Pages

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Hiihtämisestä ja sen vaikeudesta

Naistenpäivän kunniaksi
Sain vihdoin ja viimein punnerrettua itsestäni tänään ulos jotain liikuntaa koko viikon pahoinvoinnin jälkeen ja nappasin sukset kainaloon. Kävin heittämässä 7 km lenkin, 54 min eli aika sunnuntaihiihtelyä. Upea aurinkoinen sää saa mut huomennakin ladulle jos suinkin vaan tuo jalkaan tullut vesirakkula ei vaivaa enempää.

Kokematon hiihtäjä, kuten mä, laittaa ensin liikaa pitovoidetta ja sitten 5 km kohdalla kun voimat on ihan uupuneet takkuisesta menosta, niin sukset alkaa vihdoin luistaa kunnolla. Mutta kun en ite jaksa enää lykkiä niin koko ajan lipsuttaa...

Pyysinkin nyt aviomiestä laittamaan mulle tarrat suksenpohjaan:)

Halusin niin kovasti ottaa kuvan itsestäni tänne hiihtokamppeissa ja punaposkisena (olin oikeasti ihan kamalan näköinen, keskellä poskea oli nimittäin iso vitivalkoinen läntti - liekö paleltuma) reippailijana mutta sportstracker vei akun tyhjäksi ja puhelin sammui juuri sillä hetkellä kun olin laukaisijaa painamassa.

Hiihto sujui rankasti, osittain varmaan tuon liiallisen pitovoiteen takia, mutta myös epämääräisten oireideni vuoksi. Otin astmalääkettäkin reilusti etukäteen mutta silti lykkiminen oli tosi rankkaa ja käsistä tuntui olevan voimat ihan kokonaan pois. Kun nyt tarkemmin asiaa lenkin jälkeen pohdin, tajusin että ipanat ovat taas valvottaneet meitä koko viikon (pienempi tekee hampaita ja isompi kuivaharjoittelee yökuivaksi ts. heräilee yöllä huutamaan meitä että veisimme potalle ja tietysti toisen itku vuoronperään herättää toisen ja meidät vanhemmat) ja viime yönä taisi tulla yhteensä 6 tuntia pätkittäistä unta..

Viikon painonpudotussaldo oli vain -100 gr. Syy löytyy peilistä. Tuo koko viikon jatkunut mahdoton väsymys - ruokailut epäsäännölliset ja huonot ja tyyliin kaikki rahkatuotteet ovat jääneet unholaan. Samoin päivällinen jää liian myöhään ja esim. iltapala jää syömättä. Tärkeintä on kuitenkin laskusuunta!

Lopuksi (ei kun ensimmäiseksihän tuo meni) laitan teille kuvan siitä upeasta juustokakusta, jonka tein eilisen päivän kunniaksi:) Onneksi meitä oli sitä syömässä ainakin 10 henkeä mutta silti mulle jäi vähän ylimääräistä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!