Pages

torstai 9. toukokuuta 2013

Yösyöminen ja mies kaupassa

Otsikon aiheet eivät millään tapaa liity toisiinsa mutta molempien kohdalla on jo pitkään tehnyt mieli avautua...

Yösyöminen on ihan mahdotonta. Eilenkin lenkin jälkeen söin kunnon iltapalan, mutta niin vaan heräsin yhden jälkeen (jos olin ton bilemölyn takka edes nukkunut) ja unentokkurassa jalat vei jääkaapille. En kertakaikkiaan keksi mitä ihmettä mä voin asialle tehdä. PT sanoi että "syö edes jotain rahkaa" mut kun se pointti on et unentokkurassa syön ihan mitä vaan. Viime yönä banaanin ja sokerijogurtin (jota en normaalisti syö koskaan). Jotainhan sen kropan on huudettava kun tämmönen koko ajan toistuu. Eilen jäi kyllä päivällinen syömättä että ehkä liittyy siihen..söin kyllä aika hyvän iltapalan. Ja ei kaikki yöheräämiset johda tähän. Viime aikoina oln aika hyvin saanut nukuttua, ainoastaan nousen vessaan ja painun takaisin nukkumaan. Tosi outoa...

Ja tää toinen avautuminen liittyy siihen, että ei tämä mun projekti ole millään muotoa yhteinen. Passita mies kauppaan niin vihannekset ja kaikki perusjuttu jää ostamatta, sen sijaan kotiin tulee kyllä majoneesisalaatteja, makkaraa ja sokerttijuguja joita vain itse syö. Eineksiä myös. Ei voi olla niin vaikea katsoa että onko tomaatti,kurkku, paprika loppu ja ehkä kurkata pakkaseenkin et löytyykö vielä pakastevihanneksia (ja marjoja kun meillähän hajos toinen pakkanen ja itsepoimitut sulivat talvella). Me kierretään miehen kanssa ruokakauppa ihan eri tavalla. Joskus olen pistänyt merkille et vihannes/hedelmätiskin hän ohittaa kokonaan banaaneja lukuunottamatta ja taas eineshyllylle pysähtyy lähes aina kun mä menen sen ohi. Leikkeleet ja juustot ostetaan molemmat mut esimerkiksi lihahyllyllä ostaisimme ihan eri tavaraa. Ei ole tarkoitus koulia eikä opettaa toista kun ei ole edes halukas oppimaan, mutta joskus pitää avautua...:)

Meillähän miehellä onkin kolesterolirasite ja nyt jo arvot yli viitteiden, mutta ei välitä kyllä yhtään omasta hyvinvoinnista. Joskus tämä hyvinvointiprojekti on yksin puurtamista ja lasten kohdalla tuntuu että toinen vaan pistää vastaan... Karkkipäiväkin oli pakko sopia lasten kanssa koska mies tarjosi makeaa joka päivä ja se oli rajattava johonkin. No mutta hyvä mies hän on ja ahkera liikkumaan, harrastaa siis pyöräilyä. Meiltä löytyy kilpapyöräkin ja varusteita kyllä aika paljon.
Kannustan kivasti liikkumaan ja olen tarjonnut jopa liikkumisvuoroja ettei tarvitsis valittaa et en ole päästänyt.  Vuoroilla siis tarkoitan et molemmilla olis omat liikuntapäivät ja toinen hoitais lapset ilman eri sopimisia. Helppo  ennakoida ja ei tarvitse sumplia etukäteen.  Avautuminen suoritettu. Tänään yritän päästä tekemään rinta+ojentajatreenin illalla, uuden ohjelman mukaan ensimmäistä kertaa:) kerron sitten kuinka kävi!

9 kommenttia:

  1. Oletko puhunut miehesi kanssa ja oletko sanonut, kuinka tärkeää tuki sinulle on ? Jotenkinhan molempien tarpeet olisi otettava huomioon. Eihän kai kaupassa voi käydä vain ostamassa sitä, mitä itse haluaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen puhunut joo:) Tiukkaan on juurtuneet elämäntavat, ei hän osaa ostaa muuta kun sitä mitä itse syö... mä mietin aina omat ja lasten syömiset ja tietty hän syö silloin samaa kun me muutkin:)
      Ei millään vaan aina jaksais vääntää rautalangasta ja tehdä ostoslistaa, olisi kiva joskus olla huoleton ja antaa vastuu kokonaan toiselle..

      Poista
  2. Mä luulen, että meillä on vähän samalla tavalla. Mä olen kyllä oppinut ostamaan ne jutut, mitä mies haluaa/tarvitsee/on tottunut saamaan, mutta jos mä haluan jotain, niin kyllä siitä on erikseen mainittava. Miehen kunniaksi sanottakoon, että se kyllä kiltisti ostaa sitten pyydetyt tuotteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauppalapun kanssa meilläkin onnisuu ihan ok. Onkohan se joku putkijuttu sitten et ei tajua vuosien jälkeenkään mitä vaimo ja muu perhe syö vaikka itse syökin ihan samaa? Ehkä se suurin ongelma on et hön ei syö vihanneksia ollenkaan (oma-aloitteisesti) niin siksi niitä ei osaa ostaa...syökö teidän muiden siipat?

      Poista
  3. Mä oon ratkaissut asian siten että mies menee kauppaan ostoslistan kanssa. ostoslista on kännykässä muistilappuna. Sitten jos haluaa ostaa jotain "omaa herkkuaan" niin ostelkoon, mutta muutoin saa tuoda kaiken mitä ostoslistassa lukee. Kokeile ihmeessä, vähänhän se aikaa vaatii sitä ostoslistaa värkätä mutta toisaalta se helpottaa edes vähän taas yhtä parisuhteen osatekijää..

    VastaaPoista
  4. Meillä oli ennen sama juttu, mutta nykyään mä teen aina kauppalapun mukaan kun mies lähtee kauppaan. Tulee oikeat tavarat + miehen ekstrat :D mieskin sano että on nyt paljo helpompi käydä kaupassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mäkin aika usein teen kauppalapun mut olisi ihana et yksi perusjutuista olisi joskus myös jaettu vastuu..et mieskin osais katsoa jääkaappiin ja tarjoukset läpi. Mä en aina oikeen ehdi tehdä kauppalappua. Toinen iso ongelma on kyllä sekin että mies yksin kauppaan = lapsella munkkipossu kädessä kun tulevat ja kaapit pursuaa makeaa..on toi semmoinen herkkupeppu ja opettaa pienstä pitäen lapsetkin...

      Poista
  5. Kyl meillä on aina kauppalista mukana, kun mennään kauppaan. Mulla on yleensä "vastuuna" pitää mielessä, mitä vihanneksia kotoota löytyy (mä niitä enemmän syönkin). Mies aina ennen kauppaan menoa kysyy, että mitäs rehuja tuodaan. Joskus onneksi itsekkin katsoo sinne jääkaappiin. Ja ite teen lähes jokaselle ruokailulle salaatin, ni mies syö siin samassa, ei pistä ollenkaan vastaan. Oma-aloitteisesti ei mies ehkä ihan näin paljoa söis kuitenkaan.

    VastaaPoista
  6. Meillä on kans ihan sama juttu, eikä auta ees kauppalappu! Esim. lapussa lukee jäävuorisalaatti. Niin se tuo jonkun kaupan huonoimman salaatin. Kaikkeen pitäis kirjoittaa vaihtoehto: Jos jäävuorisalaatit ovat huonoja, osta kiinankaali, jos kiinankaalit ovat huonoja, osta ruukkusalaatti jne... Ei oo helppoo noitten miesten elämä!

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!