Pages

maanantai 11. marraskuuta 2013

Elämänmenoa

Aika kuluu, blogipäivitykset jää kiireen jalkoihin.Yritän silti jatkaa tätä blogia, koska tämä on mulle henkireikä.

Viime viikon treenit, 2 kertaa pyöräily, 30 min hölkkälenkki (ilman pysähdystä) ja kuntosali.  Tuli kyllä myös kuntopyöräiltyä lasten kanssa, mutta ehkei sitä kannata laskea:) Ens viikolle varasin vihdoin ajan lääkärille ja katsotaan tuo kantapään tilanne, kaipaan niin kovasti jo tanssillisille tunneille. Ihme ja kumma, tuo juoksulenkki muuten ei kipeyttänyt kantapäätä. Varauduin siihen etukäteen ottamalla tulehduskipulääkkeen, joka ilmeisesti tehosi niin hyvin että jalka oli seuraavanakin päivänä kivuton! Ehkä uskallan taas ruveta ottamaan juoksuaskeleita!!:D

Oikeasti huomaan, että pyöräily on nyt kohottanut kuntoa. Tuo hölkkälenkki meni ihan itsestään, oli kuitenkin aika jyrkkääkin ylämäkeä välillä ja silti ei yhtään tuntunut pahalta! Kun vaan vielä tuo jalka kestäisi!!

Ai niin, ostin itselleni järjestelmäkameran. Vuosien tauon jälkeen (edellinen oli filmiversio) päätin toteuttaa kauan uinuneen haaveeni! Ehkä saan tänneki pikkuhiljaa vähän laadukkaampia kuvia!

Paholaisen suklaakakku? Syntinen suklaakakku? Rakkaalla lapsella on aika monta nimeä. Kaivoin Kokki Nigella Lawsonin kirjan ja tein isänpäiväkakun johon tuli 400 grammaa suklaata ja 500 grammaa voita. Kakun nimi oli käännetty "Suklaakakku, 10 hengelle (tai yhdelle särkyneelle sydämelle" joten oli ihan pakko kokeilla.

No, täytyy myöntää, että siitä tuli kyllä aivan liian tuhti (ei riitä yksi särkynyt sydän) - näin sanoi aviomieskin. Ja kyllä, minulle tuli erittäin ällö olo koska en suostunut tunnistamaan sitä täyttymyksen tunnetta ja kakkua oli otettava "bit by bit" aina vaan vähän lisää. Veimme sitä kaverillekin ja toinen tuli lapsikatraansa kanssa maistelemaan, silti kakkua vaan jäi...kummittelemaan jääkaappiin:) Yleensä teen aina juustokakkuja tai täytekakkuja, mutta nyt halusin kokeilla jotain muuta. Seuraavaksi juustokakkua taas! Olenkin pitämässä parin viikon päästä kotona sisustuskutsuja niin taas hyvä syy leipoa:) Ja juustokakut (varsinkin rahkaan tehdyt) ovat lähes terveellisiä!



Tässä nyt meidän vanhempi, joka aloitti kiekkokoulun lokakuun alussa. Viime vuonna kokeiltiin 3.5 vuotiaana luistelukoulua vaan ei vielä oikein tahtonut sujua. Nytkin poika on arka ja pelkää kaatumista, mutta sisukkaasti on vaihtanut kaljakorit (niitä käytetään tukena) mailaan! Kylläpä äitinäkin saa ja joutuu pohtimaan, että miten ei-niin-liikunnallista lasta parhaiten kannustaisi. Ehkä pitäisi liikkua lasten kanssa vaan enemmän yhdessä eikä vaan aina vanhempien omat harrastukset, niin lapsikin saisi sitä liikunnan iloa myös meidän kanssamme. Itsestänikin kumpuaa semmoinen tietty ajatus, että haluan olla lasten silmissä semmoinen reipas liikunnallinen äiti josta olisi hyvä ottaa mallia. Itse kun olen ollut lapsena lukutoukka ja oma äitini lähinnä vahtasi vyötärömakkaraansa eikä me koskaan tehty mitään liikunnallista yhdessä (mitä nyt pari laskettelureissua ja sietämättömiä "laihdutuskävelylenkkejä"). Esimerkin voima taitaa olla aika suuri:)

Proteiiniletut muistuttavat mua siitä, että ravintoasiat on jonkun verran menneet parempaan suuntaan. Olen taas muistanut syödä ja keskittynyt ruoan laatuun. Muutamia öitä meni jopa ilman yöheräämisiä. Jep, joko tämä pimeys tai joku muu mutta olen nukkunut kuin tukki koko viime yön. Ja SE on tosi harvinaista koska yleensä heräilen vähän väliä ja nukun levottomasti.

Ruoanlaitto on nykyään asia, johon menee kyllä vähän liikaa aikaa. Siis kyllähän se on hienoa kun teen kaiken lähes alusta asti itse ja tuoreista raaka-aineista, mutta kun joutuu viikonlopppuna melkoisen satsin tekemään lapsille hoitopäiviksi ja koko perheelle illoiksi niin siinä melkein yksi päivä hurahtaa. Eikä meillä nyt mitään kummempaa syödä. Tälle viikollekin tein siskonmakkarakeittoa, jauhelihapullia ja peruna-lohilaatikkoa.
Halloween oli ja meni. Kerrankin olin ajoissa, hain torilta kurpitsan ja hienohan siitä tuli! Lapset nyt lähinnä luulivat sitä palloksi (varsinkin tämä nuorempi). Vaikka pimeys väsyttää, on siinä tätä tunnelmaakin ja ihanaa kun saa sytytellä kynttilöitä.

Vuosien jälkeen olen ehkä löytänyt jonkunlaisen tasapainon kotiäitiyden ja oman itseni välillä. Pääsimme Voimaperheet-tutkimukseen jonka kautta opettelemme tietoisesti muuttamaan käyttäytymistämme, jotta arki tahtoikäisten kanssa olisi helpompaa. Ja samalla tulee pohdittua myös monia omia ajatuksia. Sytyttelen kynttilöitä koska pidän siitä, riippumatta siitä juokseeko huoneessa lapsia jotka kuitenkin vievät kaiken huomion. Voin istua sohvalla ja nauttia glögiä, mutta samalla huomioida lasta. Nämä on monet asioita, josta osan tekee automaattisesti ja joita osaa täytyy työstää. Ja jotenkin ottaa siinä kaiken kiireen keskellä edes pieniä hetkiä itselle. Melkoisia ruuhkavuosiahan tässä eletään. Valitettavasti kukaan ei sitä aikaa sulle anna, ellet itse sitä vaadi. Ja minä ainakin koen kyllä syyllisyyden tunteita töissäkäymisestä, jolloin haluan vapaa-aikaa mahdollisimman paljon pyhittää lapsille. Mutta lastenkin kanssa voi tehdä kaikkea kivaa - onneksi!



Nyt valitettavasti olen päättänyt laittaa tämän myyntiin. Ostimme tämän crosstrainerin kun esikoinen oli vuoden. Esikoisen vauva-aikana poljin kaikki päiväunihetket ja kohotin kuntoani kotona. Ja mieheni polki taas iltaisin. Tällä hetkellä meillä on molemmilla salikortti ja sen lisäksi poljemme pyörällä niin paljon, ettei tälle enää löydy käyttöä. Jos mulla olisi yhtään tilaa, säästäisin, koska laite on meille kotiutunut ja osoittautunut tosi hyväksi.

Energetics et 12.0 on merkki. On myynnissä torilla (kunhan hyväksyvät sen) alueella Varsinais-Suomi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!