Pages

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Äiti, äiti, äiti...tajunnanvirtaa tänään:)

Sadepäivänä ilman autoa ollaan lasten kanssa kotona - sisällä. Eipä täällä oikeastaan voi tehdä mitään muuta kun istua ja mököttää. Ipanat hyppii seinille kun ovat tottuneet riekkumaan aamusta iltaan ulkona ja mulla on kamala hapenpuute. Parvekkeelle vois mennä hengailemaan, mutta täällä onkin pieniä lentoharjoituksia menossa ja enpä viitsi mennä tielle.

Keltatiaisen näköinen lintuperhe on pistänyt pesän meidän räystääseen ja olen nyt tässä kuukauden verran joka aamu kuunnellut poikasten sirkuntaa. Tänään kuului paljon aikaisempaa vähemmän, ja sittenpä kaikenmoisia kolahduksia. Siellä on siis lentoharjoitukset menossa enkä viitsi tielle mennä. Onpa sitä monta kertaa noita lintusia katsellessa miettinyt lintuemon elämää, kuinka raadollista se on. Ruoan hankinta on kaikkein tärkeintä ja se vaatii jatkuvaa liikuntaa ja etsimistä. Muulle ei jää aikaa. Me ihmiset käydään Prismassa ja siinäpä se. Ruoankin saa Saarioisten äitien tekemänä niin, etä vain lämmittää sen ipanoille. Helpommaksi ei vois mennä. Onneksi itse olen kuitenkin pyrkinyt vähän vaikeamman (ja terveellisemmän) kautta menemään. Tosin tänään kalapuikot kyllä oli ihan pohjanoteeraus, vaan pakkasesta ei muuta oikein löytynyt.

Yritettiin tuossa vähän "lapsi selässä" - punnerrusta ja muuta, mutta itselläkin jotenkin hapenpuutteen takia niin voipunut olo. Illalla sit salille sentäs!

Lukeminen on nyt takunnut kyllä aika kovin. Solu ja perinnöllisyysbilsan kirjaa en millään pääse eteenpäin. Tiedän, että suurena syynä on tämä nyt jatkunut väsymys joka johtuu tosi rikkinäisistä öistä. Otan kirjan käteen, luen 5 sivua ja en vaan jaksa. Olla paikoillani, keskittyä, mitään... Aihe on ihan mielenkiintoinen, mutta nyt on vähän takapakkia. Onneks pahin näyttää taas hetkeksi olevan yövalvomisissa ohitse ja itse opettelen sulkemaan facebookin ja menemään myös ajoissa nukkumaan. Tai ainakin vaihtamaan koneen illalla vaikka sisustuslehteen...:) Tietokoneella istuminen iltamyöhällä ihan selkeästi aiheuttaa jonkunlaista hermostuneisuutta ja ei uni tahdo tulla. Sama koskee kännykän näpräämistä. Mutta ei mielenkiintoista kirjaa. Justiinsa tuossa luinkin jotain artikkelia jossa oli tutkittu aivojen toimintaa tietokoneelta lukiessa verrattuna vaikkapa kirjaan tai sanomalehteen. Ei ihme, että pääkoppa käy iltaisin ylikierroksilla.

Yksi päivä poika pyysi kaveria tekemään minulle kukkaseppeleen, koska äiti on prinsessa. Eipä ole kuskaan kukaan mies sanonut minua prinsessaksi. Olin aivan otettu. Ihana rakas poika. Pienempi edelleen hamuaa vatsamakkaroitani päiväunille mennessä - tänäänkin. On niin biologinen juttu tuo imeminen, että hän ei näe eikä kuule enää mitään siinä vaiheessa. Pitää ottaa vähän kainalosta ja nostaa ylemmäs. Nukutaan siis vierekkäin. Mun rakas.

Projekteja olis miljoona tässä, mutta voimia ei vaan ole ollut mihinkään. Yks leikkimökki pitäis sisustaa, perunapenkki laittaa (kohta on jo myöhäistä) ja monenlaista muuta. Isoja ja pieniä juttuja. Joskus sitten.

Avokadosta mun piti kirjoittaa, mutta nyt riittää tämä ja sen kirotun kirjan pariin! Avokadosta sitten joskus toiste taas. Meillä sitä syö nykyään koko perhe, parasta herkkua mitä tiedän. Mukavaa viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!