Pages

tiistai 24. syyskuuta 2013

Moi moi!

Olisipa mulla jotain tosi inspiroivaa kerrottavaa. Mutta on vain terveisiä!

Hyviä uutisia on se, että aika hyvin olen pysynyt ruodussa. Varsinkin työpäivinä kun mulla on eväät, niin syömiset on tosi laadukkaat ja kun siihen lisätään toi polkeminen niin saldo on varmasti miinuksella (siis plussalla pääkopassa, miinusta vaa'alla). Mutta ei se mitään merkkaa, makeaa on mennyt. Uberväsyneenä ja uupuneena en vaan edes käy pääni sisällä keskustelua kun kaivan pakastimesta jäätelön tai vedän nälkäisenä kotimatkan jälken 3 palaa näkkäriä. Missä ne rahkat??

Nyt on vaan niin, että meidän nuorempi päätti sairastua flunssaan su-ma välisenä yönä ja valvotti minua sitten koko yön. Hädintuskin selvisin hengissä maanantaina. Eikä tämä antibioottikuurikaan nyt ihan mikään oloa dramattisesti parantava ole, eli aika heikko on ollut olo. Selviän kaikesta pakollisesta ja that's it.

Pyöräilystä olen nyt ruvennut kuitenkin nauttimaan kunnolla. Silloin aluksi mulla oli fiilis, että on pakko mennä mahdollisimman nopeasti ja se kostautui sitten polvikipuina ja ylipäätänsä palautumisen hitautena. Nyt olen mennyt vähän hiljempaa ja pidän ehkäpä jonkun juomatauonkin niin huomaan jaksavani paljon paremmin. Sykkeet ja pieni hiki, mutta silti mukavaa. Jaksaa keskittyä jopa pohdiskelemaan pyöräillessä eikä mene vain veren maku suussa.

Mutta on tämä raskasta. Töissä on hankalaa ja raskasta, olen jatkuvasti väsynyt ja en jaksa siivota/kokata kotona tarpeeksi joten poden siitä huonoa omatuntoa. Sitten mulla oli työpäivät ke-pe ja perään ma-ke. Kaksi päivää ei riitä minulle palautumaan tästä sisäsiististä, mutta henkisesti raskaasta työstäni. Se on nähty ennenkin esikoisen kohdalla. Ja pikkuhiljaa alan huomata, että työkavereiden ja esimiesten näkökulmasta olen vain hankala näiden vaatimuksien kanssa.  Ihme juttu, että esikoisen kanssa tämä töihinpaluu samoilla ehdoilla meni niin paljon paremmin. Ehkä mulla oli selkeämpi työnkuva ja lempeämpi esimies. En tiedä...

Luin eilen tätä blogia
http://sinivalakosinsilimin.blogspot.fi/2013/09/kiirees-duunis-tois.html
Se herätti paljon ajatuksia tästä oravanpyörässä elämisestä. Myös siitä, että olen oikeassa suunnassa alanvaihtounelmani kanssa.Taas kerran. Voi kun haaveilusta pääsisin myös kunnon opiskelurytmiin (Fotoni 1, eli fyssan ykköskurssin kirja edelleen on ihan alkutekijöissään).

Lasten kanssa yritämme hyötyliikuntaa ja muutenkin rytmittää arkea ulkoilun kautta. Ollaan tehty paljon tuommoisia 7-8 km pyörälenkkejä, käyty metsäkävelyillä/laavulla/nuotiolla ja touhuttu ulkona. Nyt kun viikon työrupeama on ohi, menen salille. Olen jo luovuttanut kolmijakoisen ohjelmani suhteen eli muokkaan siitä nyt takaisin kaksijakoisen. Ja joku kiva jumppa/tanssitunti siihen päälle. Tai balance. Tai kävelylenkki.

Tämän viikon liikunnat nyt kuitenkin on tähän mennessä maanantain ja eilisen reippaat pyöräilyt, yhteensä 40 km. Kyllä mä olen täällä, aika on vaan ollut kortilla kirjoittaa.Mistä sais sitä energiaa? Lapsetkin nukkuu kohtalaisen hyvin, mutta aamukuudelta herääminen työpäivisin on vaan mulle liikaa just nyt. Koko päivän olen ihan poikki.

Ai niin - oli mulla jännääkin kerrottavaa! Olen nyt päättänyt ihan kokonaisvaltaisesti siirtyä luonnonkosmetiikkaan/luonnolliseen kosmetiikkaan. Tilasin iherbistä ison satsin palasaippuoita ja erilaisia voirasvoja joita odottelen malttamattomana. Nyt olen pari viikkoa pessyt kasvoni siihen tarkoitetulla palasaippualla ja yöksi laitan vain hieman jojoba-öljyä. Töissä on vielä ollut pakko tällätä näiden värivoiteiden kanssa mutta huomaan jo nyt ihoni reagoineen tosi positiivisesti tähän muutokseen. Mulla on vuosien varrella kaapit täyttyneet näistä voidepurkeista ja olen ihan kyllästynyt koko hommaan. Seuraava vaihe on sitten varmaan hiustököteistä irtipyrkiminen. Siihen en ole vielä löytänyt hyviä vinkkejä, öljyt mulla eivät ainakaan toimi. Tulen varmasti kyllä kirjoittelemaan aiheesta!




Olen innostunut taas lettikampauksista. Tässä tämmöinen toispuolinen ranskalainen joka päätyy ponihäntänutturaan

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!