Pages

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Flunssa



lyhyeasti vaan. Viikon liikunnat

ma: kuntosali (koko kroppa)
ti: bailatino + zumba 1h 45 min
to: kuntosali (koko kroppa)

perjantaina alkoikin sitten kurkkua kivistää ja lauantaina sitten nuhaa. Täällä äiti ja tytär sairastetaan molemmat. Katotaan nyt, että milloin sitä taas pääsee jumpalle, meinaan on ollut näillä flunssilla tapana mulla pitkittyä...

Päivitän tätä nyt perjantaina. Eli koko viikko mennyt sairastellessa, eka mnä, sitten vauva ja kolmantena aviomies. Aika topakka virus tänne on kotiutunut eli suomeksi sanottuna kamala räkätauti. Jännätään kuinka käy esikoiselle. No treenit on jäänyt tekemättä ja näyttää vähän siltä että tulevan viikonkin saatan olla aika toipilas. Oi voi...

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Tämä pysäytti


Tuolla eräässä toisessa blogissa törmäsin tähän. Asettaa paineita myös vanhemmuudelle kun itsensä lisäksi täytyy myös huolehtia lapsista ja opettaa heille terveelliset ja liikunnalliset elämäntavat.


tiistai 9. lokakuuta 2012

Liikunnalliset tavoitteet

Tavoitteitahan on aina monenlaisia. Tämän blogin tavoitteena on auttaa minua pääsemään muihin tavoitteisiini, noin yksinkertaistettuna.

Niitä muita tavoitteita on tietysti ne ulkonäölliset tavoitteet (joista vähän on ehkä esimakua jo tuossa "Voiko lihava olla kaunis"- postauksessa), mutta suurelta osin myös ne liikunnalliset tavoitteet.

Kuten tuolta aiemmista teksteistä on vähän saanut vihiä, niin en mä ensimmäistä kertaa ole kuntoremonttia aloittamassa ja itse asiassa ennen raskauksia pidin itseäni aika hyväkuntoisena jo. Olisin voinut tehdä monenlaisia asioita, joista nyt enää pystyn haaveilemaan. Kuten vaikkapa 10 km juoksulenkki.

Urheilurintamalla mulla on ensisijainen tavoite nyt kasvattaa lihasmassaa. Personal trainerini Iiris sen selitti yksinkertaisesti (minkä tietenkin tiesin, mutta olin halunnut kai unohtaa) että mitä enemmän lihasmassaa, sitä enemmän kroppa kuluttaa energiaa ja sitä vähemmän on tietenkin rasvamassaa (olettaen että mun painoni ei tästä nouse). Sitä varten käyn kuntosalilla ja suoritan mulle tehtyä ohjelmaa.




Toinen suuri tavoitteeni on peruskunnon kohottaminen. Ilmeisesti en olekaan niin älyttömän huonossa rapakunnossa, mitä luulin, kun kuntotestissä taisin saada kolmosen asteikolla 1-7. No, keskinkertaisen huonossa kunnossa sitten. Peruskuntoa kohottelen sitten aerobisen ja kuntosalitreenin yhteispanoksella sekä tietysti esimerkiksi reippaita vaunulenkkejä lisäämällä.

Peruskunto kohoaa hitaasti ja eri vaiheisiin varmasti voi lisäillä erityyppisiä välitavoitteita. Listailen niitä tässä, mutta tietysti mitään ennustetta en osaa sanoa että milloin niitä pystyisin edes toteuttamaan. Olkoon ehkä enemmän kuitenkin haaveita.

Haluaisin suunnistaa rasteja juosten.
Haluaisin osallistua triathlon kisaan/kisoihin.
Naisten kymppi -> puolimaraton -> maraton.
Haluaisin ratsastaa hevosella pitkän maastolenkin.
Haluaisin vetää jumppatunteja.
Haluaisin kiivetä suomen jokaiselle tunturille (ok, niihin mihin nyt vaan pystyy kiipeämään) ja tehdä pari pidempää vaellusreissua.
Haluaisin jaksaa hiihtää pitkiä lenkkejä reippaassa tahdissa. Hiihtäminen on fyysisesti varmaan raskainta, mitä tiedän ja silti tykkään siitä ihan kamalasti.

Millaisia liikunnallisia tavoitteita teillä muilla on?




maanantai 8. lokakuuta 2012

Viikon saldo

Enkä ole tässä:) Toivoisin kyllä, että jos meille kolmas siunaantuu, niin olisin tässä kunnossa - tai edes lähellä Ja toivon kyllä siis lämpimästi, että kolmas vauvakin siunaantuu meidän perheeseen.






Äh. Eilen olin kirjoittamassa viikon saldoa, mutta kuten aina, joku minut keskeytti miljoona kertaa ja lopulta luovutin. Ihan hyvä niin, sillä fiilikset oli aika tympeät kun oli tarkoitus mennä salille lauantaina tai sunnuntaina enkä mä päässyt menemään kotihommien (on muuteltu makuuhuoneita) takia.

Viime viikon saldot menikin sitten oikeastaan vain tiistain zumban, keskiviikon bodypumpin ja perjantain kuntosalin mukaan. Jotain pientä lenkkeilyä siinä ohessa. Ja siis en ollut kyllä tyytyväinen. Olin tosi kipeänä koko viikon muutenkin, niin parempi ehkä ettei tullut revitettyä enempää. Selkä on jumissa. Olen käynyt urheiluhierojalla pari kertaa enkä nyt oikein ole varma, että onko se mennyt parempaan vai huonompaan. Eikös se niin ole, että tulehtunutta lihasta ei saisi hieroa? Minun hierojani kyllä hieroo ja painelee niin, että hampaita saa purra yhteen ja nyrkkiä puristaa ettei huutais kivusta.

Nyt on parempi fiilis. Laitoin lapset päikkäreille, kotona olevan isän nukkumaan vauva kainalossa ja ite karkasin salille. Tein mun ohjelman kokonaan ja loppuun vielä ylimääräisiä vinoja vatsoja ja lankkua (tosin siinä vaiheessa kyllä vapisin niin että oli aika heiluva lankku).

Ruokahommat on menneet aika kivasti. Tuntuu, että nyt jo pystyn vähän soveltamaan ruokavaliomallia ja meidän (rikkinäisen?) puntarin mukaan mä EHKÄ olen jo jopa vähän laihtunut. Pistin kyllä me&i:lle eilen tilaukseen sen tämän kauden ruskean velourtunikan kokoa xl, katsotaan joutuuko sen vaihtamaan pienemmäksi jos onkin reilua kokoa. Vatsa on ihan yhtä iso kun ennenkin, mutta mä luulen kyllä että tuo viimeisin raskaus kyllä taisi ennestäänkin levinnyttä vatsanahkaa vielä venyttää entisestään ja varmasti menee aikansa ennenkuin se sieltä mihinkään palautuu.

Ai niin, yösyömiset taas on ihan sekasin. Tai välillä on, välillä ei. Kun treenitön päivä = univaikeudet. Ja aviomies melkein salavihkaa kantaa kotiin nannaa. Jos vaan kaupassa huomaan, kannan takaisin hyllyyn. jos autossa huomaan, pakotan jättämään autoon. Mutta silti niitä eksyy tänne kuitenkin silloin tällöin ja minun suuhun ne sitten unenpöpperössä nälkäisenä uppoaa.

Olenkin vähän pohtinut ruokavaliomalliani, että iltaisin tuommoinen rahka ei taida riittää. Usein mulla on nälkä jo 2-3 tunnin päästä vaikka sen pitäisi pitää kylläisenä pitkään. En tiedä kun mulla oli se raskausdiabetes ja raskauden jälkeenkin paastoarvo 6.0 että mahtaako se rahka sitten vaan tiputtaa ne sokerit niin kovin alas yöllä et se tuntuis nälkänä? Kuitenkin nuo diabeteksen ruokavalio-ohjeet joita noudatin raskaana, pitivät minut pois jääkaapilta öisin. Eli ruisleipää iltaisin. Täytyy kokeilla välillä niin päin.

perjantai 5. lokakuuta 2012

Terkut salilta

Kun muut rientää baareihin tai viettää perjantai-iltaa telkkarin parissa, minä kerään tavarani ja karkaan kotoa salille. Tänään oli vuorossa jalat ja selkä. Aikaisempien selkävaivojen vuoksi piti vähän varoa, mutta hyvinhän se meni:)

Vaaleanpunainen puumapantteri toivottaa hyvät viikonloput kaikille!:D

torstai 4. lokakuuta 2012

Menneet liikunnat

Ajattelin vielä kirjoitella vähän mun liikuntataustastani ja siitä, että missä nyt mennään - siis ihan viime päivistäkin.

Koululiikunnassa olin aina se "viimeinen joka valittiin joukkueeseen" vaikka joistain lajeista oikeasti tykkäsinkin. Vasta lukioaikana ensimmäisen kerra laihduttaessani rupesin harrastamaan juoksemista eli ollessani n. 16 vuotias. Sitä ennen olin enemmänkin lukufriikki ja toinen suuri harrastus oli musiikki. 16 vuotiaana varmaan ensimmäisen kerran jaksoin juosta 1500 m. Peruskoulussa kun juostiin aikaa, niin en ikinä jostain syystä jaksanut juosta matkaa loppuun (mahdoinko aloittaa liian lujaa?).

Juoksuharrastukseni aloitin ihan vaan juoksemalla 1995. Ei ollut mitään juoksukouluja vaan laitoin lenkkarit jalkaan ja lähdin metsään juoksemaan. Taisin juosta enemmänkin aikaa kuin matkaa (siihen aikaan ei ollut mitään gps-systeemejä eikä nettiäkään) eli esim. puolen tunnin - tunnin lenkkejä. Kotimaahan palatessamme täältä löytyi sentäs jonkunlaiset kilometriopasteet pururadoilta joten tein sitten esim. 3-5 km lenkkejä.

Pikkuhiljaa lukion jälkeen juoksemiset jäi, kunnes vuosituhannen vaihteessa aloin taas laihduttamaan ja otin juoksun takaisin ohjelmaani uimisen lisäksi (Multa löytyy vielläkin silloin ostetut Reebok-juoksukengät - parhaat kengät ikinä). Silloisen poikaystäväni kanssa kävimme sekä uimassa, että juoksemassa säännöllisesti vaikka taisin olla 30 kg häntä painavampi (oli tosi laiha) pahimmillaan. Siitä sitten pikkuhiljaa rupesin käymään myös kuntosalilla. Asuin Helsingissä Töölössä ja Motivuksella oli (mahtaako olla edelleen? Aivan ihana nainen sielläoli vastaanotossa:D) täysin naisille suunnattu sali joten kävin siellä sitten treenaamassa - ilman mitään sen kummempaa ohjelmaa. Ja siellä myös löysin juoksumaton, joilla olen varmasti potkinut menemään tuhansia kilometrejä:) Juoksumatkani olivat pidentyneet ja olivat jopa 5-8 km lenkkejä.

Sitten muuttaessani tänne Turun seudulle, jatkoin Motivuksessa salilla käymistä ja pikkuhiljaa siirryin Nautilus-kuntokeskukseen (nyk. Lumo) jossa aloin käymään ryhmäliikuntatunneilla. Nautiluksessa mulle tehtiin myös kuntosaliohjelma, mutta se jäi aika vähäiselle käytölle. Upeat ohjaajat Nautiluksessa!

Ryhmäliikuntaan hurahdin sitten ihan kunnolla. Les Millsin Body Pump, Body Step, Body Balance, Body Combat, Bailatino ja Pilates olivat säännöllisesti mun listallani. Miehen kanssa tehtiin välillä niin, että hän kun lähti lätkämatsiin ni mä menin kuntosalille ja tein jopa 3 tuntia peräkkäin. Pääsin sitten miehen kyydillä takaisin kotiin kun hän nappas kotimatkalla mut salilta. Kävin varmaan 3-4 kertaa viikossa jumpissa tietysti vaihdellen. Ja välillä jopa lounastunnilla juoksumatolla ja työpäivän jälkeen jumpassa.

Löysin vanhan kuntokalenterin 2009 ja tässä on ote yhdestä superviikosta
ma: 25 min crosstrainer + 60 min. bailatino
ke: 45 min. hiihtolenkki
to: 60 min. body balance
la: 60 min. hiihto
su: 65 min. hiihto

ja toinen superviikko ilman hiihtolenkkejä

ma: 60 min bodystep (668 kcal)
ke: 60 min body pump + crosstrainer (518 kcal)
to: 60 min. body balance (196 kcal)
la: 69 min. kuntosali (622 kcal)

Kyllähän tuosta näkee, että on ollut aikaa liikunnalle:)

No, 2009 syntyi sitten esikoinen ja treenasin aika hyvin ihan synnytykseen asti. Siks mä varmaan palauduinkin synnytyksestä painoa lukuunottamatta aika nopeasti. Esikoisen vauvavuoden pääsin vielä käymään jumpilla hienosti, mutta kun palasin töihin 2010 niin jumpat sitten jäivät. Kakkosen raskaudesta huomasin, että toipuminen kestääkin huomattavasti pidempään kun lähtötilannekin oli huonompi.
Satunnaista jumppaamista vuoden 2012 heinäkuuhun asti. Nyt sitten aloitellaan alusta:)




keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Voiko lihava olla kaunis?

Otsikon asiaa olen pohtinut koko ikäni aina päätyen vähän eri tulokseen. Monen laihdutuskierteen ja iän tuoman viisauden turvin olen ehkä löytänyt kuitenkin ratkaisun, johon olen itse tyytyväinen. 10 vuotta sitten en ollut samaa mieltä, omista kuvistanikin näin vaan ihan sen läskin.

Kyllä - lihava voi olla kaunis. Jos kropasta puhutaan, niin läskin ja lihaksen sopusointuinen suhde tekee naisesta kaikkein kauneimman. Kyse ei ole pelkästään "muodokkuudesta" (muodokkuus usein nähdään vaan jonkunlaisena tiimalasivartalona jossa on vähän enemmän rasvaa pyllyssä) vaan ihan siitä, että paksut jalat ja kädet, normaalia leveämpi vyötärö - rasvaa monessakin eri paikassa, voi näyttää oikein hyvältä jos sen alta löytyy sopusoinnussa myös lihaksistoa. Yleensä ylipaino ja lihaksisto näkyy kuitenkin aika hyvin kokotaulukossa, eli vaikkapa mun pituinen kiloinen 75 kiloinen nainen voi esimerkiksi lihasten määrästä riippuen kulkea koossa 38-44.

Äitini tokaisi viime käynnillä jäyhästi, että olenhan niin kaunis, mutta kunhan tästä (taas kerran) laihdun niin kauniit kasvonpiirteeni tulevat esiin. Ihan totta, kun on tarpeeksi ylipainoa niin kasvotkin muuttuvat pallomaiseksi jonka johdosta kauniit piirteet voivat kadota (paitsi jos on tarpeeks voimakkaat piirteet, esim. hymykuopat). Mutta jos taas löytyy sitä lihasta, niin katsokaapa tätä...





Tämä nainen voitti USA:n "Tanssi peppu pieneksi" kisan ja tässä on jo varmaan kisannut pitkän ajan, lihasta löytyy joka puolelta. On mun idolini ehdottomasti, seksikäs kuin piru:)



Toki tästäkin asiasta voi olla paljon mielipiteitä, mutta tässä minun mielipiteeni. She is gorgeous!!

Meidän tavoitteemme PT:n kanssa tällä hetkellä onkin ensisijaisesti kasvattaa lihasmassaa. Sillä me saadaan rasvamassaa pienemmäksi ja kroppaa muodokkaammaksi. Peilistä ei näy mitään muutosta, mutta itsellä on ainakin paljon ryhdikkäämpi olo jo tän parin kuukauden jälkeen. Tosin raisun alun jälkeen on selkälihakset menneet niin pahasti jumiin, et samantien joudun tauolle:(

Mut näin:)


tiistai 2. lokakuuta 2012

Mistä tää juontaa juurensa

Röh, vedin tässä just muffinssin (kiitos taas aviopuolisoni kun kannoit niitä paketin kotiin) ja ajattelin sitten aloittaa kirjoittamisen. Muffinssin vastapainoksi olen lähdössä zumbaamaan puolen tunnin päästä, joten ei ihan plörinäksi. Ja muffinssi oli kyllä todella, todella pieni...tommoinen valmisesanssijuttu. Hyi mua, anyway!

Tässä on muutamia motivaatiokuvia vuosien varrelta. Oikealla olen Joskus vuosituhannen alussa (viimeisimmän suuren laihdutukseni jälkeen) Norjassa. Painoa oli varmaan jotain 65 kilon pintaan.

Tuossa alla olen joskus kesällä 2007-2008 ja painoa 10 kiloa enemmän MUTTA paljon enemmän treeniä takana, senhän nyt näkee paljain silminkin. Tai ainakin minä näen kropan sopusuhtaisuuden ja ryhdikkyyden:)
Ollessani n. 8-vuotias, muistan ensimmäisen kerran äitini kommentoineen "Sulla on kauniit pitkät jalat ja susta tulisi malli jos saisit vähän laihdutettua". Olin ainakin jälkeenpäin katsottuna erittäin nätti siro tyttö. Jep. Siitä se sitten pikkuhiljaa alkoi, laihdutusfriikin äitini painostuksesta ja taisinpa jo ala-asteella loppuvaiheessa puhumattakaan yläasteesta jo laihdutella monilla eri tavoin. Tosin mitään sen kummempaa tulosta ei tullut kun en tietenkään ymmärtänyt ravinto-opista mitään.

Lukion ensimmäisen vuoden jälkeen muutimme ulkomaille ja olinkin lihonut aika hurjasti sitten. En nyt sano varmaksi, mutta luulen painon käyneen jopa yli 90 kilossa...ja jos ei niin ainakin lähellä. Ulkomailla sain kunnon laihdutusinspiksen, rupesin juoksemaan lenkkejä ja söin päivässä 1000-1200 kcal (kirjoitin kaiken vihkoon ylös) ja sainkin puolessa vuodessa tiputettua painoa todella paljon, useamman kymmenen kiloa joka pikkuhiljaa vielä palatessani kotimaahan tippui kunnes se jäi ja jumahti sinne reilun 60 pintaan...61-63. Niihin aikoihin käytännössä elin raejuustolla ja ananaksella ja joka päivä kävin juoksemassa.

1997 kirjoittaessani ylioppilaaksi oli paino noussut hieman, lähemmäs 70 kiloa. Silti olin ihan tyytyväinen, vaatekoko oli 38-40 ja oli kiva kun nuorekkaita vaatteita löytyi kaupasta. Ja harrastin juoksemista edelleen.

Sitten opiskelijaelämä ja bailaus - muutamassa vuodessa paino oli hurahtanut taas yli kymmenen kiloa. Sitten aloitin työt opintojen ohella (ei aikaa liikunnalle eikä kunnolliselle ruoanlaitolle) joten vuosituhannen taitteessa vaaka taas näytti hienosti yli 90 kilon. Niistäkin ajoista on joitain valokuvia, mutta en edes halua katsoa niitä.

Toinen suuri laihdutukseni

Alkoi varmaankin silloin 2000 ja kesti puolisen vuotta. Vedin Nutrilettia neljä kuukautta ja siinä ajassa laihdutin painoa n. 30 kiloa. Ihan hurjaa mutta tosi hienoa. Ja helppoa. Kun on motivaatiota niin sitä jaksaa. Silloinen poikaystäväni valitteli aina välillä kun haisin ketoosissa mutta niinpä vaan paino tippui. Aloittelimme yhdessä kuntoiluharrastusta (juoksu oli jäänyt tauolle mutta rupesin juoksemaan uudestaan).

Ero, muutto toiseen kaupunkiin uuden miehen perässä, hirmuiset sydänsurut (ja masennus), alkoholia, huonoa ruokaa, väsymystä töistä ja hiphei paino olik jain taas noussut 2004 vuoden loppuun mennessä taas 85 kiloon. Elämä siitä piristyi, tapasin nykyisen mieheni ja jollain ilveellä olin saanut pidettyä kuntoilusta kiinni koko ajan, joten laihduttaminen oli hieman helpompaa. 2005 taisin ostaa ensimmäisen kerran säännöllisen kk-kortin kuntosalille ja rupesin käymään body pumpissa, combatissa, steppitunneilla jne. Ja taas otin aina välillä ne Nutrilettit käyttöön ja sain hilattua painoa sinne 80 kilon tuntumaan. Tässä kohtaa se bulimiakin jossain vaiheessa puhkesi, siitä myöhemmin.
Häästressiä kesällä 2007 ja hääpäivän aamuna puntari näytti ilokseni 76 kiloa (siis tuo bikinikuva).

Tässä painossa suurinpiirtein pysyttelin pari seuraavaa vuotta mutta sitten esikoinen näytti tulostaan ja syömiset levisi käsiin. Ensimäisellä neuvolakäynnillä (ok, vikaa oli myös sitä edeltäneessä Italian matkassa) vaaka näytti 85 kiloa. Viimeisimmät kilot ennen syntymää 98 ja syntymän jälkeen 92. Koko imetysaikana (16kk) en saanut painoa pudotettua vaikka yritin kyllä kovin. Vähensin kaloreita vähän väliä ja lopulta 1200 kcal kohdalla totesin että kohta multa loppuu maito. Sitten karppasin, ei auttanut. Lääkärikin vaan sanoi että joillain naisilla aineenvaihdunta hidastuu merkittävästi imetysaikana. Great. Ja korneinta tässä oli se, että vauva kasvoi hyvin nihkeästi joten kehoni piti kaikki rasvat itsellään.

Imetyksen jälkeen nutrilettit - 88 kg. Ja taas raskaana.

Tällä kertaa mulle todettiin raskausdiabetes siinä vaiheessa kun paino oli mennyt yli sadan. Diabetesruokavalion avulla sain painon takaisin 96 kiloon joten lähtiessäni toista synnyttämään olin samoissa mitoissa kun ensimmäisen kanssa. Mikä on oikeasti hyvä asia. Voisi olla paljon huonomminkin.




Nyt sitten mun pikkutyttönen on jo kohta vuoden ikäinen ja motivaatio laihduttamiseen on niin suuri, että päätin ottaa avukseni Personal trainerin. Jos aineenvaihdunta on syystä tai toisesta hidastunut, niin eiköhän ammattilainen saa sen käyntiin? Ja eikös sitä sanota, että lihas polttaa energiaa rasvaa paremmin, joten tarkoitus on saada lihasmassaa myös.