Pages

tiistai 7. tammikuuta 2014

Dieetillä

Mikään ei tässä tammikuussa kismitä mua just nyt enempää kun se, että hirveän moni aloittaa ihan yhtäkkiä laihdutuskuurin. Blogimaailmassa, facessa, työpaikalla...

Ihan yhtäkkiä päätetään ruveta laihduttamaan, kuka milläkin dieetillä. Näyttäisi edelleen olevan fitfarm kovin suosiossa. Toiset karppaa, toiset nutraa, on lentoemäntädieettiä ja jotkut vetää pelkkää kasvissosekeittoa...

En tiedä mikä siinä itseä harmittaa, ehkä se että mulla noi mikään ei ole tehonnut ja kokemus on se, että on saanut hormonitoiminnan ihan sekaisin.

Mä olen lukenut tätä, kerta toisensa jälkeen, ajatuksella
http://juttafitness.blogspot.fi/2012/12/fit-tips-kilpirauhasen-vajaatoiminta.html

Siltikään omalla kokemuksella ei ole mitään väliä, vaikka kuinka varoittelisi. On niin kiire päästä bikinikuntoon. Eräskin kaveri sanoi tahtinsa olevan 5 kiloa KUUKAUDESSA. Siinä ei paljoa auta sanoa, että siitä puolet on lihasmassaa. Kun pitää vaan päästä bikinikuntoon.

Monet näistä laihduttelijoista on kuitenkin hoikkia tai korkeintaan hieman pyöreitä ts. laihdutettavien kilojen määrä vaikkapa alle 10. Arvaanpa kuitenkin sen, että jojoilu pienessäkin mittakaavassa pidemmällä tähtäimellä johtaa siihen, että elimistö on ihmeissään ja pikkuhiljaa kerää sitä vararavintoa kun ikäänkin tulee lisää niin laihduttaminen kerta toisensa jälkeen on aina vaan vaikeampaa. Jojot kasvaa ja lopulta koko kroppa on sekaisin.

Ja mitä se laihduttaminen sitten on. Vahditaan niitä kaloreita (pahimmassa tapauksessa ei edes katsota proteiinien/hiilarien/rasvojen osuutta) ja treenataan joka päivä. Joka ikinen päivä jotain, vaikka sitten kuntopyöräilyä, zumbaa tai kävelylenkki. Ja kuinka kauan sitä sitten jaksetaan? Kuukausi, kaksi?


Olenhan mä itse tehnyt nämä samat virheet, kerta toisensa jälkeen. Ja tässä nyt sitten olen. Katson tätä asiaa niin eri näkökulmasta jossa jopa 5 kiloa vuodessa on parempi kuin 5 kiloa kuukaudessa. Ne ruokavaliomuutokset täytyy saada juurrutettua sinne sielun syövereihin niin, että ovat ja pysyvät. Ehkä lasten olemassaolo auttaa tässä, koska joutuu samalla miettimään että saa juurrutettua ne hyvät tavat myös lapsiin (ja sekös vasta haasteellista onkin).

Olen käynyt nyt salilla aika säännöllisesti (raskauden loppuaikoja ja vauva-ajan alkuaikoja lukuunottamatta)... 12-13 vuotta. Ja joka ikinen vuosi on sama juttu. Sali täyttyy ja pikkuhiljaa alkaa siitä hiljenemään. Ehkä pikkuhiljaa, kun dieetit alkavat mennä pois muodista ja elämäntapamuutosten tärkeydestä puhutaan enemmän ja enemmän, niin me malttaisimme ruveta jokainen tekemään tätä maltilla ja pitkäisikaisia tuloksia saavuttaen.

Toisaalta, aikaisemmat buumit monet ovat pikkuhiljaa siirtyneet suomalaisten ruokapöytään. Karppauksestakin luultiin, että kyseessä on vaan joku hetken juttu mutta niin vaan on suomalaiset vähentäneet leivän syöntiä ja lisänneet eläinrasvojen määrää. Työpaikallakin kun käy naisten kanssa syömässä, niin aika harvinaista se on enää nähdä perunoita/riisiä/pastaa kenenkään lautasella ja monet miehetkin ovat pikkuhiljaa jättämässä niitä pois (toki en ole huomannut kyllä heidän olemuksessaan mitään eroa eli hyvinvointi lienee enemmän sisäistä). Eli ei niissä dieeteissä aina ole pelkästään sitä huttua. Mutta tietysti kaikkea voi käyttää väärin. Siksi mä tuota Paleo-asiaakin mietin nyt todella tarkkaan, onko se askel kohti dieettituhoa vai voisiko siinä olla joku viisauden siemen.

Oikeastaan nyt ei enää harmita niin, aloitin tätä jo eilen kirjoittamaan. Mutta julkaisen nyt kuitenkin, on tässä tärkeitäkin ajatuksia:)







4 kommenttia:

  1. Olen katsellut vähän tätä samaa asiaa.. siitä näkökulmasta että jos on normaalipainoinen ja jouluna kertyy mutama kilo ylimääräistä, niin sehän on ennen kaikkea tervettä ja normaalia ottaa ne heti pois eikä antaa kertyä. Kuten itse olen vuosia tehnyt ;-) Sitten taas jos painoa on paljon enemmän, eli työtä olisi enemmän kuin muutama kilo, mikä tarkoitaa sitä että sille elämäntaparemontille olisi oikeaa tarvetta, niin pikadieetit ei ainakaan itselleni tehnyt mitään muuta kuin pahaa mieltä koska ne ei koskaan onnistuneet niin että kilot olisivat jääneet myös pois..

    VastaaPoista
  2. Joo, mä olen jotenkin periaatteesta kaikenlaisia dieettejä vastaan. Tosin itselläni ehkä enemmän haraa vastaan se psykologia. Olen sen verran onnekas, että omistan (no, omasta mielestäni) aika rautaisen elimistön, enkä usko, että edes saisin sitä kovin helposti sekaisin. Valitettavasti ihan samaa en voi sanoa tuosta henkisestä puolesta. Mä olen kyllä lihonut ihan vaan sen takia, että olen ruoasta hakenut hyvänolon tunnetta ja lohtua enkä ole tarpeeksi välittänyt siitä, mitä itselleni teen. Jos elämä on pyörinyt liikaa ruoan ympärillä niin en usko, että siihen on mikään hyvä ratkaisu laittaa elämää pyörimään edelleen ruoan ympärillä vähän eri tavalla.

    Mä en siis usko, että mikään ehdoton sääntöjen mukaan toimiminen voisi mulla onnistua pitkällä tähtäimellä, vaan yritän vain koko ajan tehdä vähän terveellisempiä valintoja ja opetella sitä kohtuutta, jos ja kun herkuttelen. Ja ne mun terveelliset valinnatkaan ei noudata mitään tiettyä ideologiaa. Mun mielestä kannattaa syödä sellaista, mikä maistuu hyvältä ja saa olon syömisen jälkeenkin tuntumaan hyvältä, mutta en nyt välttämättä lähtisi liittymään mihinkään dieettijunaan, jossa on kauhea katastrofi jos vaikka tulee lounassalaatin kanssa syöneeksi palan täysjyväleipää. Tai kakkua. Tai pistää kaurapuuroon nokareen kookosöljyä, hui kovaa rasvaa.

    Pätkäpaasto on kyllä saanut vähän miettimään, koska olen luonnostaan vähän tuollainen syöjä. Joskus vaan tulee päiviä, jolloin ei tule syötyä ennen kuin iltapäivällä. Nyt olen yrittänyt koko ajan pitää yllä säännöllistä ateriarytmiä, mutta viime aikoina olen alkanut miettiä, että miksi, kun kerran paastopäivistä on tutkittua etuakin? Ehkä voisin vaan pitää paastopäivän, jos siltä kerran tuntuu. Mihinkään 5:2 -systeemiin en kyllä rupea.

    Mutta joo, eri ihmisille lienee toimii eri jutut. Jotkut noilla dieeteilläkin saavat pysyviä tuloksia, vaikka valtaosa tuntuu jojoilevan. Ja joillain erityisruokavalio on ihan fyysisten syiden takia tarpeen. En missään nimessä lähde tuomitsemaan.

    VastaaPoista
  3. Leena mua silti ihmetyttää se, miksi normaalipainoisen pitää aloittaa "dieetti" niiden muutaman kilon vuoksi. Miksei vaan normalisoi syömisiä ja se paino putoaa hiljalleen itsekseen? Ehkäpä siinä juurtuisi semmoiset elämäntavatkin ettei paino pääsisi nousemaan enää jatkossa? Jojo se on pienikin jojo. Ja epäilen että meillä naisilla varsinkin iän lisääntyessä hormonitoiminnan hidastuessa tuo jojo senkun vaan hankaloituu ja pahentaa tilannetta.

    Idris, eiköhän meistä lihavista aika monikin hae ruoasta jotain lohtua. Musta sä sanoit tosi hyvin tuon että ei ole hyvä ratkaisu laittaa elämää pyörimään edelleen ruoan ympärillä vähän eri tavalla. That's the point! Tänään enemmän, huomenna vähemmän, tänään rasvaa, huomenna rasvatonta... tänään kaalisoppaa, ensi viikolla karppiruokaa.

    Ja tottahan tuokin on, että kun tarpeeksi rajoittaa ja kieltää niin lopulta menee överiksi.

    Tuota pätkäpaastoa mietin joskus itsekin. Yks työkaveri (toki alkujaankin hoikka) on saanut sillä kohtalaisen hyviä tuloksia. Mutta itselläni on ollut vähän taipumusta tähän "älä syö päivällä mitään niin taatusti ahmit illalla" joten en ole varma toimisiko.

    VastaaPoista
  4. Hmm, mulla on kyllä ihan sama, että helposti menee sitten ihan liikaa syömiseksi, kun on pitkään ollut syömättä mitään. Mutta ehkä se voisi auttaa, että olisi ihan tarkkaan etukäteen päättänyt, mitä paastopäivänä syö. Mua ei kyllä kiinnosta tippaakaan noin yleensä mittailla eikä laskea, mutta ehkä justjust joku tuollainen paastopäivän täsmällinen kokonaisuus voisi alkaa mennä silloin tällöin. Varsinkin jos söisi sitten aina vaikka saman jutun, että alkaisi mennä rutiinilla. Pitää vielä pohdiskella!

    Toisaalta olen viime aikoina huomannut itsessäni sellaista positiivista kehitystä, että salipäivinä mietin ruokailua ja ruokarytmiä ensisijaisesti siitä näkökulmasta, että miten jaksan treenissä mahdollisimman hyvin. Se on mun mielestä ollut tosi hieno juttu, jota en missään nimessä halua häiritä millään dieettihömpötyksillä. Ja treenipäivät taas on aika epäsäännölliset, kun täytyy sumplia omia aikatauluja, ryhmäliikunta-aikatauluja ja sitä, miten romuksi milloinkin onnistun itseni salilla väsyttämään. :D Usein pitää melkein pitää 2 lepopäivää ennen kuin kyseisellä lihasryhmällä voi tehdä yhtään mitään. Jonain tuollaisena totaalilepopäivänä vois kyllä ihan hyvä paastoilla, mutta en sitten tiedä, vaikuttaako se kovin negatiivisesti palautumiseen.

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!