Pages

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Vihdoin pääsin lenkille

Huulet rohtuivat stressistä, on ne äidit niin
rakastavia, mutta samalla kyllä stressaavia.

Moi vaan taas. Oli pakko vähän tulla kertomaan, mistä sain lopullisen inspiksen tuohon beatiful body- postaukseen.

Olipa tässä kokonainen viikko äitini kanssa (mm. edellisessä postauksessa viitattu äitini mielipiteeseen ylipainostani jne.) ja sain seurata rauhassa vierestä 56 vuotiaan ruumiinkuvahäiriöisen naisen elämää. Kun syödään 1-2 ateriaa päivässä, joku aterioista voidaan korvata 1/4 palalla kahvilan pullaa, pelkkä kasvissosekeitto riittää kokonaiseksi ateriaksi ja ennenkaikkea, puhutaan ihan jatkuvasti ulkonäöstä ja erilaisista dieeteistä.

Juuri noin minäkin olen kroppaani kohdellut kaltoin pitkään ja tutut tunteet palasivat mieleen. Olisin jopa mukautunut tuohon mutta onneksi lapset pitivät mut järjissäni normaalin ruokarytmin kanssa.

Mitä tuo syömättömyys aiheuttaa? Näköjään sen, että hän lihoo. Perustelee mulle sen iän hidastamalla aineenvaihdunnalla mutta itse tuli mieleen aliravitsemus ja lihasten häviäminen. Olen 20 kiloa painavampi ja kroppani näyttää paremmalta, hassua eikös? Se tuntui oudolta verrata omaa laihdutusruokavaliota ja toisen ruokavaliota joka oli varmaan kaloreissa puolet-kolmasosa omastani. Eikä kuulemma paino putoa.

No jokatapauksessa tätä seuratessa tuli taas ajatuksia siitä, miksi pitää omaa ruumista rakastaa ja kunnioittaa!

Jestas, tosi pitkästä aikaa taas lenkillä. Siitä on jo yli kuukausi. Parempi myöhään kun ei milloinkaan. Tässä uusi treenipaitani, Prisman -70% laarista ja on muuten tosi sopiva ja pirtsakka:)

Tässä välissä oli sitä sairastelua, itse asiassa edelleen tuntuu ettei flunssa ole parantunut kokonaan vaan juostessakin jotain räkää rupesi valumaan nieluun. Nenään joudun vähän väliä laittamaan Nasolinia joten tukkoisuuttakin on. Mutta vähenemässä määrin. Nämä kesäflunssat on tosi sitkeitä, molemmat lapset on edelleen nuhaisia.

kaveriksi sain (itse diagnosoimani) tenniskyynärpään joka ei ole lähtenyt paranemaan. Hioin koneen kanssa pirttikaluston ja taisin siinä sitten rasittaa kättä vähän liikaa, tärinää ja voimankäyttöä....

Hyvänä päivä käsi on lähes kivuton, huonona päivänä en saa edes sängynpeittoa kiskottua päälleni. Huonoja päiviä on viikossa 5 ja hyviä 2 noin suurinpiirtein arvioituna.

Vasemman jalan kantapääkin kipuilee, se oli joku juoksijoiden tulehdustila jalassa. Siitä huolimatta lähdin lenkille. Inspiraationa 2kk sitten synnyttänyt äitikaveri joka laittoi viestiä, että tulee kahville vasta kun on käynyt lenkillä. No minäkin sitten menin. Olinkin valmiiksi ärtyneellä ja väsyneellä tuulella. Nyt on sitten taas tuo kantapääkin kipeä.

Sävy sävyyn petunioiden kanssa:)
Tässä sitten, ah niin ihanan 20 minuutin lenkin jälkeen. Kyllä muuten tuntui keuhkoissa, olis varmaan astmapiippua pitänyt ottaa etukäteen jo. Kuvasta ei näy, mutta hikinen olin ja hikoilin koko loppupäivän. Pitäisi aina päättää lenkki tuonne mereen pulahtamiseen. Hyvää se teki silti. Jalka on nyt niin kipeä, etten pysty astumaan ja käsi myös (lenkin jälkeen päätin leikata meidän pensasaidan sähköleikkurilla joka painaa aika paljon).

Urheilija ei tervettä päivää näe, heh heh. Ihme juttu että näinkin pitkään selvisin ennen vammoja. Nyt kyllä otan vastaan kaikki hyvät vinkit jotta pääsisin toipumaan. Lepoa nyt olen yrittänyt, mutta eihän se pikkulasten kanssa täysin mahdollista ole.

Mutta eiköhän tästä taas päästä alkuun! Vaikka olen liikuntalakossa ollut ja jäätelöä on mennyt aivan liikaa, niin olen pysynyt melko hyvin perusruokavalion osalta tavoitteissani. Joinain päivinä on joku ruokailu jäänyt väliin näiden helteiden vuoksi (illalla olen siihen havahtunut kun on tehnyt mieli ahmia oikein iltapalaa), mutta kivasti on vihanneksia mennyt jne. Paino näyttäisi edelleen surraavan siinä 92-92.5 kg välissä joten on pysynyt nyt siinä mihin kesäkuussa jäi. Se on jo minusta saavutus! Nyt sitten seuraavia saavutuksia kohti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!