Pages

torstai 24. huhtikuuta 2014

Jalkatreenit vuorossa ja sydämenasiaa


Selkä on pääsiäisen pihatöiden jäljiltä ihan jumissa. Kävin hierojalla ja hän sanoi että kaikki selkärangan ympärillä olevat lihakset on jumissa, joten niitä nyt veivataan auki. Ei hyvä, on vaivannut jo lauantaista saakka ja kipulääkkeillä välillä mennään..

Mitäs tässä muuten. No hierojan jälkeen ei tietenkään saa treenata, mutta kun taas ihana ystäväni puuttui peliin ja pyysi salikaveria, niin pakkohan se oli mennä. Jalkatreenipäivä sitten. prässissä meni 100 kg kanssa tässä viimeiset toistot:) Eiks ole aika päheet treenihousut muuten! Tää läski ei turhia kainostele! Kyykyt jätin selän takia tekemättä eli jalkaprässi, takareidet laitteessa, etureidet laitteessa, lähentäjät ja ojentajat. Aika hyvin sain piiputettua kuitenkin! Josko viikonloppuna uskaltaisi jo sitten tehdä vaikka rinta-kädet treenin jos selkää edelleen joudun varomaan. Ja tuli fillaroitua työmatkatkin tällä viikolla, joten olen ollut oikein reipas!


Tässä sitten näitä safkoja. Kukkakaalia... ja kukkakaalia. Tämän viikon ruoat koostuu siis kukkakaalista pääasiassa. Tässä on lohikastiketta ja alempana broiskua. Tänään kukkakaalin kanssa söin jauhelihakastiketta. Muuten esimerkiksi tämän päivän ateriat on
- aamupala rahkaa 200 grammaa, hieman mansikkasurvosta (ja makeutusainetta)
- välipalaksi proteiinipatukka ThinkThin (iherb)
- myöhäinen lounaaksi kukkakaalia ja jauhelihaa
- päivällinen ja iltapala vielä syömättä... todennäköisesti syön vain iltapalan ja rahkaa taas vaihteeksi....

Aloitin SD:n extran uudestaan maanantaina. Oli ihan pakko, kun koko viime viikko meni ihan pipariksi pääsiäisen vuoksi. Nyt on mennyt paremmin, mutta kyllä ne viimeiset pienet suklaamunat kovasti mua kutsuivat... onneks nyt nekin on syöty.

On ollut kovasti takapakkia ja olen jo hieman lannistunutkin. Case mun äiti on mennyt koko ajan huonommaksi. Äiti soitteli tuossa yksi päivä ihan sekaisin ja olin koko päivän tosi pahoilla mielin hänen jutuistaan. Tällä kertaa ei mitään syyttelyjä mua kohtaan, mutta tosi lannistavaa juttua. Vaikka tavallaan olen jo jotenkin sisäistänyt sen, että hänen loppunsa voi olla hyvinkin lähellä, niin kun hän siitä itse puhuu, se tuntuu pahalta. Heillä on perheen kanssa pahoja ongelmia ja musta tuntuu ettei äiti itsekään enää tajua, mitä on tekemässä tai vaatimassa muilta. Ja uhkailee mm. "häviän teidän kaikkien elämästä lopullisesti". Mä en voi auttaa hänen elämäänsä uuden perheensä kanssa, pääasiassa olen huolissani mun pikkuveljestäni. Ja kun on oma elämä ja perhe, niin en voi olla terapeuttina omalle äidilleni. Eikä äidin kunto ole enää hyvä. Olen epäillyt, että hänellä on bipolaarisen häiriön lisäksi joku rajatilahäiriö tai muu sekava. Liityin yhteen tukiryhmäänkin, jossa vastaavien omaisia.Äitihän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle just koska ei enää pystynyt töihin (pääasiassa toimistotyö) jossa sinnitteli ihan loppuun asti. Ja se tuntui olevan vähän kuin lopun alkua.

No, hormonitoiminta ei ole edelleenkään kunnossa. Vielä vuosi sitten kuukautiset tulivat säännöllisesti ja nyt ihan sekaisin. Mulla on toi kilpirauhashoito päällä mutta ei se taida auttaa. Sekin lannistaa, nuorempi on kohta 2,5 eikä vauvaa näy eikä kuulu. Olen välillä miettinyt sitä, että josko tämä olis tässä, mutta en vaan pysty ajattelemaan sitä surematta. Mulla on ihanat rakkaat lapset: tyttö ja poika, mutta ja meidän perheeseen mahtuu edelleen lisää lapsia.

Ja kaiken kukkuraksi sain eilen melkoisen tällin kun kuntamme päivähoitovastaava ilmoitti, ettemme saa lapsille päivähoitopaikkaa syksyksi. Nythän olemme hoitaneet perheen ja sukulaisten turvin lapset tämän talven, koska teen vain osa-aikaista viikkoa (jatkan sitä myös syksyllä) ja syksyksi mun oli ehdottomasti pakko saada 5v jo päiväkotiin, mielellään nuorempikin joka on melkein 3 syksyllä. Haimme kolmeen eri päiväkotiin emmekä päässeet yhteenkään. Nyt lapset sitten joutuvat perhepäivähoitoon, ellemme keksi jostain muuta ratkaisua tai ellen jää kotiin. Olen koko talven miettinyt, että olisko meidän poika pitänyt jo nyt olla päikyssä kun kaipaa hirveästi kavereita (käy kerhoissa ja puistoissa) ja nyt tämmöinen ilmoitus. Meitä oli muutamia perheitä, olisko ollut kolme, tällä alueella joille tämä ilmoitettiin mikä tietysti tarkoittaa sitä, että perhepäivähoitajille tulee hyvin vähän vanhempia lapsia eli silloin ei ole leikkikavereitakaan. Että semmoista.

Yritän tässä nyt jaksaa ja miettiä ratkaisuja näihin kaikkiin murheisiin. Onneksi on vapaapäivät taas ja ihanan aurinkoiset ilmat ulkona mistä nauttia!

2 kommenttia:

  1. Ihanat treenihousut, mistä olet löytänyt?

    VastaaPoista
  2. Nikni, ihan ellokselta jostain tarjouksesta:-) Muistaakseni heidän omaa mallistoa ja noi on vähän paksummat eli menee juoksuhousuinakin vähön kylmemmällä.

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!