Pages

torstai 30. lokakuuta 2014

Allapäin

Kolme lyhtyä - kolme lasta
Aika allapäin on nyt taas tämä viikko mennyt. Varmaan tämä syksyn pimeys ja kosteus, alkuviikon tapahtumat ja takapakkia henkilökohtaisissa asioissa, niin siinä on riittämiin taas mietittävää.

Meidän talokaupat tais mennä sitten puihin. Meidän tarjoushan hyväksyttiin ehdollisena (eli oma piti saada kaupaksi), mutta niin että talo oli edelleen myynnissä ja meidän asunto myös. Tätä taloa ei ollut käynyt kukaan näytöillä katsomassa, mutta nyt sitten tulikin puskasta joku, joka tarjosi saman summan ilman ehtoja ja tietysti myyjä hyväksyi tarjouksen. Harmittaa kyllä kovasti (miestä vielä enemmän), kun tähän on satsattu tosi paljon ja pari kuukautta juupaseipästelyä myyjän kanssa jo takana, käyty kaikenmaailman arkistoissa jo selvittelemässä laajennusjuttuja ja muita lupia. Ja oma on ollut myynnissä, pahinhan olis jos oltais jo ehditty oman osalta sopia kaupanteosta niin sekin pitäis perua.

Yleensä en vapaapäivinä työstäni sotkeennu työasioihin (pidän työpuhelimenkin kiinni), mutta nyt oli töissäkin stressiä ja hälinää ja semmoisia sähköposteja, että oli vähän vaikea olla vastaamatta. Lapset vaistoaa, että äiti on väsynyt ja stressaantunut niin kaikkihan sen arvaa että minkälainen soppa siitä syntyy.

Meillä on pankinvaihtokin tässä nyt näiden asuntohommien kanssa ja jostain syystä sekin tuntuu kurjalta - oon Nordean asiakas ollut isäni kuolemasta (19 vuotta) saakka ja tuntuu jotenkin kurjalta lähteä sieltä. Ja nää raskaushormonit, herranjestas. Tänäänkin koko päivän ollut hirveän itkuherkkänä ja oikeastaan kaikki asiat tuntuu pahalta.

Vähän on tullut liikuttua. Viikonloppuna heittelin kahvakuulaa ja totesin, että nyt on kuulailut mun osalta kuulailtu eli keskikropan pito on mennyt. Toissailtana kävin 45 minuutin juoksulenkillä ja se teki kyllä hyvää, kun se päivä oli yks kamalimmista. Tänään työmatkapyöräilyä ja huomenna varmaan myös. Menen 11 päivä tutustumaan uuteen saliin ja katsotaan, että saisko sinne jonkunlaisen lyhyehkö sopimuksen tehtyä.

Mutta tämmöistä tämä nyt on ollut. Oon niin väsynyt, ettei muisti tahdo pelata eikä oikeen jaksa tehdä mitään pakollisiakaan juttuja, eli notkutaan nyt päivä kerrallaan.

Paljon valoa sinne kaikille lukijoille! Kyllä mä tästä vielä ponnistan!









4 kommenttia:

  1. Se pitää vaan ajatella että taloja tulee, taloja menee. Vielä osuu kohdalle joku parempi, täydellisempi.. Se, josta ei mietitä hetkeäkään, kun se kiljuu ovelta että "olet kotona":

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä sulle! Kyllä se elämä voittaa vielä.

    VastaaPoista
  3. Voi että,kuulostaa rankalta:( Voimia ja valoa sinne kovasti,toivotaan että saisitte vielä paremman talon jossain vaiheessa!

    VastaaPoista
  4. Superkiitokset teille kaikille, ihanaa että jaksatte rohkaista! Nyt on pari päivää mennyt taas vähän paremmin. Jostain syystä raskaudessa näyttää olevan vaihe, että mä vaan nukkuisin ja nukkuisin, joten sitten olen koko ajan väsynyt.

    Taloasia on nyt vähän holdissa, tai kyllä me taas katsellaan ja kierrellään ja mies suunnittelee kaikenlaista, mutta onhan se iso harmi kyllä että se paras vaihtoehto meni. Ihmeellisen itkuinen oli kyllä koko viikko, kai se kun tulee riittävästi vastoinkäymisiä niin katkaisee selän lopulta.

    Tänään taas tartuin kahvakuulaan hetkeksi joten jos tästä sais kuntoiluvaihteen taas päälle, sekin piristäisi. Tämä pimeys ja kylmyys on kyllä järkyttävää!

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!