Pages

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Quulailua helteessä


Tänään on ollut harvinaisen stressaava päivä. Siis todella. Olen irtisanonut työsuhteen lastenhoitajaamme, enkä tiedä mitä teen ensi viikon maanantaina kun mun olisi palattava töihin. Syyksi osoittautui äärimmäinen epäluottamus ja hänen välinpitämättömyytensä. On suoranainen ihme, että olen antanut tilanteen jatkua näinkin pitkään. Valitettavasti miehen turhan suosiollisella avustuksella.

No, päivä meni asioita pohtiessa, töitä tehdessä ja töiden jälkeen äitikaverin ja lasten seurassa rannalla. Salille olis pitänyt mennä tekeen selkätreeni mut en vaan jaksanut.

Ja toi laatoitus oikeasti on vino, en treenaa näinpäin muuta
kuin valokuvia varten:)
Mulla ei siis ole harmainta hajua, kuka hoitaa lapsiani ensi maanantaina kun alkaa taas mun työviikko. Jännää, eikö vain?

Kotipihalla oli sopiva helle ja vähän jo varjoisaa, joten kaivelin taas kuulat esille. Tunnin treenin tein ja vähän sekalaista alun 20 minuuttia.

"No ota nyt se kuva kun mä teen näitä heilautuksia!", "Älä nyt mitään sarjatulta ota, pari kuvaa vaan kun on kauhea työ käydä kaikki läpi!", "Hei OOTA nyt kun mä teen tän sarjan loppuun ja otat sit seuraavasta liikkeestä!". Johan siinä aviomieskin jo nauroi, että mitä ihmettä tässä touhutaan!

No lopulta pääsin itse treeniin. Tänään treenatessa alaselkä lähti ihan samantien kipeytymään. Huomasin, että kun jännitän selän oikein kunnolla (vedän vatsaa sisään), se ei kipeydy yhtä paljon (eli mun notkoselkäni siellä vaivaa). Sitten TUNNIN treenin jälkeen kipinkapin menin laittamaan kylmägeeliä alaselkään ja se pelasti.

Vitsit muuten teki mieli mennä pulahtamaan treenin jälkeen. Meiltä on noin 1 km rantaan. Mut en sitten mennyt. Ehkä huomenna!

Tässä heiluttelen muuten isomman kuulan kanssa. Tein tänään sillä treeniä vähän enemmänkin, jopa tempauksia 12 kg kuulalla (jaksoin 5 per käsi). Täytyy enemmänkin ruveta tuon isomman kuulan kanssa harjoittelemaan. Siinä tempauksessa sain kyllä ranteeni kipeäksi, aika kovin tommoinen iso kuula iskee ranteeseen kun se pyörähtää tuosta käden ympäri.

Heiluu, heiluu:)
Sitä usein valitsee kaikista kuvista ne edustavimmat, missä selluliitit ei niin paljoa pistä silmään ja läskimakkarat eivät pullota niin paljoa.

Päätin miehen ottamasta kuvasta tehdä nyt "poikkeuksen". Näytän ihan raskaana olevalta tässä kuvassa ja mielestäni tässä on kaikki väärin. Jalat on kamalat, kädet, vatsa.... Mutta tämmöinen mä olen askelkyykkyasennossa. Raskauksien jälkeen toi maha on jäänyt tommoiseksi, kun nahkaa on liikaa ja läskiä siellä alla niin se läski asettuu mitä ihmeellisimpiin muotoihin eri asennoissa.

Mahdankohan mä koskaan päästä tuosta vatsasta kokonaan enää eroon?
Tänään muuten tein poikkeuksellisesti myös lihaskuntoa. Tuossa takana näkyvän pirttikaluston jakkara toimi treenipenkkinä. Hauista, rintaa, ojentajaa... laatoilla myös punnerruksia ja lankku niin että pidin molemmilla käsillä kuulasta kiinni ja siis kädet suorana. Ihan hauskaa, hauskempaa silti olisi kahdestaan.




Työkaverin kanssa suunniteltiin jo tänään kuulailua heidän pihallaan. Meillä samanikäiset lapsetkin olis voineet leikkiä yhdessä. Peruin näiden niskavaivojen kanssa, mutta taas siinä kävi niin että yksi päivä pois töistä niin vaivat katoavat.... ehdin jo varata lääkärinkin ens viikolle. Ehkä sieltä saa jotain apua kuitenkin tähän koko ajan uusiutuvaan ongelmaan.

Huikean lämmintä ja aurinkoista loppuviikkoa kaikille! Mä yritän olla stressaamatta ja murehtimatta liikoja nyt, koska silloin sitä jäätelöäkin uppoaa tuosta suusta aivan liikaa.

4 kommenttia:

  1. Kylläpäs kävi harmillisesti lastenhoitajan kanssa! Saako kysyä, miksei teidän lapset ole päiväkodissa, onko sielläpäin paikoista pulaa tjsp?

    VastaaPoista
  2. Olen tehnyt lyhennettyä työviikkoa enkä halunnut laittaa lapsiani päiväkotiin. Tämä oli meille kaikille sopiva ratkaisu kunnes selvis, että hoitajalle turhankin sopiva eli hän ei tehnyt yhtään mitään, ehtinyt lasten kanssa koskaan mihinkään ja viimeisenä uutisena se, ettei antanut muksuille edes ruokaa. Niin ja siis paikoista on pulaa enkä halunnut ruuhkauttaa enempää ja toisaalta kotonaolo on pienille niin paljon parempi vaihtoehto, että en paljoa edes miettinyt asiaa. Jälkiviisaana olis tietysti pitänyt tehdä toisin, mutta näin nyt on. Ja me emme saaneet tulevaksikaan vuodeksi lapsia pöiväkotiin eli 3 ja 5 vuotiaat joutuvat perhepäivähoitoon. Että semmoinen kevät...

    VastaaPoista
  3. Ikävä juttu, et teille sattui tuollainen hoitaja. Mitä kautta, olitte sen ottaneet?
    Joutuvat perhepäivähoitoon? Siis eikö se niin ole, että pääsevät :) Itse teen kyseistä työtä ja kyllä pahasti korvaan särähtää sana joutuvat. Etkö arvosta pph verrattuna päiväkotiin? Mä olen kummankin puolen nähnyt tämän työn kautta ja ainakin täälläpäin en lastani päiväkotiin laittaisi. Syitä en tässä rupea ruotimaan mutta siinähän on vastakkain aseteltuna iso ryhmä ja pieni ryhmä. Jossain postauksessa mainitsit, että kun pph ei ole lapsille ikäistänsä seuraa. Kai teidänkin hoitaja tapaa päivittäin muita hoitajia puistoissa ja heillähän on viikottain yhteisiä sali yms vuoroja jossa lapset näkevät toisiaan. Ja jos tosiaan perhepäivähoito on niin kamala juttu, niin ainahan syksyn haussa voi laittaa ykkösvaihtoehdoksi sen päiväkodin. Meillä päin ainakin pyritään toteuttamaan vanhempien toiveita, jos ne nyt ei ekalla kerralla päässetkään toivomaansa paikkaan, niin ehkä toisella kerralla sitten :)

    VastaaPoista
  4. Saaga: mun poikani oli perhepäivähoitajalla silloin pienempänä joten jotain kosketuspintaa on. Joutuvat tarkoittaa sitä, että hain kolmeen eri päiväkotiin eikä pph ollut mulla edes listalla. Ei siinä mitään negatiivista tai positiivista varausta muuten ole, paitsi että poika on 5 ja perhepäivähoidossa noin yleensä on melkoisen vähän enää viisivuotiaita. Meillä kävi niin, että eskarit ja heidän sisaruksensa veivät kaikki pk-paikat. Nyt lapseni ovat vuoden perhepäivähoidossa ja sitten pääsevät päiväkotiin, joten onhan se aikamoista pompottelua kun poika on tosiaan ollut nyt jo parisen vuotta kotona. Olin toivonut että hän pääsis siihen päiväkotiin, missä aloittaa sitten eskarin. Pienemmän kohdalla mulle olis käynyt perhepäivähoito ja olin jo ilmoittanut senkin että voivat olla eri paikassa, mutta paikkaa ei siltikään löytynyt.

    Meidän pojalla on haasteita monissa eri asioissa ja olin itse ajatellut että isommassa ryhmässä ja kaveriporukassa toimiminen olis voinut häntä niissä vähän auttaa paremmin. Ja toisekseen kotonahoidettuna lapsella ei ole juurikaan kavereita tässä lähellä, päikystä olis voinut niitä löytyä. Pph asuu toisella puolen keskustaa joten lapsetkin voivat tulla mistä tahansa.

    Toi kotihoitotarina on pitkä. Mutta kyseessä on siis sukulainen eikä mistään ulkopuolelta otettu hoitaja. Aika läheinen sukulainen vieläpä että on tässä kaikki konfliktin ainekset kasassa. Äitinä tuntuu nyt ihan kamalalta, että olen antanut tämän tapahtua. Halunnut vaan uskoa parasta:/

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!