Pages

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Lääkärikäynti ja monta muuta juttua

Tämmöisiä aamupaloja on ollut nyt
vapaapäivinä kun lapsetkin ovat
innostuneet munakkaasta. Vaihtelua
peruspuuroihin.

Olen pitänyt nyt vähän blogihiljaisuutta. Monta kertaa on ollut mielessä kirjoittaa tänne, mutta on ollut tosi kiireistä enkä ole vaan ehtinyt. Kotipäiville kasaantuu kaikki viikon kotityöt ja viikonloppuna menee tolkuttomasti aikaa taas seuraavan viikon hoitopäiville ruokahommien tekemiseen. Kun olen ottanut sen asenteen, että teen kuitenkin itse myös omaat eväsruokani. Kävin myös läpi tuon lääkäriepisodin. Olin varaamassa aikaa paikkakunnallamme olevalle tunnetulle ja kehutulle funktionaaliselle lääkärille näiden mun kaikkien vaivojeni vuoksi (mahdollinen kilpirauhasen vajaatoiminta, kohonneet sokeriarvot, pco, atoopinen iho). Ja miksi näin, olen kuullut paljon hyvää funktionaalisista että he ottavat erikoislääkäreitä kokonaisvaltaisemmin potilaan huomioon.

Viime viikon uusi kokeilu -
kikhernepihvit.
Mutta mitä meninkään tekemään...

Päätin sitten kuitenkin, netistä luettuani kehuja, mennä yhdelle sisätautilääkärille joka on erikoistunut hormonisairauksiin. Moni noista kohdista kun, uskon niin, liittyy hormoneihin. No voinpa kertoa, että mitään apua en sieltä saanut, ainoastaan kehoituksen aloittaa nutrilettekuurin ja vaihtoehdon miettiä lihavuusleikkausta. Itse asiassa itkin koko sen käynnin ajan kun tajusin heti ensimmäisten minuuttien jälkeen ettei lääkäristä ole mitään hyötyä. Olin varannut 30 minuuttia ja siitä 25 minuuttia hän vaan hoki ettei voi mua auttaa, sitten taas kyseli ruokavaliostani ja taas hoki ettei voi auttaa. Niin ja käskyn palata pco-asioissa takaisin gynelle (joka siis käski mennä sisätautilääkärille koska mun pco:hon liittyy myös noita muita juttuja). Olisi lääkäri edes heittänyt mut ulos ja laskuttanut 15 minuutista mutta ahneuksissaan piti sen 30 minsaa ja otti rahat. No, arvaatte, että mulla kesti toipua tuosta käynnistä monta monta päivää. Leikkaustakin pohdin puolihuolimattomasti kunnes mulle kerrottiin toisaalla, että syömishäiriötaustaiselle sitä ei tehdä.Enkä mä ihan oikeasti sitä halua kun kykenen kyllä syömään ilman leikkaustakin sen 7 1dl kokoista annosta päivässä jos haluan. Ei kyse ole nyt siitä, miten ja mitä mä syön.

Vähän jauhoiset oli, mutta ihan
syötäviä:)
Harmittelin mennyttä rahaa, mutta otin itseäni lopulta niskasta kiinni ja varasin lopulta ajan vielä sinne funktionaaliselle. Mulla on vakuutus ja diagnoosin saatuani omavastuun jälkeen kaikki menee siitä. Tiedän, että on olemassa ns. mdd-paneeli jossa tutkitaan tosi tarkkaan verikokeiden avulla ihmisen vitamiinitasoja yms. Haluaisin otattaa tuon paneelin ja muutenkin saada kokonaisvaltaisempaa apua. Kyllähän mä pystyn itsekin vaikka jättämään viljatuotteet kokonaan pois, mutta olis tärkeä tietää että tarvitseeko mun tehdä niin. Että vaikuttaako se tähän laihtumisen vaikeuteen ja muihin oireisiin.  No se käynti on nyt sitten 19.12 joten katsotaan kuinka siinä käy. Jos sieltä tulee samanlainen tyrmäys niin antaa sitten olla. Enkä minä diagnooseja halua, ehei. Ahdistava ajatuskin että pitäisi loppuikä jotain tyroksiina syödä. Mutta vastauksia haluan. Miksi mä olen aina ollut tämmöinen helposti lihoava. Miks laihduttaminen on niin vaikeaa. Miks välillä kovasta treenistäkin huolimatta tuloksia (inbody) ei paljoa näy. Miks tukkaa lähtee harjaan kummallisen paljon. Miks iho halkeilee? Miks väsyttää, masentaa... monta kysymystä on.

Köh köh

Viime viikolla alkuviikosta meidän perheeseen hyppäsi flunssa. Ensin mulla oli kurkku kipeä ja sitten levisi lapsiin. Sitkeästi poljin töihin koko viikon ja nyt se sitten taisi kostautua. Olisi vaan pitänyt pysyä sängyssä. Sängynpohjalle todennäköisesti kuitenkin joudun. Jännintä on, että nuorimmainen, pisimpään imetetty (jota siis imetän edelleen) on kaikkein tervein meistä. Olenkin tullut siihen tulokseen, että nyt tässä vaiheessa näyttäisi nämä imetyksen edut pikkuhiljaa näkymään, vastustuskyky näyttäisi olevan aika vahva. Ja tyttö saa minusta sitä edelleen kun itsekin poden. Toivottavasti tällä on nyt oikeasti pitkäkantoisia seurauksia niin saan vielä pääni sisälläkin siunauksen, että teen oikein:) Meillä on vuodenvaihteessa 2-vuotis hammastarkastus ja odotan jo jännityksellä sitä saarnaa minkä sieltä saan. No, oli miten oli, tässä varmasti sairastellaan nyt tuleva viikko ihan kunnolla ja saa nähdä kuinka työkuntoinen jaksan olla.

Työmotivaatiosta en viitsi edes puhua. Kun nyt on tulevaisuuden haaveet virinneet, niin väkisillä vääntäydyn töihin aamulla. Ihan oikeasti. Plaah. Ja mun tämänhetkiset duunit eivät ole yhtään sitä, mitä olen halunnut tehdä ja nimenomaan semmosta työtä mihin en luonteeltani oikein sovellu. Vaan näihin on tyydyttävä kun teen lyhennettyä viikkoa. Mutta on kyllä todella raskasta. Jo maanantaina odotan keskiviikkoa kun tiedän työviikkoni olevan ohi. Esimieskin on vaihtunut ja en oikein pidä tämän uuden johtamistyylistä.

Pääsykokeisiin lukeminen etenee, hitaasti mutta etenee kuitenkin. Pakerran nyt fysiikan kolmoskurssin parissa ja ihan selkeästi olen nyt huomannut että kemia oli paljon kiinnostavampaa. Ymmärsin kemiaa ihan eri tavalla, kun se koskettaa arkielämää. Ok, no tottakai fyssakin, mutta hirveän teoreettista se on ja vaikeaselkoista. En tiedä ehdinkö lukea kaikkia kursseja pääsykokeisiin, mutta luen niin paljon kun ehdin ja yritän laskea, laskea, laskea...

Liikuntapuolella on nyt ehkä tulossa muutoksia. Olen nyt katsonut vierestä kun mieheni otti itselleen Elixiaan kuukausikortin ja kateellisena seurannut kun hän on käynyt spinningmaratoneissa yms. Elixiassa on aamutreenaajille tarjolla muroja ja muuta ja kohtelevat asiakkaitaan aika eri tavalla mihin olen tottunut. Sieltä löytyy myös lapsiparkki. No ei mulla ole varaa mihinkään Elixiaan mennä, mutta olen miettinyt vähän salin vaihtoa. Pikkuhiljaa on ruvennut taas tuntumaan, että kaipaan niitä ohjattuja jumppia ja tuo punttien nostelu on ruvennut tylsistyttämään.

Meidän salilla on kummallinen hinnoittelu (kuukausihinta koostuu siitä, kuinka monta ohjattua tuntia asiakas haluaa ottaa) ja tarjonta on loppujen lopuksia aika suppeaa. Nostivat hintoja muutama vuosi sitten (ja menettivät aika paljon asiakkaita siinä) ja musta hintataso ei vastaa kyllä tarjontaa. Uusia tunteja tulee, mutta ne lopetetaan kun kiinnostuneita ei ole (on ihan normaalia että tunnilla on 2-3 osallistujaa jos ei ole bodypump jolloin sali on täynnä). Ja tunteja on tyyliin 2/päivä eli valinnanvaraa ei peljoa ole. Salilla on koko ajan Citydeal-tarjouksia, mutta enhän mä voi niitä ottaa kun olen jo jäsen. Sekin ottaa päähän että mun pitäis maksaa yli 70 euroa kuussa  ja toiset ottaa citydealin toisensa jälkeen...

Toisaalta vaihtoehdot on aika suppeat ellen ole valmis ajamaan jumppatunnille 8 km päähän autolla. Enkä ole. Toinen paikallinen vaihtoehto sisältää pari kertaa viikossa jopa lapsiparkin ja myös lapsille ohjelmaa. Mutta fasiliteetit on ihan järkyttävät eikä todellakaan ole toivoakaan että vois käydä sielä esimerkiks suihkussa. No on siinä miettimistä, mutta nyt vuodenvaihteessa on hyvä hetki kun jäsenyydet menevät taas katkolle. Haluaisin kuitenkin, että olisi kunnon sali ja vapaapainot mutta myös hyviä ohjattuja tunteja!

Laihdutusprojektissa otan nyt uuden vaihteeen. Olen keskustellut aika pitkään ja hartaasti yhden tutun kanssa, joka sairastaa kilpparin vajaatoimintaa (ja on käynyt myös lihavuusleikkauksen läpi). Hän kertoi kokemuksiaan, että kun kalorit menevät vasta alle tuhannen niin paino on liikahtanut alaspäin. Päätin kokeilla tätä, nykyruokavaliolla kalorit jäävät johonkin 1200-1500 ja paino pysyy/nousee. Täytyy yrittää vaan tosi tarkkaan nyt suunnitella tätä ruokavaliota, että pysyisin järjissäni, en ratkeaisi ahmimaan ja ylipäätänsä että saisin kaikki tarvittavat proteiinit ja vitamiinit/hivenaineet. Pari päivää kokeilin jo ja kyllä siihen kalorimäärään sai upotettua kuitenkin päivän 5 ateriaa. Proteiinit tuntuvat pitävän nälän tosi hyvin loitolla joten panostetaan nyt niihin + rehuihin. Painokin (hiilariturvotukset) mätkähti samantien pari kiloa alaspäin. Ei se kyllä fiksulta ratkaisulta tunnu vetää nääntymiskaloreilla, mutta nyt vaan näyttää siltä ettei mikään muu tässä tunnu tehoavan. Raportoin parin viikon päästä tännekin, että kuinka kävi!

Pahoittelen kamalan pitkää tekstiä, mutta piti saada viikon ajatukset kasattua ja kerättyä yhteen. Kyllä tämä tästä, kunhan tämä flunssa menee ohitse.




7 kommenttia:

  1. Miten sun miehellä on varaa Elixiaan mutta sulla ei? Eikö sen pitäisi olla yhteinen päätös että toinen tekee lasten takia lyhempää viikkoa ja siten myös yhteinen rahallinen panostus? Elixiassahan on välillä näitä halvempia perhejäsenyyskampanjoita, ja eikö se olisi paljon kätevämpää jos voisitte mennä sinne koko porukalla ja laittaa lapset lapsiparkkiin? Tosin vaikka mun lähi-Elixiassa on tosi hyvin vapaita painoja niin olen saanut sellaisen käsityksen, että kaikissa ei ole.

    VastaaPoista
  2. Idris: hyvä kysymys. Kyllä tämä on minun päätökseni jäädä kotiin, mies olisi varmasti mielellään jo halunnut että palaan töihin kokonaan. Maksan pienemmistä tuloistani puolet kaikista lainoista ja kustannuksista, mutta sitten käteen ei jää mitään. Meillä tämä on nyt mennyt näin. Mies käy usein työpäivän jälkeen/ennen salilla/spinninginssä eikä se sovi mulle kun me rytmitetään arkeamme niin että mä menen aikaisemmin töihin jotta pääsen aikaisemmin myös kotiin lasten luo. Eikä meidän työpaikatkaan ole vierekkäin. Täytyy tuota perhejuttua kyllä katsoa, kyllähän muksut jo pärjäisi lapsiparkissa.

    VastaaPoista
  3. Idris, selvittelimme tuota Elixia-asiaa. Vasta kolmas perheenjäsen joka on Elixian asiakas, voi saada sen perhealennuksen. Eikös olekin hassua. Nyt jännätään sitten, että miten ne reagoivat kun mieheni siskokin käy Elixiassa...lasketaanko se perheeksi:)

    VastaaPoista
  4. Voi rähmä lääkärikäynnille ja muullekin allapäin ololle :( :( Mun mielestä toi teidän rahajuttu on erikoinen. Juurihan oli esimerkiksi Hesarissa juttua siitä missä talousneuvoja ihmetteli että ei jaeta suhteessa vaan tasan jotain kuluja. Meillä on niin, että jos toisella on johonkin varaa niin se on myös toisella. Vaikka eri verran ansaitsemmekin.

    Olen miettinyt tuota lihavuusjuttua, olen siis pitkään blogiasi seurannut, mutta en ole koskaan aikaisemmin kommentoinut (voi miten noloa). Olen jotenkin tosi samanlainen kuin sitä jo painoni ja vartalonmuotoni puolesta. Olen myöskin juuri tuollalailla oikein keskivartalolihava. Minulla on PCO-tyyppiset munasarjat ja hormonit heittävät häränpyllyä. Olen helposti lihoavaa tyyppiä ja juurikin keskivartalolihavuuden myötä todellisessa riskissä sairastua diabetekseen ja muihin. Sulla taitaa olla just samoin kun sokeriarvot jo ovat pahentuneet. Mutta siltikin onnistuin kyllä laihduttamaan, laihduin sillä että söin 1800 kaloria päivässä, liikuin neljänä päivänä viikossa 500 kalorin edestä. Liikkuminen oli oikeastaan vaikeinta, koska kun pyöräilin töihinkin 8 km niin sain vaan yhden pienen jugurttipurkin kulutettua. Huomasin, että mua auttoi kun en laittanut oikein mitään makeaa suuhun, se ilmeisesti paransi insuliinihommia sen verran. En siisyhtäkään pullaa, karkkia tms. Ainoat makeat olivat jotkin hedelmät. Se auttoi minua huomattavasti. Paino tippui silloin 95 --> 85. Toivottavasti et tästä nyt masentanut, oikeasti yritän kannustaa että se voi onnistuakin ilman mitään lihavuusleikkauksia.

    Ollaan jotenkin niin samanlaisia, että pelottaa. Olen hakemassa lääkikseen nyt keväällä tällaisena vanhempana henkilönä ja yritän jäädä kipeästi äitiyslomalle, koska olen vähän kypsä tämän hetkiseen työhöni. PCO estää kyllä hyvin tehokkaasti raskautumisen ainakin itselläni. Sain helpotusta lääkkeestä, joka varmistaa ovulaation ja se on helpottanut oloa muutenkin. Tietyt kuukautiskiertoon liittyvät turvotukset, kivut ja tukaluudet ovat hävinneet.

    Voisin ehkä alkaa kommentoida vastaisuudessakin :)

    t. Viiva

    VastaaPoista
  5. Hei Viiva ja voi kiitos kun vastasit, piristit roimasti itsenäisyyspäivääni:) Muuten ihan sama juttu vaan en ole tietääkseni keskivartalolihava ja näytti inbodyssä että se indeksi oli aika lähellä normaalia ja sisäelinten ympärillä oleva rasva myös. Siinä varmaan ainoa positiivinen juttu. Sisätautilääkärikin viime viikolla katsoi mua tarkkaan ja totesi, että "olet sitten joka puolelta lihava".

    Nuo raha-asiat on varmaan osittain myös omaa syytäni. Olen niin pitkään ajatellut elämässäni että itse pitää pärjätä- liitossakin. Mulla semmoinen miehen "lompakolle meneminen" on ollut jotenkin alitajuisesti itsenäisyyden menetystä. Liittyy varmasti traumaattiseen menneisyyteeni.

    Mä mittasin pyöräilystä saatavaa kulutusta muutama vuosi sitten. Kyllä siinä semmoinen 200-300 kcal menee ja mullahan on siis 8 km suuntaansa. Olen ihan hikinen kun pääsen perille. Mutta totta se on, että pitäis enemmän. Tää yhtälö vaan on ihan mahdoton kun nousen aamulla kuudelta mennäkseni aikaisemmin töihin. Mies tulee kotiin joskus kuuden maissa illalla jolloin olen niin väsynyt etten jaksa ajatellakaan kuntoilua. Mulla on jonkun verran miehen työn luonteesta johtuen myös yh-päiviä yms. no ja olen vaan nyt ihan rikki. Paras olisi kun pääsisi treeneihin suoraan töistä, niin teinkin ennen. Täytyy nyt kokeilla jos se onnistuisi tuon Elixian kautta. Kummankaan ei tarttis vahtia lapsia:)

    VastaaPoista
  6. Ja paljon tsemppiä sulle äitiyshaaveissa! Ihan samassa tilanteessa ollaan:)

    VastaaPoista
  7. Moi taas,
    Anteeksi kun kutsuin sinua keskivartalolihavaksi (toiv. et loukkaantunut), ollaan valokuvan perusteella vaan niin samanmallisia :D Mulla oli kehonkoostumusmittauksessa sisäelintenrasvan arvo 4 % eli ihan hyvä (eli ei juurikaan sisäelinrasvaa, kaikillahan sitä vähän on). Mutta koska vyötäröni ympärys on 99 cm ja lantio 110 cm niin lääkäri arvioi mut keskivartalolihavaksi, liian pieni tuo ero noiden välillä. Tai mulle sanottiin, että olen ollut vasta n. 4 vuotta tämän kokoinen niin sisäelinrasva kerttyy kuitenkin hyvin hitaasti, että jos säilyy tällaisena niin se varmasti lisääntyy merkittävästi. Se pelotti kovasti. Mut oon mäkinomasta mielestän joka puolelta lihava, siis onhan mun kädet ja reidet aika paksut.

    Mun olis tarkoitus pudottaa painoa, että tää vauvahomma helpottuisi, mutta hitsin vaikeaa. Tuntuu, että on läskit tiukassa, niin kovin tiukassa. Mä mittasin kesällä mun polkupyöräily kulutusken töihin vaan 130 kaloria, mutta taidan olal sellainen sunnuntaipyöräilijä, poljen kuitenkin aika hitaasti, jotain 45 min koko matkaa.

    Mulla ei siis ole vielä lapsia, että sikäli kuntoiluun löytyy helpommin tilaa, mutta toivottavasti toi Elixia homma auttaisi sun tohon tilanteeseen :) Se olisi nimittäin kyllä ihan huippua.

    Tsemppiä paljon.

    t. Viiva

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!