Pages

tiistai 18. helmikuuta 2014

Mamma mamma

Harvemmin mä tänne mun äidistä/perheasioista kirjoitan, mutta nyt kyllä tuli taas semmoinen stoppi että hyvää päivää!

Äiti oli miehensä kanssa loppuviikosta tulossa kylään. Kaksisuuntaista sairastavan äitini tilanne on vuosi vuodelta huonontunut ja nyt niin, että jäi töistä sairaseläkkeelle ja makaa nyt sitten neljän seinän sisällä. Aina on vierailut onnistuneet jotenkuten kun hän skarppaa mutta onhan se kieltämättä vähän huvittavaa että kaksoiselämää vietetään. Kuulen pääasiassa veljeltäni äidin asioista, itse ei mulle kerro mitään ja esittää että asiat on ok. Ja sitähän ne nimenomaan ei ole.

No nyt velikin tuli täysi-ikäiseksi ja alkoi kova uhma. Tiedän sen omasta kokemuksesta, että äidin läheltä haluaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman kauas. Veli on vaan pari astetta mua uhmakkaampi joten vanhemmat ovat kieltämättä vähän pulassa. Ja kun veli on sitä helvettiä vuosikaudet kestänyt, niin en voi minäkään kyllä hänelle rehellisesti sanoa että musta hänen olisi hyvä vielä asua kotona ja käydä lukio loppuun.

Anyway... veli tietenkin facessa jossa rupatellaan ja kerroinkin hänelle, että joo mamma ja mies on tulossa tänne kylään. Seurauksena sitten se, että äiti soitti raivoissaan mulle et miksi olen mennyt kertomaan veljelle. Kuulemma pitää hirveät bileet ja blaa blaa... kiroilua ja "et ole mun tytär" - sitten löinkin luurin korvaan. Nyt odottelen mielenkiinnolla saanko sekopään tänne kylään vai en.

Meidän äidin kanssa tulee aina, säännöllisin väliajoin, näitä kohtauksia. Asun itse 350 km päässä ja tavataan n. 2 kertaa vuodessa, mutta puhelimen läpi saan kuulla kaikenlaista. Esimerkiksi joskus oli tämmöistä, että mieheni jättää minut hoikemman naisen vuoksi jos en laihduta. Sitten, että mieheni on tyhmä (ei siis kirjaviisas). Tai, että mieheni suku on kouluttamatonta. Tai että lapseni on kasvatettu huonosti. Tai että sairastun kaikkeen mahdolliseen koska olen läski (tämän hän huusi joku perheen lääkärikirja kourassa).

No sairaus on sairaus. Tavallaan surullista nähdä kun hänen elämänsä lähestyy elinkaaren loppua vaikka onkin vielä kohtuunuori (57). Onhan tässä ollut jo aikaa totutella elämään ilman häntä - kokonaan.

Mut hei, superdieetin ruokavalio-ohjeet tulee ylihuomenna! JA nyt tuli jo lisäravinneohjeet. Fat Burnereita lukuunottamatta multa löytyykin jo kaikki:D

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi rankalta mitä joudutte veljesi kanssa äidin osalta kestämään:( Vaikka on kuinka sairaus niin ei sitä silti tarvitse kaikkea hyväksyä sairaaltakaan. Voimia sinne suuntaan kovasti!

    VastaaPoista
  2. Kiitos kovasti. Äidin vointi on romahtanut parin viimeisen vuoden aikana. Vaikea on tietää, onko kyse sairauden luonnollisesta kulusta vai niistä kymmenistä eri psyykelääkkeistä joita häneen on pumpattu vuosien aikana. Itse kävin 3 vuotta psykoterapiassa, joten selviän tämän asian kanssa jotenkin vaan veli ja isänsä kyllä kärsivät. Ja tottakai äiti pääsee yllättämään mut,aina välillä. Siitä kun ei koskaan tiedä, millä "tuulella" soittaa. Onko täydellistä haukkumista ja kiroilua vai hyvänpäivän tuttu- tasoista rupattelua. Veljestä olen tehnyt yhden kerran lastensuojeluun ilmoituksenkin ja siitä saan aina myös kuulla haukkuja. Onneksi meillä on fyysistä etäisyyttä satoja kilometrejä. Suruksi taas koen sen, että mun lapset ei koskaan tule saamaan kontaktia häneen. Hän pärjää vielä vauvan kanssa, vaan tuo isompi jo huomaa ja reagoi siihen, ettei mummi ole oikein kunnossa.

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!