Pages

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Tankkauspäivästä...

Aamupalaksi täysjyväpaahtoleipää ja munakasta
Superdieettiinhän kuuluu yksi tankkauspäivä jotakuinkin dieetin puolivälin tienoolla. Tankkauspäivää löytyy tokit tarkat ohjeet, mutta voi tankata myös oman mielen mukaan.

Minua ei ne suorat ohjeet miellyttäneet ihan täysin, joten päätin muokata niitä itselleni sopivaksi.

Oli tarkoitus, että syön normaalisti ateriat ja sitten päälle vähän karkkia ja makeaa hedelmäsalaattia sekä jäätelöä.

Aamupäivä menikin ihan hyvin, aamiainen oli runsas, muttei niin runsas että olisi ähky tullut. Käytiin pyöräretkellä yhden kaupan avajaisissa ja siellä vielä sain mussuttaa pienen palan täytekakkua ja karkkia. Karkkien jälkeen alkoi olla jo huono olo ja piti vetää litra vettä niin olo rupesi kohenemaan pikkuhiljaa.

Lounaaksi oli kanakastiketta, siihen hieman
kaveriksi täysjyväpastaa ja salaattia reilusti.
Ei hullumpi olo, vaikka en ole noita viljatuotteita
syönyt viikkoihin. Niin ja jäätelö jälkkäriksi.

Sitten lähdettiin salille treenaamaan jalkoja (ai että tuntuu muuten nyt seuraavana päivänä) ja siitä se alamäki alkoi. Treenin jälkeen vedin vielä protskupatukan, mutta loppuilta oli yhtä paahtoleipää...

Jostain syystä erehdyin ostamaan lapsille täysjyväpaahtoleipää (jota eivät olleet ikinä ennen syöneet). Esikko kuitenkin tiesi (jossain piirretyssä oli nähnyt), miten paahtoleipää paahdetaan, mutta ei sitten kuitenkaan hirveästi välittänyt siitä. Ja mä alitajuisesti päätin, että nyt tankkauspäivänä on paketti syötävä loppuun ettei jää houkuttelemaan mulle. Heh heh, kaikkea sitä naisen päässä liikkuu:-)

No joka tapauksessa söin sitten niitä paahtoleipiä. Pikkuhiljaa illan edetessä sitten rupesi hirvittämään, että kuinka pahat vieroitusoireet saan tästä. Fb-ryhmässä yksi sun toinenkin oli kertonut, että tankkauspäivä jälkeen kroppa huutaa hiilareita  ja sokereita vaikka kuinka pitkään ja että monella on mennyt ihan pipariksi. Nyt on kuitenkin jo vuorokausi takana, eikä ole suurempia himoja ollut.

Paino ei myöskään noussut tankkauksesta juuri ollenkaan, ehkä joku 200-300 grammaa mutta onpahan suolistossa tavaraakin... Turvotuksia tulee ja menee. Mulla selkeästi on taipumusta vähän kropassa kerätä turvotusta, olin sitten dieetillä tai en. Enkä edes aina tiedä mistä se syntyy, treenaamisesta, ruoasta...? Monella ryhmässä tankkauksen tuloksena paino nousi reilustikin, joten en tiedä miksei mulla käynyt näin. Ehkä söin kuitenkin liian vähän?

Ehkä yleisesti tästä tankkauksesta jäi mietityttämään se, että oliko tämä välttämätöntä. Kun on paljon painoa pudotettavana, niin onko sillä loppujen lopuksi väliä että buustaileeko tämmöisellä ajoittain vai antaako painon sitten vaan laskea pikkuisen hitaammin? Varsinkin jos siitä tankkaamisesta tulee huono olo? Mulla on ollut aika hyvä olo tässä kuitenkin ruoan osalta joten en näe niin tarpeellisena tämmöisiä mättöpäiviä siihen väliin. Ehkä sitten, kun ne kilot on vielä paljon tiukemmassa, on tärkeämpää.

Treeni sujui myös samana päivänä ihan hyvin, vaikka käsittääkseni ei olisi saanut treenata. Mulla vaan hakee tämä kilpirauhaslääkitys koko ajan ja se sotki treeniä (sydämentykytyksiä ja tajuton hikoileminen ihan pienestäkin rasituksesta) ja tulee sotkemaan vielä jonkun aikaa jatkossakin.

Kyllähän tässä mielialat vaihtelee koko ajan. Ja kun on tämmöistä epämääräistä kevät(?)väsymystä, niin olo on vieläkin hankalampi. Mutta pikkuhiljaa paino laskee (uskallan melkein luvata taas kilon tippueen...huomenna nähdään).


Tänään taas ruodussa, salaattia ja jauhelihakastiketta (tomaatti). Sorry kuva, josta ei näe mitään koska halusin saada tulppaaninkin siihen ja tarkennus meni plörinäksi.

Käytiin taas pikkulikan kanssa pyöräretkellä kahvilassa ja hän nautti donitsin, mä light-limpparia ja proteiinipatukan. Eikä ollenkaa ollut hullumpi näin. Miksenole ennen keksinyt?

Ai niin, siitepölykausi on alkanut täällä etelä-suomessa. Damn! Ihmettelinkin, miksi nokka on tukossa 24/7.

Nyt taas kohti uutta viikkoa! Ma+Ti onkin haasteellisia päiviä, koska olen työpaikan koulutuksessa molemmat päivät aina iltakuuteen saakka. Ja perheen miespuoliset lähtivät lappiin viikoksi, joten tyttövalta kotona! Tosiaalta pois houkutuksia asettava mieheni.

3 kommenttia:

  1. Oon vähän ristiriitaisin tuntein lukenut näitä viime päivityksiä. On tosi hienoa, että sulla on paino vihdoinkin lähtenyt laskuun ja joinain päivinä kuulostat oikein hyvinvoivalta ja reippaalta. Välillä olen taas ollut vähän huolestunutkin, että voiko olla sille kilpirauhasellekaan terveellistä, kun olet kuvaillut oloasi niin voimattomaksi. Että miksi dieetin pitää koko ajan muuttua, välillä kiristellään lisää ja välillä tankataan pahaan oloon asti? Eikö voisi löytää sitä tasapainon kohtaa, missä paino putoaa, mutta olo on kuitenkin vielä suhteellisen hyvä ja jaksaa treenata kunnolla? Ehkä mua häiritsee tossa se, kun juttailu on kuitenkin aikamoista fitnesspiirien broscienceä vailla kunnon tutkimuspohjaa. Käytännön tulokset on kyllä kieltämättä vaikuttavia ja onhan painonpudotus reippaasti ylipainoiselle jo sinällään sellainen terveysetu, että ehkä se peittoaa nuo mahdolliset terveyshaitat.

    VastaaPoista
  2. Tankkaus ei ole välttämätöntä, jos paino jatkaa putoamistaan. Jos paino jumittaa, niin se voi johtua liian kauan jatkuneista matalista kalori- ja/tai hiilarimääristä. Jumitapauksissa tankkaus voi antaa uuden buustin aineenvaihduntaan ja paino lähtee putoamaan paremmin tankkauksen jälkeen. Mutta tosiaan ei tankkausta ole pakko tehdä, jos paino putoaa muutenkin.

    VastaaPoista
  3. Ensinnäkin kiitos kommenteistanne!

    Olen eniten laihduttavien ryhmässä, jossa vedetään kaikkein tiukimmalla ja tankkaus oli kyllä mun ymmärtääkseni lähes välttämätön. Ja halusin nyt kokeilla sen, kun kerran kuuluu dieettiin. Idris siinä olet oikeassa, että eihän siinä sinänsä mitään järkeä ole kun kerran paino tippuu kuitenin, mutta tulipahan nyt kokeiltua ja kyllä 4 viikon tiukistelun jälkeen se varmaan oli ihan hyväkin vähän kerätä voimia.

    Toki jatkossa jatkan itselleni sopivalla ruokavaliolla (olen ymmärtänyt, että se on viikon 4 ohjeiden mukainen) kun se kerran toimii. Tämä oli mulle oikeasti viimeinen mahdollisuus, onneksi on toiminut! Toisaalta kilon-kahden päästä olen siinä mitassa, mihin olen aikaisemmin jumittanut joten saa nähdä kuinka jatkuu. Olen nyt vertaillut jonkun verran sitä aikaisempaa ruokavaliotani tähän ja on siinä pientä eroa, esimerkiksi proteiinia saan nyt huomattavasti vähemmän ja hiilareita myös jonkun verran...luulen että kalorimääräkin on jonkun verran pienempi. Tämä kilpirauhanen ilmeisesti tekee sitä, että paino lähtee tippumaan paljon alhaisemmilla kaloreilla, tai ainakin olen kuullut näitä kokemuksia.

    Olot vaihtelevat. Itse asiassa meidän ryhmässä aika moni valittelee samaa. Mutta itse en osaa arvioida johtuuko se dieetistä, uudesta kilpirauhaslääkityksestä vai mahdollisesti sairastamastani flunssasta...luultavasti vähän kaikkien summa.Nyt sitä voimattomuutta ei ole ollut kun vaan muistan syödä säännöllisesti. Ja kyllä mun on sanottava, että olen muutaman kerran poikennut ruokavaliosta..tänäänkin sain sapuskat koulutuksen yhteydessä hotellin ravintolasta ja välipalaksi otin marjarahkaa (semmoista missä on kermaa, marjoja ja varmasti sokeria) kun muut veti donitsia, kakkua ja karkkeja:) Marjarahka ei tietenkään kuulu juttadieettiin mutta otin sitä puolet vähemmän kuin olisin pelkkää rahkaa syönyt.

    Kaksi viikkoa vielä jäljellä ja sitten nähdään, miten homma jatkuu!

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!