Pages

torstai 29. elokuuta 2013

tiistai 27. elokuuta 2013

Pätkäpaasto

Otsikon aihe on nyt naistenlehdissä ja terveyslehdissä ollut viime aikoina kuuma puheenaihe. Miten on?

Onhan se totta, että ihminen on alunperin metsässä/savannilla/ties missä eläessään joutunut kokemaan nälkää ja paastokausia ja sitten taas toisaalta on ollut yltäkylläisyyttä kun on saatu puhveli kiinni ja teurastettua. Sanotaan, että se on ihmiskropalle luontevaa että ravintoa välillä saa ja välillä ei saa. No eilen luin sitten kotiini tulleesta luontaistuotemainoslehdestä "Life" artikkelin, jossa puhuttiin tämmöisestä pätkäpaastoajasta joka syö vasta päivällisen ekana ruokana päivässä. Ja paastoaa näin useita päiviä viikossa. Muina päivinä syö sitten normaalisti.

Hieman pisti mietityttämään. Patrik Borg ja monet muutkin ovat vuosikymmenet puhuneet säännöllisten ruokailuaikojen tärkeydestä painonhallinnassa. Itse olen varmaan ainakin 10 vuotta pätkäpaastonnut jättämällä aamupalan ja lounaan syömättä (tai ainakin lounaan) joka on johtanut kerta toisensa jälkeen - lihomiseen. Koska, hassua kyllä, aamupaastoaminen on johtanut hillittömään syömiseen illalla.

Pätkäpaaston ohjeissa sanotaan kuitenkin, että paaston ulkopuolella syöt terveellisesti ja normaalisti. Eli mitä se nyt sitten tarkoittaa? Kuinka moni pystyy vetämäään 12 tunnin paaston ja sitten jatkamaan normaalia ja terveellistä syömistä (varsinkin jos on dieetillä). Vai onko pätkäpaasto tarkoitettu ei-painonhallintaan. Ehkä minulle ei ole selvinnyt vielä sekään.

Kertokaas hei, mitä mieltä te olette ja mitä ylipäätänsä tiedätte tästä uudesta suuntauksesta!

Salilla vaihteeksi

Päivittäisen fillaroinnin lisäksi olin tänään niin ahkera, että riensin salille. Jalkoja en pyöräilypäivinä voi treenata kun se pyöräily tuntuu ottavan aika kovin nyt reisiin. Tein sitten selkä ja hauistreenin. Mukailin vanhaa ohjelmaani mutta varioin sitä sitten sen mukaan, mitä laitteet oli vapaana. Olen myös innostunut siitä, että keskittyisi tekemään kaiken seisaallaan eli ei istumista salilla (tulee muutenkin liikaa istuttua nyt kun oon töissä). Siitä
Myöhemmin lisää:)

Alkulämppäriksi 5 min crossarilla ja loput kahvakuulan kanssa. Sitten itsen treeniin

Yläselkä taljassa, kulmasoutu kp yksi kerrallaan, takaolkapäät vipunostoilla eli etukumarassa. Hauis käsipainoilla ja vikaksi selänojennukset/hauis taljassa vuorotellen. Loppuun keppijumppaa kun oli kiire kotiin.

Olen tuumaillut nyt vähän, että vaihtelen kaksijakoista ja kolmejakoista ohjelmaa nyt keskenään. Miltä milläkin viikolla tuntuu. Miten jalat jaksaa. On nyt eilen ja tänään pyöräillessä hieman polvet ruvenneet sattumaan (ihan siitä polven yläpuolelta) ja menen sen sekä näiden kaikkien rasitusvammojeni kanssa työterveyslääkärille ens viikolla. Parempi sulkea kaikki vaan pois.

Mulla on muuten tulossa postaus tästä painonhallinnasta. Nythän on niin että en saanut painoa koko kesänä alas ja syy löytyy pääasiassa kyllä peilistä. Nyt kun liikun, niin ei se tarkoita siltikään että sais syödä mitä sattuu vai mitä? Asioita on pakko miettiä siltä osin uudestaan.




Klo 07, aamulenkki tehty:)


Työpaikka-aamiainen 30 minuutin hikilenkin jälkeen

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Vähän vaihtelua viikonloppuna


Aurinkoisen sunnuntain kunniaksi otettiin äitikaverin kanssa itseämmeniskasta kiinni ja lähdettiin melomaan.Pari tuntia meni ihan tuosta vaan. Maksoi 8 euroa ja hauskaa oli, rupatellessa ja aallokossa keskivartalon lihaksia treenatessa. Kuka tunnistaa paikan?

Ai niin, kävinpä vaa'allakin eilen. 93 kiloa, mutta taas on sormet turvoksissa joten aika samoissa uskon pysyneeni.

lauantai 24. elokuuta 2013

Piloxing

Olin perjantaina menossa salille mutta aulassa istui pari mammaa menossa uudelle Piloxing-tunnille. Suostuttelivat sitten minutkin kun tunnilla oli hyvin tilaa. Mitä se Piloxing oikein on? Netistä varmaan löytyy määritelmiä koska jonkuntyyppinen lisenssituntihan se on.


Piloxing on nyrkkeilyn, jalkojen ja keskivartalon treeniä johon yhdistetään rytmikkäästi pilates-liikkeitä. Ainakin näin mainoksessa luki. Tosiasiassa en kyllä niitä pilatesliikkeitä sieltä bongannut. Niin ja treeni tehdään paljain jaloin. 45 minuuttia siis pitkiä nyrkkeilysarjoja, vähän hyppyjä ja jalkatreeniä eli kaikenlaisia kyykkyjä. Loppuun vartin verran lihaskuntoa, pakaroita ja vatsalihastreeniä.

En tiedä oliko mulla vielä edellispäivän pyöräilyt takana vai totaalinen uupumus (työviikko oli tosi paha) mutta treeni oli mulle tosi rankka. Niin rankka etten jaksanut enää sitä lihaskunto-osuutta enää ollenkaan. Enkä muutenkaan ihan lämmennyt tunnille. Ne nyrkkeilyosuudet oli samaa toistoa kymmeniä kertoja (koukkuja yms.) joten mun makuun tylsiä). Ja ehkä pahin oli se, että tuo plantaariflaskiitti on vaivannut nyt todella pahasti. Eli olisi pitänyt ainakin ottaa kengät.

No hiki tuli ainakin kova. Kankut on olleet kipeät nyt jo toista päivää eli jotain tehoa kyllä treenillä oli:)

Oletteko muut käyneet koskaan tuolla tunnilla? Mitäs tykkäätte?

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Ihosta...

Kalastajan vaimo on mun yksi suosikkiblogi. Kevyttä hömppäluettavaa, ihania kuvia ja aina joskus myös hyvää ravintoasiaa. Treenipiireissä ja ylipäätänsä laihdutuksen ympärillä pyörii melkoiset vitamiini- ja hivenainearkkinat, joten ei ollut ensimmäinen kerta kun tykkäsin ko. blogin hyvästä jutusta ja siitä, mistä niitä vitamiineja (ja mihin ne vaikuttavat), oikeasti saa - siis siitä ruoasta.

Olkaapa hyvät- ravintoa iholle

Mun oma vitamiinitilanne on muuttunut myös paljon sitten vuoden takaisesta. Olen jättänyt pois paljon ylimääräisiä, mutta lisännyt sitten taas tuotteen jossa on mm. b:tä, sinkkiä, seleeniä, foolihappoa. Semmoisia aineita joiden pitäisi tukea tuota kilpirauhasta. D-vitamiinin lisäksi en syö enää mitään muita "vitamiineja" ja omegatkin ovat jäämässä pois kun yritämme saada perheen syömään sitä kalaa ainakin sen 2 kertaa viikossa.


Uusin tuttavuus.Pehmeä raejuusto ruohosipuli ja kurkkusilpulla. Menee ihan levitteestä:)

Työmatkapyöräilyä

Kuten taisin aikaisemminkin jo mainita, nyt töihinpaluun jälkeen iso osa liikunnastani koostuu hyötyliikunnasta. Poljen kaksi kertaa päivässä n. 9 km työmatkan kolme kertaa viikossa. Tänään oli sitten ensimmäinen päivä.

Pyöränä mulla on ihan perus citymarketin 28 vaihteinen Scott Atacama hybridi.  Rullaa oikein hyvin kolmensadan pyöräksi.

Aamunkoitossa puoli seitsemältä oli rauhallinen pyöräilyilma, varpaita vähän nipisteli kun olin unohtanut sukat. Matka meni sutjakasti ja jaloissa oli voimaa. Kotimatkalla jo sitten vähän tuntui siltä, että on jo hieman poljettu- mutta ei se mahdotonta ollut kun sisulla vaan poljin menemään:)

Olen nyt siinä vaiheessa väline(ettömyys) liikunnassa, ettei mulla ole enää edes pyörässä matkamittaria. Ennen mulla oli tavoitteita, 100 km, 500 km jne. Nyt olen unohtanut ne.

Näinkin vähäinen aerobinen liikunta herätti ruokahaluni. Eli hyvillä mielin olen tänään kyllä syönyt hiilareitakin ja illalla vielä kroppa huusi jotain ylimääräistä.

Tämmöisin aatoksin tänään:)

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Treeniä ja töihinpaluuta

Olen feissarissa jo niin monta statuspäivitystä avautunut tästä töihinpaluusta etten enää kehtaa:) Saatte te nyt lukea tunteistani, jotka koostuvat lähinnä ahdistuksesta ja ikävästä. Ahdistus ehkä eniten siksi, että palaan (vaki)työhöni jossa on minua mm. kiusattu aikanaan ja muutenkin fiilikset ennen äp-lomalle jäämistä oli vähän murheelliset. Yhtään en haluaisi palata varsinkin kun kaikki se aika on pois lasten lisäksi opiskelemisesta. Ja ne lapset.. Tuo neljävee nyt pärjää hienosti ja mulle hänen osaltaan tekee hyvääkin olla vähän erossa (mehän olemme pikkusisaruksen syntymän lisäksi olleet vain yhden yön erossa toisistamme) kun uhmaikäsietokykyni just nyt on ollut vähän siinä ja siinä. Pienemmän puolesta murehdin eniten. Ok, lapset saavat jatkaa kotihoidossa ja ok, teen vain kolmepäiväistä työviikkoa mutta kun en haluaisi hänestä olla ollenkaan erossa ja itse asiassa just nyt tilanne on myös toisinpäin sama eli aikamoinen äidin tyttö on neiti viime viikot ollut.

Olen nähnyt aika ahdistavia unia ja kyllähän mua nyt jännittää kamalasti. Huomenna siis on mun ensimmäinen työpäivä ja siitä se lähtee...

Tänään viimeisen vapaan kunniaksi kirmasin salille heti kun sain oman sadon omenoista tehtyä jumalaista kakkua:)

Salilla perinteisen lämppärin sijaan lainasin ideaa "kevyet kilometrit, raskaat raudat"- blogista ja lämmittelinkin pyöräilemälä salille plus kahvakuulan kanssa koko kroppaa kymmenisen minuuttia. Pääasiassa tein heilautuksia, rinnallevetoa ja pystypunnerruksia. Kyllä siinä lämmin tuli kun teki niitä reilusti.

Itse treeni kulki mukavasti eli tein rinnan, ojentajat, hartiat  ja vatsoja lopuksi. Tiedän jo nyt, etten ennen torstaita pääse salille joten piti pistää kaikki peliin. Kyynärpää vihoitteli kovasti mutta yritin välttää kivuliaimpia liikkeitä. Kädet tuli muuten ihan mustaksi niistä kahvakuulista:)

Osallistukaahan tuohon arvontaan, jos tulee reilusti osallistumisia niin laitan vielä mukaan jotain extrakivaa:)

Mukavaa viikon alkua!

Tässä kuvaa mökkisafkoista. Maissi puuttuu vielä.

lauantai 17. elokuuta 2013

Syysarvonta


Olen tässä jo vähän aikaa lupaillut arpovani taas jotain tuotteita teidän ihanien lukijoiden kesken:)

Ei vaan ollut aikaa penkoa kaappeja, mutta nytpä löysin sitten muutamia tuotteita jotka kulkevat postin mukanakin ilman suurempia paketoimisia:)

Dermosil-tuotteista siis puolukkakäsisaippua ja jalkojen hoitamista varten jalkojen kuorintavoide. Muistattehan, että talvellakin on jaloista pidettävä huolta. Omat atoopikkojalkani halkeilevat erityisesti talvella aika pahasti.

Myös huulet tarvitsevat hoitoa talvella ja siihen sopii tämä Oriflamen Tender Care Protecting Balm.

Arvonta-aikaa on elokuun loppuun eli 31.8.2013 saakka.

Miten osallistut arvontaan?
Osallistut jättämällä kommentin blogiini ja kertomalla vaikkapa mistä kirjoituksissani pidät? Ja voit toivoa myös lisää postauksen aiheita tai muuten vaan kommentoida mitä mieleen juolahtaa:)

torstai 15. elokuuta 2013

Salilla


Jee, vihdoin vihdoin pääsin salille. Tai otin itseäni niskasta kinni. Tenniskyynärpää edelleen vaivaa (lähinnä kiertoliikkeissä) ja jalassa plantaarifaskiitti mutta yritin sitten vaan säästää ja tehdä treeniä muuten. Tuo kantapää on vaivannut kohta pari kuukautta ja nyt menen työterveyteen sitä vihdoin näyttämään, josko saisin siihen apua.

Vasen jalkani on hieman ylipronatoitunut joten se ja ylipaino lienee syynä tähän. Jalkaholvikin on kahden raskauden jälkeen laskenut hieman:)

Onks makeet treenivaatteet? Läskikin voi näyttää hyvältä salilla. Elloksella oli tarjous jossa sai aletuotteista vielä 50% hinnasta pois joten tilasin kaksi treenitoppia ja housut. Kuvassa näkyvät on adidakset ja ihanat! Topit oli, no, aika ihonmyötäiset mutta eiköhän ne joskus sitten näytä paremmalta. Tässä topin päällä on musta teeppari vielä.

Tein sekalaisen treenin jalkaa, selkää ja hauista. Pääasiassa liikkeitä omasta ohjelmastani mutta järjestystä sekoittaen ja luovemmin. Tuntuikin yllättävän hauskalta tehdä ihan eri tavalla kun aina ennen.  Voipi olla että miksailen ohjelmia jatkossakin:)

Yksi suurinsyy blogitaukoon sairastelujen lisäksi on meidän perheessä sattuneita asioita. Olen ollut tosi allapäin pari viikkoa ja myös unettomuus vaivaa. Hain nyt apteekista melatoniinia ja yritän saada öitä vähemmän rikkinäisiksi jotta jaksaisin paremmin ja mielikin jaksaisi. Edelleen tahkoan kemian kolmosta. Välillä tulee epätoivoinen olo, etten saa sitä ikinä valmiiksi. Miehen loman aikan mulle ei annettu lukuaikaa juuri ollenkaan ja nyt sitten alkaakin työt. Pääsykokeeseen menen silti, oli kaikki luettu tai sitten ei:)

Pian se arvonta:)

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Vuosi...

Tämäkin blogi alkaa kohta täyttämään vuoden. Vuosi on pitkä aika ja alkuperäinen tavoitteeni olikin tasan vuoden pituinen.

Elokuussa 2012, kun tiesin joutuvani palaamaan töihin tasan vuosi siitä eteenpäin, aloitin tämän projektini. Halusin olla hoikka ja hyvässä kunnossa.

Nyt on ehkä ihan hyvä vähän analysoida, että missä asioissa olen edennyt ja mitkä menivät pieleen. Totuus kun on, etten ole päässyt edes "80-luvulle".

Aloitin koko homman palkkaamalla itselleni PT:n. Mulle tehtiin sekä kuntosaliohjelma, että ruokavaliomalli. Olin toivonut kokonaisvaltaisempaa kunto-ohjelmaa mutta (ilmeisesti) varojen/ajan puutteessa se jäi tekemättä. Aloitin sitten touhuamalla salilla 2krt vko-ohjelmalla ja siihen päälle body pumpit sun muut aerobiset. Ruokavaliomalliinkin aloin tutustumaan ja pikkuhiljaa sitä noudattamaan. On muuten edelleen se käytössä suurilta osin.

Tsemppasin tosi kovasti syksyn, mutta vaaka ei näyttänyt juuri mitään tuloksia. Ja se kyllä lannisti. Aina sain vaivalla 2-3 kg pois ja jos ihan hitusenkin söin esimerkiksi yhden päivän vähän "väärin", olin taas lähtöpisteessä.

Suurin ponnistus on ollut itselleni anteeksiantaminen ja
oman ruumiin rakastamaan oppimininen. Nyt olen jo hyvällä
tiellä:)
 
Tammikuussa sitten ihmettelin jo asiaa kunnolla ja, en muista miten, eksyin netistä lukemaan näitä pco-juttuja. Gynegologi totesi, että lienen arvannut oikein ja sain ne metformit joita aloitin syömään helmikuussa. Paastosokeri rauhoittui ja paino alkoi pikkuhiljaa tippumaan. Kuntosaliohjelman vaihdoin kolmijakoiseen jota teinkin sitten koko kesän. Ruokavaliomalli pysyi aika samana, mutta hieman hilasin proteiinien määrää alaspäin kun paino jossain välissä jumitti. 1kg/kk keskimäärin.

Kesäkuussa sairastuin monella tavalla ja motivaatio liikuntaan on kipujen vuoksi ollut vähäistä. Ruokavalio on pysynyt suhtkoht ok, mutta rahkaa en ole enää saanut syötyä. Mulle tuli siis ihan lopullinen kyllästyminen siihen. Kesällä muutenkin tulee syötyä liian vähän joka kyllä sitten näkyy ikäänkuin ilta-ahmimisena. Paino on onneksi pysynyt samana ja olen ehkä siitä iloisin, että a)ruokarytmi on säilynyt ja b)aterian kokoonpano on säilynyt suurinpiirtein.

10 päivän päästä aloitan työt. Vuosi on siis umpeutunut. Nyt on aika miettiä tulevaa. Mun elämänrytmini tulee muuttumaan todella paljon. Teen kolmepäiväistä työviikkoa ja aion polkea työmatkat niin kauan kunnes jää peittää maan. Saan hyvää aerobista treeniä tunnin verran siis kolmena päivänä viikossa. Siihen päälle kuntosali vapaapäivinä, en vain ole vielä päättänyt, että jatkanko kaksi- vai kolmijakoisella ohjelmalla. Miten käy tanssituntien? Entä miten ruokavaliota on muutettava. Meillä on töissä hyvä ruokala, eli periaatteessa kyllä voisin syödä sielä oikein sopivasti jos suinkin vaan on varaa. Eväiden kuljettaminen tuntuu vähän vieraalta. Tosiasiassa olen niin väsynyt, että näistä ruokahommista (siis kokkaamiset) selviän muutenkin hädintuskin. Aviopuolisoni kun ei ruokaa oikeastaan osaa tehdä.

Minulla on myös tämä opiskeluprojekti joka vie talvella aika lailla aikaa, joten asioita on priorisoitava. Käymme myös perheenlisäyskeskustelua vakavasti (olenhan jo 36) joten monta asiaa on tässä nyt hämmentämässä tätä soppaa.


Kyllä - tässä olen minä - someday!

Mun on kuitenkin saatava joku järkevä tavoite syksylle 2014. Ehkä montakin.

  • Paino jatkaa tippumistaan. 1kg/kk on sopiva tahti. Mikäli tulen raskaaksi, tavoite on ettei paino nouse raskausaikana.
  • Menen pääsykokeeseen, vaikken pääsisi läpi niin olen lukenut kaikki kurssit ainakin kertaalleen jotta voin seuraavana vuonna keskittyä valmentautumiseen.
  • Jatkan kuntosalilla käyntiä säännöllisesti
  • Pysyn ruokavaliossa (rahka!!!)
  • Hoidan itseäni, venyttelen ja käyn hierojalla. Olen tällä hetkellä aivan jumissa. En ole koko keväänä juurikaan venytellyt.
  • Yritän levätä tarpeeksi ja saada uniongelmani korjattua. Lepo on kaiken a ja o, olen tosi pahassa unettomuuskierteessä.
  • Jatkan itseni rakastamista.

tiistai 6. elokuuta 2013

Illan ihana juoksulenkki

Ei ole tämä se eilinen, mutta olisipa ihana juosta
tämmöisessä ympäristössä


Ei ole kuvia, mutta otin itseäni niskasta kiinni ja menin tekemään 3 km pyrähdyksen. Intervalleja ja tasaista tahkoamista. Sateessa.

Näin kauniin sateenkaaren! Juokseminen on kyllä ihanaa, vaikkakin nyt kantapää taas ei kestä astumista. No, pian se vaihtuu pyöräilyyn.

Jalassa nyt mitä ilmeisesmmin on plantaarifaskiitti. Mulla on tämä vasen jalka hieman ylipronatoitunut ja koska oikea on ok, niin en ole ostanut erikoislenkkareita. Ylipaino ja venyttelemättömyys tätä aiheuttaa. Nyt otan itseäni niskasta kiinni ja hoidan jalan kuntoon. Tätä kipua ollut koko kesän.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Vihdoin pääsin lenkille

Huulet rohtuivat stressistä, on ne äidit niin
rakastavia, mutta samalla kyllä stressaavia.

Moi vaan taas. Oli pakko vähän tulla kertomaan, mistä sain lopullisen inspiksen tuohon beatiful body- postaukseen.

Olipa tässä kokonainen viikko äitini kanssa (mm. edellisessä postauksessa viitattu äitini mielipiteeseen ylipainostani jne.) ja sain seurata rauhassa vierestä 56 vuotiaan ruumiinkuvahäiriöisen naisen elämää. Kun syödään 1-2 ateriaa päivässä, joku aterioista voidaan korvata 1/4 palalla kahvilan pullaa, pelkkä kasvissosekeitto riittää kokonaiseksi ateriaksi ja ennenkaikkea, puhutaan ihan jatkuvasti ulkonäöstä ja erilaisista dieeteistä.

Juuri noin minäkin olen kroppaani kohdellut kaltoin pitkään ja tutut tunteet palasivat mieleen. Olisin jopa mukautunut tuohon mutta onneksi lapset pitivät mut järjissäni normaalin ruokarytmin kanssa.

Mitä tuo syömättömyys aiheuttaa? Näköjään sen, että hän lihoo. Perustelee mulle sen iän hidastamalla aineenvaihdunnalla mutta itse tuli mieleen aliravitsemus ja lihasten häviäminen. Olen 20 kiloa painavampi ja kroppani näyttää paremmalta, hassua eikös? Se tuntui oudolta verrata omaa laihdutusruokavaliota ja toisen ruokavaliota joka oli varmaan kaloreissa puolet-kolmasosa omastani. Eikä kuulemma paino putoa.

No jokatapauksessa tätä seuratessa tuli taas ajatuksia siitä, miksi pitää omaa ruumista rakastaa ja kunnioittaa!

Jestas, tosi pitkästä aikaa taas lenkillä. Siitä on jo yli kuukausi. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Tässä uusi treenipaitani, Prisman -70% laarista ja on muuten tosi sopiva ja pirtsakka:)

Tässä välissä oli sitä sairastelua, itse asiassa edelleen tuntuu ettei flunssa ole parantunut kokonaan vaan juostessakin jotain räkää rupesi valumaan nieluun. Nenään joudun vähän väliä laittamaan Nasolinia joten tukkoisuuttakin on. Mutta vähenemässä määrin. Nämä kesäflunssat on tosi sitkeitä, molemmat lapset on edelleen nuhaisia.

kaveriksi sain (itse diagnosoimani) tenniskyynärpään joka ei ole lähtenyt paranemaan. Hioin koneen kanssa pirttikaluston ja taisin siinä sitten rasittaa kättä vähän liikaa, tärinää ja voimankäyttöä....

Hyvänä päivä käsi on lähes kivuton, huonona päivänä en saa edes sängynpeittoa kiskottua päälleni. Huonoja päiviä on viikossa 5 ja hyviä 2 noin suurinpiirtein arvioituna.

Vasemman jalan kantapääkin kipuilee, se oli joku juoksijoiden tulehdustila jalassa. Siitä huolimatta lähdin lenkille. Inspiraationa 2kk sitten synnyttänyt äitikaveri joka laittoi viestiä, että tulee kahville vasta kun on käynyt lenkillä. No minäkin sitten menin. Olinkin valmiiksi ärtyneellä ja väsyneellä tuulella. Nyt on sitten taas tuo kantapääkin kipeä.

Sävy sävyyn petunioiden kanssa:)
Tässä sitten, ah niin ihanan 20 minuutin lenkin jälkeen. Kyllä muuten tuntui keuhkoissa, olis varmaan astmapiippua pitänyt ottaa etukäteen jo. Kuvasta ei näy, mutta hikinen olin ja hikoilin koko loppupäivän. Pitäisi aina päättää lenkki tuonne mereen pulahtamiseen. Hyvää se teki silti. Jalka on nyt niin kipeä, etten pysty astumaan ja käsi myös (lenkin jälkeen päätin leikata meidän pensasaidan sähköleikkurilla joka painaa aika paljon).

Urheilija ei tervettä päivää näe, heh heh. Ihme juttu että näinkin pitkään selvisin ennen vammoja. Nyt kyllä otan vastaan kaikki hyvät vinkit jotta pääsisin toipumaan. Lepoa nyt olen yrittänyt, mutta eihän se pikkulasten kanssa täysin mahdollista ole.

Mutta eiköhän tästä taas päästä alkuun! Vaikka olen liikuntalakossa ollut ja jäätelöä on mennyt aivan liikaa, niin olen pysynyt melko hyvin perusruokavalion osalta tavoitteissani. Joinain päivinä on joku ruokailu jäänyt väliin näiden helteiden vuoksi (illalla olen siihen havahtunut kun on tehnyt mieli ahmia oikein iltapalaa), mutta kivasti on vihanneksia mennyt jne. Paino näyttäisi edelleen surraavan siinä 92-92.5 kg välissä joten on pysynyt nyt siinä mihin kesäkuussa jäi. Se on jo minusta saavutus! Nyt sitten seuraavia saavutuksia kohti!

perjantai 2. elokuuta 2013

A Beatiful Body Project

Eihän tämä tänne blogiin varsinaisesti kuulu, mutta koska kysymys on mun ruumiistani ja projektista jonka taustalla on oman ruumiini hyvinvointi ja rakastaminen, niin oikeastaan tämä onkin varsin hyvä ja oikea paikka tälle! Enjoy!

Kaikki lähti täältä. Sitten innostuttiin suomessa.

Täältä poimin haasteen, mutta on ollut jo paljon juttuja muuallakin netissä. En ole mikään valokuvaaja ja iipuhelimen kamera on huono. Tässä silti kuva, mustavalkoisena varmaan vielä parempi.

Olen aina vihannut kroppaani. Syyt juontavat syvälle nuoruuteen ja henkisesti pahoinvoivaan äitiini joka on lapsuudesta asti jankuttanut mulle lihavuudesta. Olen vihannut jokaista senttiä, jokaista kiloa. Kuten tännekin olen kirjoittanut, laihduttanut hyvinkin epäterveellisillä tavoilla ja sairastunut lopulta myös bulimiaan. Hävennyt itseäni. Ja hoikempana ollut mukamas parempi-itsetuntoinen (bullshit). No tässä minä nyt olen. 92 kiloisena. Läskin määrä on varsinkin vyötärön ympärillä edelleen suuri (vaikkakin vyötärö on ilmeisesti säilynyt), mutta muuten mittasuhteet ovat olleet samat. Kädet (erittäin) paksut (mutta kiinteät), suvun naisten jalat eli paksut (hame ei käy päihinsä), rotevat hartijat ja riipputissit. Raskauksien jälkeen vatsakin rupesi roikkumaan. Mutta semmoista se on. Sen asian kanssa on elettävä ja hyväksyttävä se.

Tätä ruumista on nöyryytetty. Hakattu. Kohdeltu kaltoin. Kiusattu.

Toisaalta tässä ruumiissa kohtuni on kantanut kaksi kaunista raskautta. Imettänyt tällä hetkellä jo lähes 3 vuotta yhteensä (kahdessa pätkässä). Raskaudet ovat tuoneet mulle pahimmillaan 20 kiloa. Tämä ruumis on myös pettänyt minut sairauksien/vaivojen muodossa. Mutta kaikki on korjattavissa. Raskausarpia ei minulla juurikaan ole. Jälkimmäisestä raskaudesta tuli muutama, mutta tiedättekö mitä? Tämän kaiken keskellä raskausarvet ovat maailman mitättömin asia. Vaikka olisivat keskellä naamaa. Ne muistuttavat minua kuitenkin itselleni tärkeimmästä asiasta. Rintani ovat roikkuneet aina, enkä (toisin kun äitini) tule silikoneja ottamaan. Itse asiassa olen jopa ylpeämpi roikkuvista rinnoista kuin teennäisen pystyistä pyöreistä silikonitisuista. Edelleen - ne ovat osa minua, mun elämääni ja tuotoksiani. Ainut missä rinnat olisivat voineet toimia paremmin, olisi tuo maidontuotanto lasten imetysasioissa. Ovat kovin nihkeää sorttia, mutta ajavat silti asiansa

Kroppani on myös erilaisten sairauksien kantaja. Hormonitoimintani ei ole kunnossa, erilaisia diagnooseja pohditaan ja pyöritellään vaihtoehtoja... ja seurataan. On ollut kyllä huojentavaa löytää myös muita syitä siihen painonhallinnan vaikeuteen kuin itsekurin puute. En ole sitä sorttia joka voi imettää JA syödä suklaata.


Mulla on kauniit sirot nilkat ja jalkaterät. Ehkäpä myös sääret. Ranteet ja kädet myös sirot. Kasvoiltani olen kaveria lainatakseni "klassisen kaunis" - kaikki on sopusuhdassa. Silmätkin tulivat vihdoin esiin laserleikkauksen jälkeen. Hiukset on paksut ja kiiltävät. 

Kroppani on minun, ja se on ihana. Jos en rakastaisi sitä ja itseäni - ei minulla olisi tätäkään projektija. Vihalla ei laihduteta eikä tulla terveeksi. Rakkaudella on taas todella suuri ja voimaannuttava vaikutus. Vasta näin plus kolmevitosena alan päästä yli lapsuuden traumoistani ja äidin sanoista, joten olen päässyt aloittamaan eheytymisen ihan kunnolla. Kuljen bikineissä, kuten aina olen tehnyt!

Tehkää hei muutkin elämäntapamuutos/laihduttajabloggarit tämä haaste - olisi ihan hyvä ottaa tämä tänne laihdutusblogeihinkin noiden äitiysblogien rinnalle (jos siis ei vielä ole) ja ottaa myös tämä esittämäni näkökulma mukaan!

Ja olen tosi iloinen, että näistä asioita nyt puhutaan ja tuodaan esille. Vähän väliä imetys ja muut äitiyteen liittyvät asiat nousevat pintaan negatiivisessa sävyssä ja erityisesti meitä pitkään imettäviä äitejä pidetään ihan hörhöinä. Minä ainakin olen myös paljon paljon muuta, kuin pitkään imettävä äiti jolta hormonit on vienyt älyn ja tehnyt tyhmäksi!