Pages

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

5 km töpöstelylenkki


Isoveli ei tällä kertaa malttanut tähdätä ja pää
jäi pois kuvasta:) Juoksupuku on joku Ice
Peakin alennuspuku. Tekninen on ja kokoa 44
eli kyllä venyy hyvin!
Lähdin hölkkäilemään sillä fiiliksellä, että menen senverran kun jaksan. Eilisen jalkatreenin jälkeen olikin vähän epävarmaa että jaksanko ollenkaan. Ja en ehtinyt ennen lenkkiä muutenkaan tankata eli lounaasta alkoi olemaan jo 5 tuntia (säännölliset ruokailuvälit!!! en vaan ehtinyt syödä).

Ensimmäiset puoli tuntia ja "juoksu" kulkikin hyvin. Päätin vielä tehdä pienen lisälenkin, ja vielä vähän pidentää sitä...kurkkasin aina risteyksessä kelloa et paljonko olin juossut että vieläkö ehtii.

Kotona olin sitten n. 50 minuuttia lähtemisen jälkeen. Ja karttapalvelusta katsoin matkan suurinpiirtein 5 km. Mukava reitti, ylämäkeä ja alamäkeä vuoronperään. Oikea polvi vähän oikutteli ja jostain syystä sivuttaiset vatsalihakset siitä lonkan päältä kipeytyvät. Juoksenko naismaisesti peppua keikutellen?






Aviomies sitten nappas kuvan. Jostain syystä
tämä mun hieno juoksupuku korostaa mahaa
ihan tajuttomasti... en nähnyt itseäni
juoksemassa, mutta varjo näytti siltä, että
menen vatsa edellä... no ainakin suora ryhti:D

Kotona mies totesi, että juoksetpa hiljaa ja kertoi kuinka hän vetää kympin 70 minuutissa. Kysyin sitten, että entäs jos sulla olis 30 kg massaa enemmän ja kaks lasta synnytettynä - juoksisitko silti? Mies on mua myös 30 cm pidempi ja kai se askeleen pituuskin vaikuttaa jotain.

Tämä oli mulle hyvä vauhti, hieman tuli hiki mutta en juurikaan puuskuttanut. Viimeisessä ylämäessä meinas syke päästä karkaamaan ja astmakohtaus puskea mutta sain hidastamalla vielä senkin kuriin.  Muuten se myös tuntu hyvältä, että pysyin samassa vauhdissa tämän 50 min, mitä ne aikasemmat lyhyetkin lenkit. Kyllä se sykemittari olis kuitenkin poikaa, olisi kiva seurata edes vähän että millä sykkeillä menen...

Jossain vaiheessa tuntui, että pohkeet väsyvät mutta kun se tunne ei siitä pahentunut ja oli ihan siedettävä niin jatkoin matkaa.





Lenkkimatkalla tuli nähtyä leskenlehtiä, valkovuokkoja, peltoja, merenrantaa, pienlentokone, aivan ihana omakotitalon aita (joka on tehty murikivistä ja vanhoista kärrynpyöristä), paljon nuoria sidukkatölkit kädessä ja näytti rantaravintolassa olevan bileetkin. Voitte kuvitella... Jytä kuuluu itse asiassa meille tänne kotiin saakka...

Mun täytyy ruveta miettimään näitä tavoitteita tälle juoksulle. Jotain tavoitteita on oltava. Täällä olisi syksyllä joku maraton-tapahtuma jossa vois juosta kympin ja se mua kiehtois. Mutta ennen en lähde yrittämään ennenkun paino on lähtenyt reippaasti alaspäin, ei tälleen lähes satakiloisena ole järkeä lähteä repimään ja rikkomaan paikkoja vaikka kunto saattaiskin riittää. Ja tämmöseen "kevyeen" harjotteluun vois kyllä lisätä sitä "HIIT"-harjoittelua tai intervallia...miksikä sitä sanotaankin. Kokeilin sitä tehdä pari kertaa crossarilla ja se oli hyvä. Mut siihenkin tarttis sen sykemittarin.

Mitäs te tuumaatte kun vastaan tulee tämmönen lyllerö juosten/hölkäten?



3 kommenttia:

  1. Ensimmäisenä tulee mieleen "jonain päivänä minäkin pystyn tuohon". Eli jatka äläkä mieti :D

    VastaaPoista
  2. Mä oon samankokonen lyllerö ja täytyy kyllä sanoa että oon susta pirun ylpee! Hienoa että juokset vaikka sitten hiljempaakin. Kyllä se vauhti siitä kasvaa :)

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!