Pages

maanantai 30. joulukuuta 2013

Tavoitteita ja toiveita 2014

Taisin tuolla jo aiemmin kirjoittaa, etten tee mitään lupauksia kun ne eivät kuitenkaan pidä. En ole laihtunut juurikaan ja se on ollut kaikkein suurin pettymys tältä vuodelta. Helmi-kesäkuussa painoa tippui lupaavasti ja sitten se tyssäsi täysin. Ja vaikka syksyllä olen mielestäni liikkunut kohtuullisen hyvin ja syönyt hyvin, niin mitään muutosta ei ole tapahtunut.

Lokakuussa kävin verikokeissa otattamassa kilpirauhasen arvot ja nyt näyttää siltä, että kyllä mulla se vajaatoiminta on. Sitä, että minkä tyyppinen, on vielä epäselvä ja sitä selvitetään. Tämän kanssa nyt täytyy elää ja yrittää vaan niellä se, etten ole terve.

Onhan tässä kuitenkin ihan hyvä pohjatyö tehty ja peruskunto on ihan ok. Lihaskuntoakin jonkun verran tullut salilla harjoitettua. Mutta olemus on ihan samanlainen kuin vuosi sitten, ehkä pahempikin. Tänä syksynä on ruvennut tulemaan outoja turvotuksia sormiin, nilkkoihin, kasvoihin nyt ainakin. Eikä ne turvotukset tahdo lähteä millään. Hiuksia lähtee ja katkeilee hurjan paljon verrattuna entiseen. Ja tämä väsymys. Ei ole kaikki kunnossa.

Anna Toobigtobeme- blogista kirjoitti, että heille on tulossa kolmas vauva. Ihana uutinen ja tässä täytyy nyt tunnustaa, että munkin haaveeni on ollut koko tämän vuoden jo kolmas vauva. Nyt näyttää siltä, että nämä hormoniasiat sotkevat tätäkin puolta. Kuukautiset heittelevät ja tulevat miten sattuu, en taida ovuloidakaan. Olisi ollut tärkeää talouden näkökulmasta, että vauva syntyisi ennenkuin isosisko täyttää 3 vaan näyttää nyt pahalta.

Niinpä mulla on lupauksien sijaan toiveita ja yrityksiä ensi vuodelle.

Kilppariasioihin selvyys ja lääkitys.
Raskaushaaveen toteutuminen
Pidän liikunnan elämässäni, miten ja milloin on vielä kysymysmerkki.
Ruokavalion parantaminen vielä entisestään.
Syömishäiriöstä eroonpääseminen- kokonaan!
Liikunnallisuus myös esimerkkinä lapsilleni (yhteisiä liikuntajuttuja lasten kanssa)
Lääkiksen pääsykoe (vaikka on pakko tunnustaa että tämän syksyn väsymys yllätti mut täysin enkä näihin kokeisiin ehdi kaikkia kirjoja lukemaan...menen silti:)
Sen oman liikunnallisen ja reippaan minän löytäminen uudestaan.
Kasviksien määrän reipas lisääminen, myös lasten lautasella (mies on toivoton tapaus)
Lähiruoka (miten, vielä kysymysmerkki)

Aikalailla tämä kaikki nivoutuu yhteen ja samaan kuvioon kuitenkin. Yleisen hyvinvoinnin parantamiseen. Olen ollut tämän painohomman kanssa epätoivoinen ja vielä epätoivoisempi. Kun erikoislääkärikin epäilee että syön väärin ja tarjoaa rasvasieppareita tai lihavuusleikkausta, niin kävin kyllä melkoisen kuopan pohjalla. Tätäkö tämä elämä on. Lihavuuden ympärillä, metaboliset oireet ja lääkärikin syyllistää.

Tyttären 2v synttäreitä juhlittiin hyvän kakun merkeissä:) sitten lähdettiin risteilylle. Buffetissa päätin, että otan vain niitä herkkuja mitä kotona en saa ja niitäkin kasvispainotteisesti. Hyvä päätös. Ja menetin sushi-neitsyyteni (ei musta mitenkään erityisen hyvää). Tytär söi katkarapuja, mätiä ja maistoi jopa simpukkaa:)  jälkkäripöydässä vähän meni itsehillintä, mutta ei ähkyyn kuitenkaan. Ja rankaisin itseäni illalla 30 min. kuulatreenillä:)

Hyvää tulevaa vuotta 2014. Olkoon se armollinen ja ennen kaikkea tuokoon sekä henkistä, että fyysistä hyvinvointia roppakaupalla!

Joulumässyjen jälkeen proteiinilettuja (bansku, hera, muna) ja
päälle rahkaa, hieman kermaa ja mustikoita. Vei nälän hyvin:)

lauantai 28. joulukuuta 2013

Zumbaa lisää:)

Mahtoikohan olla tämän vuoden viimeinen? Lisää kokemuksia Elixiasta...

Koska en ole vakiasiakas vaan citydeal-asiakas, niin mennessäni zumbaan sain kuulla että joudun odottamaan kunnes varatut paikat avautuvat. 5 paikkaa oli tunnille jäljellä ja kun oli mun aika merkata, ne oli kaikki menneet. Pääsin onneksi ylimääräisenä, mutta täytyypä sanoa että aika pienestä on kiinni. En haluais toista kertaa törmätä tämmöiseen tilanteeseen että en pääsiskään tunnille. Jonkunlainen varaussysteemihän tuolla on, mutta aina ei ole mahdollista tietää että mihin jumppaan lopulta pääsee varsinkin kun paljon riippuu noista lapsista... no mutta semmosta se.

Eilen treenasin kahvakuulaa 40 min. joten olin hieman väsähtänyt zumbailija tänään. Kahvakuulasta täytyy sanoa nyt heti, että vaikka olen käynyt ohjatuillakin tunneilla niin yksinään treenaaminen on haastavaa. Katsoin aika monta tekniikkavideota ja silti tein heilautukset vähän väärin niin että otti jalkojen sijaan selkään. Tänään katselin videoita taas lisää ja pikkuhiljaa olen ruvennut miettimään itselleni sopivaa ohjelmaa/liikeyhdistelmiä. Kahvakuulallahan nyt voi käytännössä tehdä mitä vaan. Paitsi kasvattaa hauista;-)

Yritänkin nyt saada tuota keskivartalon lihaksistoa kuntoon. En oikein tiedä, mitä taas on tapahtunut kun luulin sen jo olevan paremmassa jamassa. Nyt on selkäsärkyä ollut ihan koko ajan. Tein tuossa illalla vielä puolisen tuntia pilatestakin, josko se vetreyttäisi vähän oloa.

Tämmöistä väsymystä, minkä keskellä just nyt elän, en muista olleen vuosiin...ehkä vuosikymmeniin. Mulle ei riitä mikään uni ja mikään liikunta ei tuo hienoa endorfiinihumalaa tai edes piristä. Olen aivan yhtä väsynyt zumban jälkeenkin. Joku kuukausi sitten tämä alkoi ihan yhtäkkiä. Tai lieneekö siitä jo 2 kuukautta... ja muisti ei pelaa ollenkaan. Aviomies naljailee siitä koko ajan mutta mä en voi sille mitään. Toivottavasti kevätaurinko pian rupeaa herättämään mua taas eloon.

maanantai 23. joulukuuta 2013

Zumbaa...! Ja kilppariasiaa

Tänään päätimme miehen kanssa yhteistuumin aamulla lähteä sinne Elixiaan. Lapsiparkkikin oli sopivasti auki just Zumban ajan. Zumbaa veti mies nimeltä Anton, ja olihan siinä Antonissa silmänru..... eikun siis katseltavaa!

Sali oli tupaten täynnä, itelle jäi just senverran tilaa että mahduin kädet levällään seisomaan. Tämähän asettaa tiettyjä rajoituksia Zumban tanssillisuudelle kun tilaa ei ole. Mutta hauskaa oli silti. Törttöilin, mutta aina kun sain kiinni missä mennään niin menin sitten ihan täysillä. Harmin paikka oli kyllä se, että olin koko ryhmän ainut ylipainoinen. Aiheuttaahan se tietynlaisia fiiliksiä kun tavismammoja ei muita näy.

Suihkun jälkeen mentiin hakemaan lapset lapsiparkista. Lapsille oli vieläpä joululahjat ja joulukalenterin luukustakin saivat pienet lahjat, joten todella hyvää palvelua. Pian täytyy päättää että mitä tehdään.

Olen aika paljon lukenut tuosta kilppariasiasta mitä mulla nyt epäillään. Kyseessä ei ole perinteinen vajaatoiminta vaan ns. Wilsonin syndrooma, rt3-dominanssi. Siinä ilmeisesti stressin vaikutuksesta minulla ei tuo kilpirauhashormonin t4 muunto t3-muotoon ole toiminut kunnolla vaan on syntynyt siitä ns. vastamuotoa rt3, joka estää aineenvaihduntaa toimimasta ja hidastaa kaikkea. Ilmeisesti olen pärjännyt kuitenkin vaivoineni aika hyvin, koska vertairyhmissä vastaavassa tilanteessa olevats ovat useimmiten paljon huonommassa kunnossa.

On myös kyllä myös mahdollista, että kärsin ihan tavallisestakin vajaatoiminnasta, mutta sisätautilääkärihän ei sitä halunnut diagnosoida. Tavallinen vajaatoiminta olisi suuri helpotus, koska tämän toisen hoito on paljon monimutkaisempaa ja voi viedä pahimmassa tapauksessa jopa koomaan...ainakin sängyn pohjalle jos ei muuten. Siinä hoidossa on tarkoituksena syödä lisääntyvässä määrin suoraan sitä t3-hormonia kunnes tapahtuu ns. clearing. Se tarkoittaa, että elimistöstä puhdistuu kaikki se rt3-muodossa oleva hormonisto ja tilalle tulee vain hyvää t3:sta...tämä tapahtuu siis synteettisesti lääkkeen vaikutuksen kautta. Ja sitten pitäisi aineenvaihdunnan toimia huomattavasti paremmin ja sutjakammin, sekä mun voida paljon paremmin! Kuitenkin lääkityksen ajan olo vaihtelee vuoronperään huonon ja hyvän välillä. Välillä vajaatoiminnan oireita (väsymys, masentuneisuus, lihominen, hiustenlähtö, turvotus jne.) ja välillä liikiksen (hikoilu, sydämentykytykset, vapina yms.) ja näiden oireiden perusteella yritetään säätää lääkitystä.

Nämä asiat on mielenkiintoisia siksi, että virallisesti endot (sisätautilääkärit) eivät tunnusta tätä t3-syndroomaa eikä todellakaan sen hoitoa. Hoito on funktionaalisten lääkäreiden vastuulla (jotka lienevät pääasiassa itseoppineita yleislääkäreitä tms.) Ja koska erikoislääkärit eivät tätä hoida, niin virallisesti hoitoa ei esimerkiksi sairaalassa voi saada (tai jos joutuu syystä tai toisesta sairaalaan, lääkärit eivät tiedä mistä on kyse). Ja myöskään tilanne ei välttämättä ole lopullinen, eli jos stressaan taas kamalasti niin kohta mulla on taas tuota rt3:sta liikaa elimistössä. Toki voidaan jättää myös ylläpitolääkitys joka auttaa tilanteeseen vähän. Mutta salaa toivon, ettei mitään lääkitystä tarvitsis jättää.


Joka tapauksessa hirveän monimutkainen asia joka välillä tuntuu ihan hihhulitieteeltä, mutta toisaalta on auttanut suurta määrää ihmisiä. Tein nyt kuitenkin sen päätöksen, että otin vielä yhteyttä siihen endoon jonka luona kävin aikaisemmin. Kerroin silloin arvoni, joiden perusteella hän tyrmäsi vajaatoiminnan, mutta unohdin kertoa viitteet jotka voivat vaikuttaa hänen mielipiteeseen. Nyt sitten kirjoitin ne ja kerroin, että tämä on aika kamalaa kun kukaan lääkäri ei tahdo/kykene auttamaan asiassa joka on vaivannut mua tosi pitkään. Muotoilin toki hillitysti asian. Ja jännään minkälaisen vastauksen saan. Haluan vaan tämän asian hoidettua.

Viimeisen kuukauden olen nukkunut kuin tukki. Aikaisempien vuosien uninogelmat meni kerralla ohi, eli jotakuinkin sammun illalla sänkyyn ja nukun helposti 10 tunnin yöunet. Ja olen väsynyt päivälläkin. Epäilen aika paljon pimeyttäkin syyksi, mutta onhan nuo arvotkin romahtaneet keväisestä joten sekin voi kyllä vaikuttaa. Onhan se myös mahdollista, että keväällä arvot taas paranisivat itsestään. Ei jaksa treenata juuri millään. Toivottavasti tästä Elixiasta nyt saisi vähän voimaa! Istua vaan möllötän sohvalla kaikki päivät.

Tämmöisiä ajatuksia nyt. En edes viitsi kirjoitaa minkäänlaista vuosikatsausta tänä vuonna, koska mitään kunnon tuloksia ei ole tullut. Sen sijaan terveyden kannalta vaan huonoja uutisia. Oikein rauhallista ja hyvää joulua teille lukijoille!




perjantai 20. joulukuuta 2013

Vihdoinkin siellä Elixiassa:)

Tänään vihdoin keräsin koko katraani ja lähdin sinne Elixiaan:)

Tein tuommoisen 75 minuutin setin joka koostui kolmesta tunnista. Cardio Energy oli "lämppäri" yksinkertaista, helvetin hikistä ja sykettä nostattavaa. Astmapiippu olis pitänyt olla mukana joo. Selvisin kuitenkin hengissä. Sitten oli puolen tunnin kahvakuulatreeni. Tämmöistä kahvakuulaa en koskaan olekaan tehnyt, pitkiä sarjoja kerta toisensa jälkeen. Eri lihasryhmiä vuorotellen. Olin niin puhki jo tuosta cardio-tunnista, joten kahvakuulailin omaan tahtiin ja pidin taukoja. Päälle vartin venyttely (olin siinä vaiheessa jo niin uupunut, että en oikein enää kyennyt venyttelemään kunnolla.

Lapset jätin isänsä kanssa lapsiparkkiin, mutta mies oli lähtenyt siitä salille ja lapset olivat viihtyneet hyvin keskenään sen aikaa:)

Mitä mä nyt sanoisin? Ainakaan en ole vielä parantunut, senverran yskitti ja kotimatkalla yskin sitten limaa... mutta aika hyvin pysyin ekalla tunnilla mukana. Mutta ne tunnit....

On vaikea lähteä omalta mukavuusalueelta pois. Kun oma treeni on koostunut muutamista tunneista (itse asiassa kaikki Les Millsiä) ja punttiksesta, niin tämmöiseen ihan erilaiseen...no mietin monta kertaa kesken tunnin että häippäsen. Enpä häipynyt. Mutta seuraavan kerran menen johonkin toiselle tunnille.

Ja kyllähän mä hetken mietin, että olenko järjissäni kun ajoin lasten kanssa autolla sinne Elixiaan, meiltä on sinne lähes 10 km matka. Kun nuo vaatimattomammat salit on tossa 1-2 km päässä.

No, katsotaan nyt. On se kyllä aika pintaliitopaikka se Elixia, herranjestas. En mä varmaan kehtais edes mennä treenaamaan sinne ripsipidennys-rusketus-fittneskissojen keskelle. Mitä sieltä jumppasalin ikkunoista ähkimiseni keskeltä ehdin katsoa niin tosi harvassa oli tavistyypit.

No joo, ja kantapää taas oireilee:(





torstai 19. joulukuuta 2013

Lääkärikäynti

Tänään oli vihdoin aika funktionaaliselle lääkärille, jota tosi moni on suositellut! Ja nyt on vihdoin luottavainen olo, että kyllä tämä tästä. Kerroin suurinpiirtein kaikki oireeni (atopia, astma, hiustenlähtö, väsymys, uniongelmat, stressi, masennus, bulimia, heikko ääreisverenkierto, pco, lihominen jne. jne.) Tein tuota oirelistaa viikko sitten ja ihan itseänikin jo huvitti kun osaa on hoidettu erikoislääkäreillä ja osaa terkkarissa mutta kuitenkin niin että yksi lääkäri puuttuu vain tiettyyn oireeseen. Kerroin myös siitä, kun sisätautilääkäri kehoitti mua menemään lihavuusleikkaukseen.

Lääkäri epäili vahvasti mulla diagnoosia nimeltä rt3-dominanssi jossa kilpirauhasen erittämä t4 hormoni ei muunnu normaalisti t3-muotoon. Menen nyt ottamaan kilpirauhaspaneelin (näitä kokeita ei tehdä suomessa labroissa joten lähetetään amerikkaan) jossa otetaan parit arvot ja saan sitten tammi/helmikuussa selvyyden. Kuulemma tämä sairaus lamaannuttaa aineenvaihdunnan täysin, syntyy usein stressistä, kovat laihdutukset pahentavat sitä jne.

Onhan tää ihan erilainen vastaanotto kuin sisätautilääkärillä jossa vaan hoettiin että mun on ihan pakko syödä liikaa ja kyseltiin että käytänkö kuinka paljon rasvaa päivässä...tiukattiin että mitä syön aamupalaksi, lounaaksi....ja lopulta todettiin tosiaan että joko vlcd tai lihavuusleikkaus on sitten ainoa vaihtoehto.

On tavallaan tosi huojentunut olo. Toivottavasti nyt löydetään jotain, että saan tämän painonpudotuksen kunnolla alkuun. Vuoden verran nyt sahannut sitten 3-4 kilon väliä:(

maanantai 16. joulukuuta 2013

Luonnollisesta kosmetiikasta

Heti alkuun kiinnostaa tietää, että kuinka moni blogin lukijoista käyttää luonnonkosmetiikkaa? Tai edes luonnollista? Ja jos, niin miksi? Ja jos ei, niin miksi?

Mulle itselleni tää prosessi on ollut aika pitkä. Yli vuosi sitten äitini (joka hurahtaa kaikkeen) kovasti suositteli mulle luonnonkosmetiikkaa ja se ei johtanut mihinkään. Suurinpiirtein allergialiiton sivuilta kävin katsomassa perusteluja sille miksi allergiselle ei luonnonkosmetiikka sovi. Toki sitten vähän nöyrryin (äidin iho näyttää kuitenkin kohtalaisen hyvältä kaikista botoxeista sun muista huolimatta) ja tilasin pari öljyä netistä. Ensimmäinen kosketukseni luonnonkosmetiikkaan oli siis aprikoosinsiemenöljy ja jojobaöljy.

Itse asiassa ne eivät taineet olla edes varsinaista luonnonkosmetiikkaa, eli luomu-sertifioituja, mutta samantyyppistä kamaa kuitenkin.

Öljyjä olen käyttänyt pääasiassa kasvoihin iltapesun jälkeen. Joskus lisään myös hiusten hoitoaineeseen öljyä sekaan (hiuksissa siis käytän vielä perinteisiä silikonihoitsikoita kun on tätä värjäyskierrettä jonkun verran ollut).


Ihoon siis olen tämmöistä käyttänyt. Laitan ihan pari tippaa ja hieron kasvoihin. Ei imeydy heti, mutta aamulla on tosi hyvän oloinen iho.

Monet näistä öljyistä ovat kirjoittaneet, että sopivat niin atoopiselle iholle (omani), mutta myös rasvaiselle iholle. Itse jätän myös aina silloin tällöin laittamatta rasvaa kasvoille yöksi eli annan ihon ihan rauhassa itse rasvata itsensä.

Toiset myös tykkäävät laittaa öljyn kostealle iholle, mulla on käynyt ihan kuivallekin iholle eikä ole ollut mitään ongelmia.

Kasvopesun hoidan nykyään palasaippualla. Pitkän aikaa käytin Lacto Linen tuotteita, koska nekään eivät kuivata ihoa kovin paljoa. Mutta tällä hetkellä käyttämäni palasaippua on ihan ykkönen. Saimme mummolta (itse asiassa lahja oli tyttärelleni) semmoisen ihanan vaaleanpunaisen "baby"-palasaippuan joka sisältää ties mitä hoitavia öljyjä. Eihän se tule koskaan käytettyä lapsen toimesta loppuun joten otin sen myös omaan käyttöön. Ja nyt mieskin jo sitä käyttää. Saippua tosiaan kuivattaa vielä vähemmän kuin nuo Lacto Linen tuotteet, joten kyllä oli hyvä ostos. Vaikka kuinka yritin etsiä netistä, ei nyt kyllä tahtonut löytyä.


Vartalon pesuun, tämä on varmaan iherbin yksi ykköstuotteista. Afrikkalainen musta saippua. Varsinkin rasvaisen ihotyypin kommentit olivat tosi positiivisia. Tuoksu on mieto afrikkalainen ja saippua ei tunnu leviävän käsiin vaan säilyy hyvin pesusta toiseen (kaipaan sitä narua missä voisi roikuttaa, mutta pärjään ilmankin).





Aamulla laitan kasvoille kaakaovoita. Sitä kuulemma saa jostain ostettua palanakin, mutta itse tilasin purkillisen. Kaakaovoi on kiinteässä olomuodossa tosi kovaa eli sitä joutuu lohkomaan. Sitten lämmittää käsissä hieroen, niin se nesteytyy ja voi levittää kasvoille. Ihan parasta! Tämä purkki

Voin nyt ihan rehellisesti sanoa, että siirtyminen näihin tuotteisiin on pelastanut mut monelta. Tähän asti esimerkiksi iho on vähän väliä ollut ärtynyt mutta kun siirryin näihin tuotteisiin, ihoni on rauhoittunut tosi paljon ja pienet ärsykkeet menevät melkein itsestään pois. Ennen piti lotrata kortisonia monta päivää. Suosittelen siis tätä kaakaovoita lämpimästi. Toiset tykkää käyttää myös sitä kookosöljyä/rasvaa (kylmäpuristettua) mutta mua yököttää se haju. Iltaisin vedän huuliin Kariteavoita ja huulet on aamulla kyllä pehmoiset:)

Seuraavaksi olisikin kiva siirtyä meikeissä luonnonkosmetiikkaan. Kokeilin jo yhtä peiteväriä, mutta se oli tosi huono kokemus se. Siihen saakka luotan pääasiassa Dermosilin ja Inglotin tuotteisiin.

Nyt kokemuksia ja mielipiteitä?

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Jiihaa!! Taas satulan päällä!

On ollut niin hankalaa ja vaikeaa tämän ihmeellisen viruksen kanssa. Mukamas terve olo, mutta pienikin rasitus tuntuu kropassa.

Viikonloppu, ja oikeastaan koko viime viikko, meni sairastellessa ja lasten kanssa touhutessa. Paitsi että oli parit joulusyömiset (ja juomiset) myös.

Keskiviikkona olin töiden kautta yhteistyökumppanin tilaisuudessa johon kuului myös "food & drink". Eikä mitään joulupöperöä vaan aivan älyttömän hyvää italialaistyyppistä ruokaa. Erilaisia salaatteja, vuohenjuustoa, punajuurta, savukalaa ja aivan mielettömän hyvää vaaleaa leipää. Söin vain alkuruokia:) Ruokajuomana vettä ja jaffaa, olin fiksu! Oli tosi freshaavaa muutenkin päästä vähän pois niistä pienistä piireistä ja itse asiassa saattoipa tämä tuoda mulle yhden työkuvionkin... se selviää varmasti lähiviikkoina.

Perjantaina sitten oman putiikin pikkujoulut. Perinteisempi buffetti ja taas mulle maistui pääasiassa ne alkuruoat. Taidan olla Tapas-ihminen:)

Mutta perjantaina totesin taas kerran, että alkoholi ei sovi mulle ollenkaan. Mun kroppani ei oikein selviä edes pienestä määrästä. Join kuuden ja yhdeksän välillä yhden totin, pienen lasin glögiä ja ehkä 12 cl punkkua. Lauantai meni kamalassa kohmelossa ja väsymyksessä (olin siis jo puoli kymmenen laittamassa lapsia sänkyyn ja puoli yksitoista itse sängyssä) ja vielä eilen sunnuntainakin kummallisen nuutunut olo. Yhdestä annoksesta selviän mutta kaikki sen yli on liikaa. No tuleepahan ainakin pysyttyä raittiina.

Tänään kokeilin onneani ja lähdin pyörällä töihin. Jalat selkeästi on taas unohtaneet mitä polkimilla tehdään, niin kovin otti reisiin. Ja olis kyllä ollut astmapiipulle käyttöä. Jouduin aika paljon himmaamaan. Mutta tässä ollaan nyt. En ole ikinä elämässäni vielä työmatkoja polkenut joulukuun puolessa välissä pyörällä joten onhan tämä saavutus.Seuraava etappi on polkea vielä tammikuussakin:)

En ole käynyt vaa'alla mutta jossain 93-94 kilon paikkeilla se on ollut. Näiden syöminkien jäljiltä oli kovat turvotukset joten täytyy antaa niiden vähän laskeutua.

Turvotuksista puheenollen, onkohan se ihan normaalia että jalat on koko ajan turvonneet? Olen aina ollut hienonilkka-tyyppiä ja nykyään minkä tahansa sukan reuna jättää jalkoihin tosi rumat turvotusjäljet. Tämä tyhmä vaiva on alkanut toisen raskauden jälken. Mielestäni käsissä ja sormissa ei ole paljoakaan, mitä nyt sormus ei välillä mahdu ollenkaan, mutta nuo jalat on kyllä jo vähän hankalat. Ja rumat. No tähänkin selviää torstaina varmaan syy.

Pääsin keskittymään taas viikonloppuna fysiikkaan ja olen saanut laskettua nyt aalto-opin kirjasta tosi hyvin laskuja. Havahduin siihen, että niiden kaavojen pyörittely meni jo aika hyvin joten kyllä tämä taas tästä!

maanantai 9. joulukuuta 2013

Kylläpä ottaa koville


Sitkeä virus meillä pyörii. Mies oli jo terve tässä välissä ja nyt taas kuumeessa. Itsellä jo toista viikkoa kurkku kipeä ja nyt on alkanut aika säälimättömät lihaskivut. Mies oli joutunut hakemaan saikkaria ja kuulemma tämä virus voi kestää ja kestää... kiva juttu:(


Täältä sain vinkin jota jalostin. Eilen kävin tekemässä Elixiaan nyt aluksi kuukauden sopimuksen. Citydealista sai kuukauden 25 eurolla. Siihen on sitten tarjous perään, että jatkossa saa 59 eurolla mikä on oikeasti edullinen (jos ei lasketa matkakustannuksia), koska täällä lähisalillani täyden palvelun jumppa/salikortti on 73 euroa + kanta-asiakkuus päälle 4.20. Ja jumppavalikoima on heikko, 1-2 tuntia päivässä. Elixiaan nyt voi mennä milloin vaan ja painua seuraavalle tunnille mikä sitten onkaan. Ajattelinkin nyt aluksi kun en vielä ihan terve ole, mennä johonkin venyttelyyn ja joogaan.

Ajattelin vähän valaista tätä mun dieettijuttuanikin lisää. Päätin siis kokeilla yhden kanssasairastelijan neuvosta tämmöistä max. 1000 kcal dieettiä. Kyse oli siis siitä, että tämän PCO:n ja mahdollisten muiden liitännäissairauksien vuoksi paino ei oikeen "normaalilla dieettaamisella" tahdo tippua. No kuinka on sujunut?

Sanotaan, että se hyvä puoli tässä on ettei tule syötyä kyllä millään enempää kun 1500 kcal maksimissaan. Mutta alle sen tuhannen on tosi vaikea pysyä kun on tottunut syömään kuitenkin sen 5 ruoan ateriarytmissä. 1000 kaloriin ei oikein mahdu ravitseva aamiainen ja kaksi lämmintä ruokaa ja jos jätän toisen pois, olen iltakymmeneltä jääkaapilla ruoanhimoissani. Samoin on vaikea saada koostettua semmoinen ruokavalio jossa on tarpeeksi proteiineja tuohon kalorimäärään. Olenkin antanut vähän jo periksi ja todennut että jos edes se gramma/painokiloa. Hirveän haasteellista, mutta yritän nyt sitkeästi pysyä tuohon 19 päivään saakka kun on se lääkäri. Voipahan sitten sanoa että mihin suuntaan on menty.

Saankohan vielä tällä viikolla ensimmäiset Elixia-päivitykset?:)


perjantai 6. joulukuuta 2013

Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Itsenäisyyspäivän kunniaksi postaus vailla mitään laihdutus/liikuntajuttua. Ihan vaan tunnelmakuvia:)

Hääkuvamme:)

Monta kulttuuria samassa kuvassa

Tämän vuoden ensimmäiset hyasintit

Testailen tätä mun uutta kameraa

Meillä oli joulukorttikuvastudio:)

tiistai 3. joulukuuta 2013

Köh köh kyllä yskittää

Käytiin katsomassa joulupukkia joulumarkkinoilla
Eipä paljoa viitsi pyöräillä. Itse nuha on ikäänkuin mennyt ohi mutta tuo ärsyttävä yskä senkun vaan jatkuu! Meillä lasten hoitajakin sairastui niin nyt joudutaan kaikenlaisia kikkakolmosia käyttämään, että saadaan lapset hoidettua.

Edelliseen postaukseen sain hyvän vinkin Elixian perheäsenyydestä. Selvitimme sitten miehen kanssa sitä ja näyttää siltä että vasta kolmas perheenjäsen saa sen alennuksen. En sitten tiedä miten perhe lasketaan, onko mummot, tädit, sedät...(?) kaikki samaa perhettä? Mulla kun on niin hassusti hyvä juttu, että ihan sattumalta mieheni sisko käy myös Elixiassa. Katsotaan nyt, olen vähän jopa innostunut siitä että voitaisiin miehen kanssa käydä yhdessä salilla ja jumpissa. Ja siellä on tosi hyvä lapsiparkkisysteemi, monta tuntia joka päivä! Citydealissa oli tarjous nyt kk treenit 25 euroa ja ostin sen tammikuuksi. Pääsen sitten kokeilemaan, että minkälainen paikka se oikein on:)

Olen nyt kaksi päivää vetänyt tällä n. 1000 kcal dieetillä. Voi pojat, se on vähän! Kun on tottunut syömään 5 ateriaa päivässä. Ainoa tapa, millä pystyn vetämään sen on syödä aamupala ja lounas jotain hyvin proteiinipitoista ja hyvin vähän hiilaripitoista kuten rahkaa tai heraproteiinismoothieta. Joka johtaa siihen, että tämänkin päivän hiilarit jää alle 40 eli aika ketoosityyppistä ruokavaliota tässä just nyt noudatan. Viime yönä ratkesin vetämään rahkapullan...no on se rahka siinä edes se hyvä puoli. Saa nyt nähdä kuinka käy. Mutta en mä nälkäinen ole ollut, se on hyvä puoli tässä! Paino menee jossain 93 suunnalla, jos tässä pääsis vaikka edes alle ysikympin.

Olen ollut tässä kovin herkkänä. En tiedä liittyykö tämä normaalin hormonaalisen toimintaan vai onko tässä pientä syysväsymystä/masennusta ilmassa? Viime syksynä tähän aikaan oli jo maa täynnä lunta ja olin täynnä energiaa (toki olin silloin kotona lasten kanssa kokopäiväisesti). Touhusin ja tein joulujuttuja aika paljon. Nyt ei ole oikeastaan voimia muuta kun polttaa kynttilöitä. Ja juoda sokeritonta glögiä.

Toivottavasti toivutaan ja ens viikolla päästään taas tositoimiin pyöränkin kanssa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Lääkärikäynti ja monta muuta juttua

Tämmöisiä aamupaloja on ollut nyt
vapaapäivinä kun lapsetkin ovat
innostuneet munakkaasta. Vaihtelua
peruspuuroihin.

Olen pitänyt nyt vähän blogihiljaisuutta. Monta kertaa on ollut mielessä kirjoittaa tänne, mutta on ollut tosi kiireistä enkä ole vaan ehtinyt. Kotipäiville kasaantuu kaikki viikon kotityöt ja viikonloppuna menee tolkuttomasti aikaa taas seuraavan viikon hoitopäiville ruokahommien tekemiseen. Kun olen ottanut sen asenteen, että teen kuitenkin itse myös omaat eväsruokani. Kävin myös läpi tuon lääkäriepisodin. Olin varaamassa aikaa paikkakunnallamme olevalle tunnetulle ja kehutulle funktionaaliselle lääkärille näiden mun kaikkien vaivojeni vuoksi (mahdollinen kilpirauhasen vajaatoiminta, kohonneet sokeriarvot, pco, atoopinen iho). Ja miksi näin, olen kuullut paljon hyvää funktionaalisista että he ottavat erikoislääkäreitä kokonaisvaltaisemmin potilaan huomioon.

Viime viikon uusi kokeilu -
kikhernepihvit.
Mutta mitä meninkään tekemään...

Päätin sitten kuitenkin, netistä luettuani kehuja, mennä yhdelle sisätautilääkärille joka on erikoistunut hormonisairauksiin. Moni noista kohdista kun, uskon niin, liittyy hormoneihin. No voinpa kertoa, että mitään apua en sieltä saanut, ainoastaan kehoituksen aloittaa nutrilettekuurin ja vaihtoehdon miettiä lihavuusleikkausta. Itse asiassa itkin koko sen käynnin ajan kun tajusin heti ensimmäisten minuuttien jälkeen ettei lääkäristä ole mitään hyötyä. Olin varannut 30 minuuttia ja siitä 25 minuuttia hän vaan hoki ettei voi mua auttaa, sitten taas kyseli ruokavaliostani ja taas hoki ettei voi auttaa. Niin ja käskyn palata pco-asioissa takaisin gynelle (joka siis käski mennä sisätautilääkärille koska mun pco:hon liittyy myös noita muita juttuja). Olisi lääkäri edes heittänyt mut ulos ja laskuttanut 15 minuutista mutta ahneuksissaan piti sen 30 minsaa ja otti rahat. No, arvaatte, että mulla kesti toipua tuosta käynnistä monta monta päivää. Leikkaustakin pohdin puolihuolimattomasti kunnes mulle kerrottiin toisaalla, että syömishäiriötaustaiselle sitä ei tehdä.Enkä mä ihan oikeasti sitä halua kun kykenen kyllä syömään ilman leikkaustakin sen 7 1dl kokoista annosta päivässä jos haluan. Ei kyse ole nyt siitä, miten ja mitä mä syön.

Vähän jauhoiset oli, mutta ihan
syötäviä:)
Harmittelin mennyttä rahaa, mutta otin itseäni lopulta niskasta kiinni ja varasin lopulta ajan vielä sinne funktionaaliselle. Mulla on vakuutus ja diagnoosin saatuani omavastuun jälkeen kaikki menee siitä. Tiedän, että on olemassa ns. mdd-paneeli jossa tutkitaan tosi tarkkaan verikokeiden avulla ihmisen vitamiinitasoja yms. Haluaisin otattaa tuon paneelin ja muutenkin saada kokonaisvaltaisempaa apua. Kyllähän mä pystyn itsekin vaikka jättämään viljatuotteet kokonaan pois, mutta olis tärkeä tietää että tarvitseeko mun tehdä niin. Että vaikuttaako se tähän laihtumisen vaikeuteen ja muihin oireisiin.  No se käynti on nyt sitten 19.12 joten katsotaan kuinka siinä käy. Jos sieltä tulee samanlainen tyrmäys niin antaa sitten olla. Enkä minä diagnooseja halua, ehei. Ahdistava ajatuskin että pitäisi loppuikä jotain tyroksiina syödä. Mutta vastauksia haluan. Miksi mä olen aina ollut tämmöinen helposti lihoava. Miks laihduttaminen on niin vaikeaa. Miks välillä kovasta treenistäkin huolimatta tuloksia (inbody) ei paljoa näy. Miks tukkaa lähtee harjaan kummallisen paljon. Miks iho halkeilee? Miks väsyttää, masentaa... monta kysymystä on.

Köh köh

Viime viikolla alkuviikosta meidän perheeseen hyppäsi flunssa. Ensin mulla oli kurkku kipeä ja sitten levisi lapsiin. Sitkeästi poljin töihin koko viikon ja nyt se sitten taisi kostautua. Olisi vaan pitänyt pysyä sängyssä. Sängynpohjalle todennäköisesti kuitenkin joudun. Jännintä on, että nuorimmainen, pisimpään imetetty (jota siis imetän edelleen) on kaikkein tervein meistä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että nyt tässä vaiheessa näyttäisi nämä imetyksen edut pikkuhiljaa näkymään, vastustuskyky näyttäisi olevan aika vahva. Ja tyttö saa minusta sitä edelleen kun itsekin poden. Toivottavasti tällä on nyt oikeasti pitkäkantoisia seurauksia niin saan vielä pääni sisälläkin siunauksen, että teen oikein:) Meillä on vuodenvaihteessa 2-vuotis hammastarkastus ja odotan jo jännityksellä sitä saarnaa minkä sieltä saan. No, oli miten oli, tässä varmasti sairastellaan nyt tuleva viikko ihan kunnolla ja saa nähdä kuinka työkuntoinen jaksan olla.

Työmotivaatiosta en viitsi edes puhua. Kun nyt on tulevaisuuden haaveet virinneet, niin väkisillä vääntäydyn töihin aamulla. Ihan oikeasti. Plaah. Ja mun tämänhetkiset duunit eivät ole yhtään sitä, mitä olen halunnut tehdä ja nimenomaan semmosta työtä mihin en luonteeltani oikein sovellu. Vaan näihin on tyydyttävä kun teen lyhennettyä viikkoa. Mutta on kyllä todella raskasta. Jo maanantaina odotan keskiviikkoa kun tiedän työviikkoni olevan ohi. Esimieskin on vaihtunut ja en oikein pidä tämän uuden johtamistyylistä.

Pääsykokeisiin lukeminen etenee, hitaasti mutta etenee kuitenkin. Pakerran nyt fysiikan kolmoskurssin parissa ja ihan selkeästi olen nyt huomannut että kemia oli paljon kiinnostavampaa. Ymmärsin kemiaa ihan eri tavalla, kun se koskettaa arkielämää. Ok, no tottakai fyssakin, mutta hirveän teoreettista se on ja vaikeaselkoista. En tiedä ehdinkö lukea kaikkia kursseja pääsykokeisiin, mutta luen niin paljon kun ehdin ja yritän laskea, laskea, laskea...

Liikuntapuolella on nyt ehkä tulossa muutoksia. Olen nyt katsonut vierestä kun mieheni otti itselleen Elixiaan kuukausikortin ja kateellisena seurannut kun hän on käynyt spinningmaratoneissa yms. Elixiassa on aamutreenaajille tarjolla muroja ja muuta ja kohtelevat asiakkaitaan aika eri tavalla mihin olen tottunut. Sieltä löytyy myös lapsiparkki. No ei mulla ole varaa mihinkään Elixiaan mennä, mutta olen miettinyt vähän salin vaihtoa. Pikkuhiljaa on ruvennut taas tuntumaan, että kaipaan niitä ohjattuja jumppia ja tuo punttien nostelu on ruvennut tylsistyttämään.

Meidän salilla on kummallinen hinnoittelu (kuukausihinta koostuu siitä, kuinka monta ohjattua tuntia asiakas haluaa ottaa) ja tarjonta on loppujen lopuksia aika suppeaa. Nostivat hintoja muutama vuosi sitten (ja menettivät aika paljon asiakkaita siinä) ja musta hintataso ei vastaa kyllä tarjontaa. Uusia tunteja tulee, mutta ne lopetetaan kun kiinnostuneita ei ole (on ihan normaalia että tunnilla on 2-3 osallistujaa jos ei ole bodypump jolloin sali on täynnä). Ja tunteja on tyyliin 2/päivä eli valinnanvaraa ei peljoa ole. Salilla on koko ajan Citydeal-tarjouksia, mutta enhän mä voi niitä ottaa kun olen jo jäsen. Sekin ottaa päähän että mun pitäis maksaa yli 70 euroa kuussa  ja toiset ottaa citydealin toisensa jälkeen...

Toisaalta vaihtoehdot on aika suppeat ellen ole valmis ajamaan jumppatunnille 8 km päähän autolla. Enkä ole. Toinen paikallinen vaihtoehto sisältää pari kertaa viikossa jopa lapsiparkin ja myös lapsille ohjelmaa. Mutta fasiliteetit on ihan järkyttävät eikä todellakaan ole toivoakaan että vois käydä sielä esimerkiks suihkussa. No on siinä miettimistä, mutta nyt vuodenvaihteessa on hyvä hetki kun jäsenyydet menevät taas katkolle. Haluaisin kuitenkin, että olisi kunnon sali ja vapaapainot mutta myös hyviä ohjattuja tunteja!

Laihdutusprojektissa otan nyt uuden vaihteeen. Olen keskustellut aika pitkään ja hartaasti yhden tutun kanssa, joka sairastaa kilpparin vajaatoimintaa (ja on käynyt myös lihavuusleikkauksen läpi). Hän kertoi kokemuksiaan, että kun kalorit menevät vasta alle tuhannen niin paino on liikahtanut alaspäin. Päätin kokeilla tätä, nykyruokavaliolla kalorit jäävät johonkin 1200-1500 ja paino pysyy/nousee. Täytyy yrittää vaan tosi tarkkaan nyt suunnitella tätä ruokavaliota, että pysyisin järjissäni, en ratkeaisi ahmimaan ja ylipäätänsä että saisin kaikki tarvittavat proteiinit ja vitamiinit/hivenaineet. Pari päivää kokeilin jo ja kyllä siihen kalorimäärään sai upotettua kuitenkin päivän 5 ateriaa. Proteiinit tuntuvat pitävän nälän tosi hyvin loitolla joten panostetaan nyt niihin + rehuihin. Painokin (hiilariturvotukset) mätkähti samantien pari kiloa alaspäin. Ei se kyllä fiksulta ratkaisulta tunnu vetää nääntymiskaloreilla, mutta nyt vaan näyttää siltä ettei mikään muu tässä tunnu tehoavan. Raportoin parin viikon päästä tännekin, että kuinka kävi!

Pahoittelen kamalan pitkää tekstiä, mutta piti saada viikon ajatukset kasattua ja kerättyä yhteen. Kyllä tämä tästä, kunhan tämä flunssa menee ohitse.