Pages

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Ensimmäinen tavoitevaate?


Toisin kuin monet laihduttavat äidit jotka haluavat eroon iänikuisista tunikoista, niin minä olen vasta löytänyt niiden maailman - ihania ja joustavia vaatteita :D

Ostin tämän tunikan käytettynä joskus viime kesänä/syksynä koossa XL. Saman merkin toisen XL-kokoisen tunikan jouduin vaihtamaan pienempään sovinnolla mutta niin tämä vaan on ollut yksi kamala makkarankuori. Tänäänpä aamulla päätin pienen pudotuksen jälkeen kokeilla ja tämähän sujahti päälle hienosti:)

Kuvis
Ok, trikootunika venyy kyllä, mutta ei tämä pahalta näyttänyt paitsi tietysti istuessa kun vatsamakkarat muuttuvat oikeasti makkaroiksi. Pahoittelen muuten kuvanlaatua, mutta iphone5:ssa on surkea kamera hämärässä:(

Tätä(kin) vaatetta käyttäessäni huomasin yhden kamalimmista kroppani ongelmakohdista joka on mun käsivarret. Me ollaan rotevan suvun naisia mä, äitini ja isoäitini ja jopa normaalipainoisella äidilläni on paksut ja rotevat käsivarret sekä olkapäät. Näin sitten myös mulla. Ja mitä enemmän on läskiä, sitä enemmän tuohon kainalon kohdalle muodostuu semmosta selluliittimaista ylimääräistä tavaraa joka sitten kainalomakkaran kanssa näyttää todella oksettavalta. Ei siis näytä normaalilta käsi-tissi variaatiolta ollenkaan. Aikaisemmasta elämästäni muistan, että kun paino lähestyi 80:ntä niin se makkara ihmeellisesti siitä häviää... sitä odotellessa.

Kuvista, kuten myös uusista mitoistani (jotka äsken just nauhan kanssa mittailin) näkee myös sen aika ikävän jutun, että vyötärö lienee menetetty iäksi. Ennen X-mallinen (roteva) ruhoni tuskin tulee palautumaan enää siihen - hyvä jos näistä makkaroista ja ylimääräisestä ihosta edes pääsis eroon. No toivossa on hyvä elää, ainakin vatsalihakset on treenin myötä nyt paljon parantuneet:)

Uudet mitat tuli myös siis otettua kuukauden tauon jälkeen ja tuolta ne näkee. Joka paikasta muualta oli lähtenyt mutta vatsasta ei. VAtsa onkin kyllä hankalin mitata kun en ikinä muista tarkalleen mistä kohtaa otin ja millasella ryhdillä. Plösönä en niitä ota vaan yritän oikaista selän mittauksessa suoraksi kuitenkaan vetämättä vatsaa sisään.

Tänään vuorossa Zumba:)

2 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää! Mulla ei ole tavoitevaatteita ollenkaan, tavoitteena on oikeestaan saada kaikki vaatehuoneessa tällä hetkellä olevat vaatteet liian isoiksi, että saan uusia. :D Aika hyvin oon siinä onnistunutkin viimesen parin vuoden aikana, puolet vaatteista on liian isoja, ja silti ne vaan möllöttää hyllyllä. Ei ainakaan siks, että jos ne vielä joskus menis päälle. :D Syksyllä vedin yhden kymmenen vuotta vanhan (joo, ihan oikeesti!!) toppatakin päälle, vähän oli mahan kohdalta tiukka ja nyt se on melkein liian iso. :) Se on sen kymmenen vuotta ollut niin pieni, ettei se oo mennyt melkeenkään kiinni, niin oon ollut niin onnellinen siitä, että se mahtuu, ettei edes haittaa vaikka se on niin vanha. :D En sitä monesti käyttänyt silloin kun se mahtui, lihoin varmaan kesän aikana siitä ulos. Ens talveksi on pakko ostaa uudet takit, sekä mun parempi takki että tuo toppatakki on sitten liian isoja. (Se parempi takki on ollut huono takki jo tänä talvena, kun se on roikkunut päällä ihan kummallisena säkkinä.)

    Munki mielestä mahan mitat on hankala ottaa, kun en tosiaankaan muista oonko ottanu navan kohdalta vai kapeimmasta kohdasta. Mulla näyttäis olevan vielä vyötärö olemassa, ainakin se on uhkaavasti kaventunut. Takapuoli mulla onkin sitten sitäkin isompi. :D

    VastaaPoista
  2. Mulla on jonkun verran odottamassa 42/44 kokoisia vaatteita kaapissa joihin mahduin ennen raskautta. Olen niitä yrittänyt myydäkin kirppiksellä mutta huonosti menee kaupaksi. Ei ole kuitenkaan varaa mitään ostaa niin täytyy pärjätä vanhoilla:) onneks noi tunikat menee pitkään koosta riippumatta;)

    VastaaPoista

Kaikki kommentointi on tervetullutta - risut ja ruusut. Kiitos!