Pages

tiistai 9. syyskuuta 2014

Väsymys bygones? Ja muutakin avautumista

Olen nyt nukkunut. Ja nukkunut. Ja nukkunut. Ja ehkä se pahin väsymys nyt vihdoin on takanapäin. Mutta pitää varoa kyllä tosi tarkkaan, ettei tule yhtään ylimääräistä univelkaa tässä tilanteessa. Yks asia, mitä en tänne ollut kirjoitellutkaan, oli se että mulla vähän on palaillut iltaiset rytmihäiriöt joita ei ole sitten vuoden 2007 jälkeen ollutkaan. Neuvolalääkäri onneksi tänään mua valisti, että häiriöt voi syntyä ihan pelkästä väsymyksestä (toki stressistä ja muustakin) johon lepääminen pitäisi auttaa.

Astmalääkitys tuplattiin taas kerran ja sain ohjeen palata heti asiaan, jos suinkin olo ei parane. Vedän nyt sitten kortisoni+pitkävaikutteinen avaava yhdistelmälääke Symbicortia ja sen lisäksi tarvittaessa Ventolinea joka on avaava lääke. Nukahtamislääkettäkin sain varoiksi, mutta sovimme että hän selvittää ensin Melatoniinin käyttömahdollisuudet ja riskit. Jos nyt sais kuitenkin nää astmaoireet kuriin niin vois taas liikkua paremmin jolloin uniongelmatkin väistyisivät vihdoinkin!.


50 minuuttia hyvää treeniä:)
Liikunnasta puheenollen uskalsin tänään taas kahvakuulata ja todellakin selvästi paremmin meni, mitä sunnuntaina. Muutenkin yleisvoinnissa on nyt ollut käänne parempaan, eilenkin vedettiin juniorin kanssa lähes 3 tunnin päiväunet.

Mutta ei tämä vielä tässä ole - ei todellakaan!

Olen kirjoittanut tätä blogia nyt jo 2 vuotta ja projekti on jatkunut sitäkin pidempään. Ensimmäinen ja päätarkoitus on ollut laihtua ja saavuttaa parempi kunto. Laihtumisen osalta on käynyt ihan naurettavasti, paino on tippunut ja taas noussut, tippunut ja nyt taas nousee jonkun verran. En ole siis saavuttanut mun päätavoitettani. Toki tässä on kaikenlaisia terveysjuttuja ja aineenvaihduntahäiriöita ollut, mutta silti tältä osin koko projekti on ollut suuri pettymys. Kunto on noussut ja treenitulokset on parantuneet, mutta läski on näköjään ikuista. Mulla on motivaatio ollut välillä tosi nollassa tän suhteen, koska haluaisin kirjoitaa tänne oikeastikin saavutettuja tuloksia. Enkä tarkoita tuloksilla näitä mun treenipostauksia ja muuta, vaan että oikeasti voisin sanoa laihtuneeni. Pyörittelen mielessäni nyt blogin jatkoa, aloitanko mä maaliskuussa taas alusta koko projektini ja jos aloitan niin millä periaatteella. Onko pääpaino laihduttamisella, liikkumisella, elämänilon etsimisellä vai millä. Nämä usein sotkeutuvat mulla keskenään ja kaikki tietysti vaikuttaa kaikkeen.



Ja jaksoin taas heilutella isompaa kuulaa
Periteisesti Iiriksen tavoin lajit on tässä vaihtuneet ja se onkin musta liikkumisessa kaikkein parasta, että kun kyllästyy niin aina löytyy jotain uutta. Silti tietynlainen pettymys painaa tässä taustalla ihan koko ajan ja tyytymättömyys muhun itseeni. Vaikka nyt jo osittain tajuan, että jostain syystä laihtuminen on mulle vaan niin paljon vaikeampaa kun monelle muulle ja sit taas toisaalta se, että entisenä syömishäiriöisenä mä en voi tehdä mitään hirveän radikaaleja päätöksiä ja muutoksia. Ne suurimmat muutokset (säännöllinen ruokailurytmi, rehujen lisääminen ruokavalioon, turhien hiilareiden välttäminen) on jo tehty ja ne alkaa olemaan ihan peruskauraa jo mun ruokavaliossa. Jossain silti mättää edelleen - ja pahasti.Tavallaan on onnistumisia, tavallaan ei.

Suoraan sanottuna mun on monta kertaa tehnyt mieli lopettaa koko blogi. Myös kiinnostaa just nyt vähän enemmän lifestyle-tyyppinen bloggaaminen, mutta en tiedä osaanko mä edes yhdistää näitä kahta lajia. Ja ehkä kuitenkin se, että mä en ole bloggaajana kuitenkaan semmonen mitä haluaisin. Että mulla olis oikeasti hienoja tavoitteita joihin tähtäisin. Nyt ehkä omakotitaloon muutto edessä, joten siitä nyt sais jotain kirjoiteltavaa mutten tiedä onko se kuitenkaan ketään kiinnostavaa.

Kyykkyjä, askelkyykkyjä, maveja
No onneksi on positiivistakin kerrottavaa. Tänään oli sitten lääkärineuvola ja sain sokerirasituksen tulokset. Paastosokeria lukuunottamatta arvot olivat hyvät ja tässä tilanteessa ei johda mihinkään lääkitykseen, ihan kotiseurannalla edetään! Tilanne on siis siltä osin parempi kuin edellisessä raskaudessa ja toivottavasti pysyykin.

Toisaalta paastosokeri on kaikista vaikeinta hallita. Hiilareita säätämällä pystyn helposti vaikuttamaan noihin aterioiden jälkeisiin arvoihin, mutta paastosokerin kanssa olen kinkkisessä tilanteessa. Jos paasto venähtää vähänkin yli 8 tuntia, niin sokeri alkaa nousemaan ja mä en nyt vaan jaksa millään nousta mittailemaan ja syömään aamupalaa ja iltapalaa niin että väliksi tulis vain toi 8 tuntia. Se meinais, että iltapala olis syötävä 23 ja aamupala klo 7, yleensä jompanakumpana noista ajoista olen unten mailla. No mutta täytyy kokeilla vähän erilaisia iltapaloja, josko sais venytettyä sitä kahdeksaa tuntia vähän pidemään.


On se kuulkaa kyllä ihmeellistä, miten raskaus ja vauvan paras saa jotenkin omankin ajatusmaailman muuttumaan ja motivaation ruokavalion suhteen ihan uusille raiteille.Muistan toisessakin raskaudessa saman, paino alkoi tippumaan melkeinpä heti sen diagnoosin jälkeen. Että vaikka kuinka on sitä tahtoa tehdä itselleen hyvää, niin se tahto masuvauvan parasta on vielä sata kertaa suurempi. Toisaalta moni, joka noudattaa tiukkaa dieettiä raskauden aikana, repsahtaa kyllä sitten synnytyksen jälkeen.

Mukavaa loppuviikkoa taas teille kaikille! Mä luulen, että saatan yrittää pientä juoksulenkkiä taas kokeilla joku päivä, kerron sitten kuinka kävi:)

2 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. oih - älä jätä bloggailua. Olen aika hiljainen (kommenttien suhteen) blogien seuraaja, mutta tämä on yksi blogi, jota seurailen vakituisesti. Olisi kiva seurata raskauden etenemistä, pitääkö +/- 0-tavoite, ihan tavallisia arkipäivän kuulumisia ja kirsikkana tietenkin kakussa olisi lifestyle-tyyppinenkin blogi..

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!