Pages

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Allapäin

Olen ollut koko hammasepisodista asti niin allapäin että liikunnan lisäksi ei ole tullut opiskeluista yhtään mitään. Kemian ykkösestä on pari viimeistä lukua lukematta ja oon yrittänyt uudestaan ja uudestaan.. kun ei ekalla yrittämällä mee kaaliin niin heitän kirjan pois ja itkettää vaan. Siis voitteko kuvitella, yks onneton hammas. Luin jostain et puolitoista miljoonaa suomalaista on menettänyt ainakin yhden hampaan ja miks tää nyt mulle on niin suuri asia??

Oon lukenut ummet ja lammet netistä (virhe!) että mitä kaikkea voi tehdä ja mikä vaikuttaa mihin (vaikkapa niin että poistetun hampaan alla oleva leukaluu rupeaa vetäytymään ja vierekkäiset hampaat rupeaa kääntymään reikään päin jolloin lopulta koko purenta menee pilalle) ja tuntuu että on vain huonoja vaihtoehtoja. Tiedän että kaikki bulimiat ja muut on vaikuttaneet mun hampaiden kuntoon, samoin pitkään kestänyt tupakointi... no sitä nyt voi ruoskia itseään vaikka kuinka paljon. Raskauksille esimerkiks en voi mitään ja nehän vasta mun hampaita onkin rikkonee.

Oon miettinyt myös sitä, että JOS siellä yksityisellä todetaan että hampaalle vielä voisi tehdä jotain (juurihoito ja kruunu nastan varaan vaikkapa) niin missä menee se raja että mulla on varaa ostaa palvelua. Olenhan vielä syksyyn asti aika rutiköyhä, vaikka vähän onkin säästöjä. Siihen voi varmasti helposti upota 500 euroa ja oikeasti mulla ei olisi siihen varaa. Toisaalta jos sillä sais ostettua 5-10 vuotta lisäaikaa, niin olisihan se sen arvoista.

En oikein keksi, mistä tämä nyt kiikastaa. Mikä tässä eniten ahdistaa ja surettaa. Ehkä jotenkin se, että mä en ole enää sen jälkeen kokonainen. Ehei tässä mitään sormea amputoida, mut vähän siltä se nyt tuntuu. Mun kauniit (vaikkakin vähän reikäiset) hampaat ovat päässeet tämmöiseen tilaan. Mädäntyneet suuhun. Ja vaikka olen viime vuodet pitänyt hampaista hyvää huolta (käynyt säännöllisesti tarkastuksissa jne.) niin hittosoikoon, kukaan lääkäri ei ole huomannut tätä katastrofaalista tilannetta. Siis olen suuttunut myös lääkäreille ja erityisesti tälle hoitavalle lääkärilleni.

Sain tähän tulehdukseen semmoisen antibiootin kuin v-pen-mega. Kuurin alkamisen jälkeen olen voinut huonosti, ollut väsynyt ja ollut etova olo (joka johtaa samantien huonoon syömiseen). Tänään vasta hoksasin lukea paketista sivuvaikutuksia, jotka näköjään osuvat muhun aika kovin. Mikään unimäärä ei riitä ja koko ajan vattassa ilmaa ja kipuja. Enkä tosiaan jaksa keskittyä mihinkään, koko ajan vähän huono ja alakuloinen olo.

Mä kun olen vähän tämmöinen drama queen niin kaikki tuntuu ihan ylitsepääsemättömältä. Mistä mä saan voimaa jatkaa tuota lukemistakin? Ja lenkilläkin olisi kiva käydä. Olen nimittäin nököttänyt aika monta päivää nyt vaan sisällä. Ylihuomenna on se lääkärikäynti ja toivon että sieltä tulisi nyt sitten kunnon tuomio. Ja että sen myötä mä saisin jonkunlaisen sisäisen rauhan.

Nyt olisin kyllä ison ja pitkän halin tarpeessa. Sniff!

12 kommenttia:

  1. Mulla on poistettu kaks hammasta viisaudenhampaiden lisäksi. Yksi oikealta yläältä, toiseksi viimeinen, joten siinä on "kolo", ja sitten poskihammas vasemmalta yläältä. Minulle on aina sanottu että minulla on vahvat hampaat, hoidan niitä suht ok, minulla ei ole ollut bulimiaa enkä ole tupakoinut. Ei kaikkeen vaan voi aina vaikuttaa... Mutta niin, ainakaan omalla kohdallani ei ole tapahtunut mitään katastrofaalista, ja poistoista on aikaa muutama vuosi...

    Jaksamista, iso virtuaalirutistus ja tsemppihali, ei maailma oikeasti tähän kaadu <3

    VastaaPoista
  2. Kiitti. Eihän se ole iso asia mutta minkäs si tä tunteilleen voi. Tähän nyt varmaan sekoittuu myös sitä, että oln kokenut mielestäni nyt vähän vääryyttä ja hammaslääkäri ei ottanut vastuuta...vaikea sitä on sanoa. Kyllä näiden kanssa selviää, tottakai! Kiitti vielä kerran, odotan josko tunnemylläkkä pikkuhiljaa laantuisi.

    VastaaPoista
  3. Kannattaisiko ehkä pohtia, mikä on tuon tunnemyrskyn taustalla? Poistettava hammas ei itsessään ole mikään iso juttu, onhan sinulta varmaan poistettu esim viisaudenhampaita? Samanlainen operaatio se on ja tyhjään kohtaan hammasrivistössä tottuu nopeasti. Eri asia olisi jos hammas lähtisi edestä, silloinhan kyseessä olisi kosmeettinen haitta. Tuntuu aika suhteettomalta että olet noin hirveän allapäin ja rikki yhden vaivaisen hampaan takia, kuten itsekin kirjoitat.

    Kaikilla on oikeus tunteisiinsa. Mutta aikuisella ihmisellä on myös oikeus ja äideillä suoranainen velvollisuus ottaa vastuu tunteistaan ja pohtia, mikä taustalla oikeasti jyllää? Olisiko kyse kuitenkin siitä, että tajuat, kuinka valtavan suuri urakka pienten lasten äidille on tosissaan päästä sinne lääkikseen? Ja sinua ahdistaa tuleva töihinpaluu ja oikeat terveysongelmasi kuten diabetes ja se, mihin väliin hankit sen hinkumasi kolmannen vauvan? Sinulla on paljon suunnitelmia tulevaisuudelle, joista osa on aika hurjiakin, lähinnä tuo lääkikseen pyrkiminen. Ihminen pääsee sinnillä aika pitkälle, mutta realismia on hyvä ottaa peliin. Nimen omaan siksi, että kun huomaa ettei pystykään siihen mihin kuvitteli pystyvänsä, masentuu, romahtaa ja säälii itseään. Kun tavoitteet ovat järkevämpiä eivätkä vaadi tolkuttomasti ihmiseltä, saa enemmän onnistumisen kokemuksia.

    Ja sama pätee syömiseen. Kirjoitat että olet syönyt huonosti (oletan että tarkoitat ahmimista) v-pen-mega-kuurin takia. Rohkenen sanoa, että lievä ja lapsillekin määrättävä antibiootti ei mitään kovin rajuja sivuoireita aiheuta. Sinulla on nyt paha mieli, jonka takia oikeutat itsellesi asioita. Ydin olisikin pohtia, mikä pahan mielen aiheuttaa? Koska, käsi sydämelle, yksi vaivainen hammas ei ole se syy.

    Y.T.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi kiitos viestistä. Minulla ei ole tuon lääkiksen kanssa suoranaista aikataulua (paitsi se että yritän max kolme kertaa ja annan olla jos ei onnistu) enkä mielestäni kyllä stressaa sitä asiaa ollenkaan, meillä on olemassa vanhempien hakijoiden porukka joka tsemppaa toisiaan joten se siitä..Jokaisellahan meillä on elämässä erilaisia asioita.

    Mulla ehkä eniten tässä vaivaa raha-asiat. Gynellä käyminen maksaa, hammaslääkärissä käyminen maksaa, lääkkeet maksaa, kuntosalikortti maksaa ja mä maksan nämä kaikki pienestä hoitorahastani. Joudun päivittäin pohtimaan mihin on varaa. Kirjat sentäs saan kirjastosta joten jotain lohtua siihen. Ja nämä sairaudet, pco, mahdollinen kilppari...ja nyt hammas joka tuli täytenä yllätyksenä vaikka joulukuussa piti kaikki hampaat olla hoidettuna ja kunnossa. Elimistöni on menossa rikki semmoisessa tilanteessa kun haluaisin vielä elää ihanaa täyttä elämää ja vanhemmuutta. Sitä kai pikkuhiljaa vaan pelkää yhä enemmän että mitä tulee eteen.

    Hammasasia on sikäli hankala että hyvin suurella todennäköisyydellä (mikäli mulla ei oöe varaa parintonnin implanttiin) muutaman vuoden päästä muut hampaat rupeavat kuromaan reikää ja purenta menee. Joillain ei mene mutta en luota että seuraavat 30-40 vuotta mun kohdalla hyvä tuuri kävisi toteen. Sitten olisinedessä vielä massiivisempi ja kalliimpi remontti. Jos ei usko tätä niin senkus lukee jostain hammasklinikan sivustolta kohdasta hampaan poisto.

    Antibiootti aiheuttaa mulle etovan olon ja väsymystä. Antibioottien sivuvaikutukset ovat henkilökohtaisia. Tai sitten se näon tuo tulehdus joka väsyttää. Ero parinviikon takaiseen on huima.

    Toki kaikki asiat vaikuttavat toisiinsa. Lääkisasiaa en siltikään sotkisi tähän vaan enemmän on kyse ihan näistä omista sairauksista.

    Kiitos analyyttisestä viestistä. Sen sitä saa kun pyytää halausta. Päivä kerrallaan tässä olen hammasparan tilanteen kanssa tullut sinuiksi, vaikkakin se kirpaisee edelleen. Huomenna nähdään kuinka käy ja milloin pääsen taas lenkille.

    VastaaPoista
  5. Mäkään en tavoita tätä hammasasiaa. Siis mikä yhden hampaan tulehtumisessa ja poistamisessa saa sut raiteilta? Kun musta vaan aika monella aikuisella tollaisia käy ennen pitkää ja ei niissä ole mitään kummaa.

    Puhut tossa kropan prakaamisesta, mut en sa siitäkään kiinni. Miten pcos tai kilppari siitä nyt kertoo? ne on kropan toimintahäiriöitä joo, ja ikäviä juttuja, enkä halua olla ilkee, mutta kun ei ne sillä lailla tee sua toimintakyvyttömäksi kuitenkaan. Ei sillä lailla kuin vaikka syöpä, jota esim. mun siskon mies sairasti tuossa ja myös hyvän ystävän sisko. Siinä kun ei pysy ruoka sisällä, hoidot vetää sängynpohjalle ja kuolema oikeesti pelottaa, tuntuu, että pcos on pieni juttu. En tarkoita olla inhottava, vaan miettimään perspektiiviä. Sullahan on kuitenkin hirveen hyvin, oot ihan terve +30-vuotias nainen. Ylipainoa on, mut siitähän pääsee, kun haluaa. Tsemppiä nyt vaan, älä jää tällaisissa asioissa "tuleen makamaan", koska sulla on kaikki mahikset tehdä ja mennä vielä aivan vapaasti!! Nokka pystyyn ja menoks!

    VastaaPoista
  6. Tottakai yksityisen hammasklinikan sivuilla pelotellaan purennan menettämisellä. Nehän tekevät bisnestä hammasremonteilla!

    Joo, ei täältä kyllä oikein halausta tähän hammashuoleesi heru. Ystäväni sisko, kahden ala-asteikäisen äiti sai tietää sairastavansa rajua vatsasyöpää. Nelikymppinen nainen. Tsänssit ovat, että jos kemoterapia alkaa tehota, elinaikaa on pari vuotta. Jos ei ala, elinaika mitataan kuukausissa. Toinen ystävä, myös nelikymppinen, sairastui puskista munasarjasyöpään. Kuolema tulee ihan varmasti, kyse on lähinnä siitä, kuinka pitkään hän pysyy elossa. Hänelläkin pienet lapset. Näidenkään tragedioiden valossa kipeä hammas, pcos tai kilpparivaivat eivät ole kropan prakaamista nähneetkään. Toivottavasti tällaiset suhteeellisuudet valkenisivat sinulle viimeistään siellä lääkiksessä.

    Y.T.

    VastaaPoista
  7. Kiitos tästäkin. On sairauksia ja sairauksia. Mulla nyt on jo astma todettu ja kai tämä pco, ja mahdollisesti kilpirauhasen vajaatoiminta. Vaikka ne ei ole kuolettavia, niin kyllä ne elämää häiritsee. En rupeantässä nyt palaamaan menneeseen (kyllä ne tiedot täältä blogista aikaisemmista kirjoituksista löytyy), mutta esim. tuo pco ja mahdollisesti hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta on monen käden kautta vaikeuttanut elämääni sekä ollut aiheuttamassa myös syömishäiriötä ja monia muitakin vaivoja. Nämä on hyvin henkilökohtaisia asioita. Ylipainosta pääseminen on mulle ollut ainakin 15 vuoden projektineikä se ole ollut halusta kiinni vaan siitä että kroppa ei toimi oikein.

    Kai sitä tulessa voi joskus yksi sun toinenkin maata kunhan sieltä lopulta pääsee pois, on kuitenkin kiva saada viestejä tännekin (luulin jo ettei kukaan edes lue mun blogia oikeasti).
    Kiitos teille, kyllä tämä tästä, kerään itseni ihan pian- tänään on ollut jo parempi päivä:)

    VastaaPoista
  8. YT:lle sanon että olen kuoleman kanssa ollut minäkin tekemisissä. Viimeksi 2 vuotta sitten kun läheinen kuoli erittäin nopeasti levinneeseen vatsa/suolistosyöpään. Ja monella muullakin tavoin koskettaa jopa juuri nyt. Silti en väheksy toisten vaivoja ja murehtimisia, minusta se olisi loukkaavaa ja alentavaa. Otan osaa, kuka sitten lienetkin, mutta silti mulla on oikeus omiin tunteisiini eikä kenelläkään ole oikeutta niitä ruveta mitätöimään.

    VastaaPoista
  9. Mä luin ton otsikon vähän väärin ja ihmettelin, että mitä ihmeen alapääjuttuja täältä löytyy :D. Onneksi ei kuitenkaan niitä. Ikävä juttu tuo hampaan menetys. Voimia "surutyöhön"!

    VastaaPoista
  10. Ei hyvä helvetti. Vai syöpä se on ainoa, ja kuolemanpelko, mistä sitä ihminen saa olla huolissaan. Mä sanoisin että kettuako siinä oikeasti syövättelette, pahempiakin asioita on olemassa. Syöpään saattaa kuolla vielä suht inhimillisessä kuosissa, mutta entäs sitten vielä riuduttavammat taudit jotka nakertavat elimistön lihaksistoa vähä vähältä.. Ajatuskyky toimii täysin mutta keho vaan lopettaa hiljaa toimintansa.

    Ja tosiaan, jokuhan tuossa kerkesi penäämään sitä suhteuttamista: Suhteuttakaa hitto vie persettänne siellä ruudun toisessa päässä. On ihminen, joka pystyy kirjoittamaan omasta elämästään, jakamaan vertaistukea netissä kertomalla omasta elämästään ja perheestään, niin hiivatin hyvä sieltä on huudella joko anonyymina tai "happyhappyjoyjoy"-valheellisella profiililla ties mitä.

    Iiris, kiitos kun kirjoitat, kiitos kun luotat lukijoihisi niin paljon että USKALLAT kertoa peloistasi ja tunteistasi avoimesti. Monesta, kuten tosiaan on huomattu, ei siihen ole.

    VastaaPoista
  11. Kiitos Tc sullekin myös. Hammas pelastuu, tänään toinen lääkäri oli ihan eri mieltä. Ja mun oloni on taas loistava vaikkakin vähän väsynyt:)

    VastaaPoista
  12. Hei Iiris!
    Hyvä, jos hammas pelastuu. Sulla on kiva blogi, jota on kiva lukea. :-)
    Jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Ei niissä ole mitään väärää. Eri sairauksien arvottaminen niin, että vain tietyistä saisi kokea surua tai pelkoa on aivan outoa. Kuka meistä on mikään arvottamaan niitä.

    Yleisesti sanoisin, että psyykkisiin sairauksiin tai kipuun (vaikka ovat tappaviakin) ei saa sympatiaa. Syöpään helpommin saa. Psyykkisistä sairauksista voidaan ajatella, että kunhan nyt itse ryhdistäytyisi, niin siitä se menisi. Syövistä harvemmin näin ajatellaan.

    Tämä meni nyt ohi hammasasian, mutta tuli vain yleisesti mieleeni kommentteja lukiessa.
    Pikaista paranemista hampaan kanssa ja tsemppiä lukemisiin !
    t. ML

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!