässä. Miinusta on sijainti, eli kaikki palvelut siirtyvät n. 1 km päästä 3 km päähän (joka tarkoittaa tietysti kävelyn muuttumista autoiluksi pienten lasten kanssa) puhumattakaan bussipysäkistä joka on nyt 50 metrin päässä. Alue on parempaa ehdottomasti ihan lastenkin kannalta. Mutta mutta... oon niin tykästynyt siihen, että kaikki on ihan vieressä. Plussia ja miinuksia. Mies tietysti näkee silmissään kohteen, jossa pääsee taas toteuttamaan remonttireiska-intuitiotaan ja kädentaitojaan. Hän ei ole koskaan asunut omakotitalossa, minä taas olen. Toisaalta tässä omakotitalossa on vähemmän pihatöitä, kun nykyisessä rivarissamme (jossa kukaan ei tee mitään ja kaikki kasaantuu muutamalle). Eli sekä, että... mutta nyt näyttäis ehkä siltä, että meistä tulee omakotitaloasujia!

Loppuun muutamia kuvia meidän arjesta taas:)



Böö!

Neiti on melkoisen liikunnallinen <3

Tämmöisen raparperinlehden tein elokuussa:)

Lokakuussakin kukkii!

2 kommenttia:

  1. Aika monella äidillä on edelleen käsitys, että pitää syödä kahden edestä. Minullekin ruokaa ja herkkuja tuputettiin koko ajan. Onneksi olet havahtunut tuohon, että mikä on oikeasti terveellistä.

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Niinpä Sarah, näin se on. Itseäni vaan mietityttää, että vaikka se äidin sokeriaineenvaihdunta kuinka toimis "ok", niin kyllähän tommonen runsashiilarinen ja sokerinen ruokavalio varmasti rasittaa vauvaakin. No, kantapään kautta sain minäkin oppia tämän.

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!